Kotivarapuutarhan perustaminen

Viime aikoina yhteiskunnassa on ollut paljon puhetta kaikenlaisesta varautumisesta ja kotivarasta. Maailman epävakaa tilanne, luonnonmullistukset, ilmastonmuutos ja ihan jo pelkästään elinkustannusten kallistuminen heijastuvat osaltaan myös puutarhakulttuuriin, joka elää vahvasti arjessa ihmisten mukana. Työni puolesta toimittajana tutkailin vuodenvaihteessa kansainvälisiä puutarhatrendejä, enkä yhtään yllättynyt törmätessäni jälleen termiin "Survival Garden", joka oli maailmanlaajuisesti ajankohtainen aihe jo viime vuonna. Sen voisi vapaasti suomentaa "selviytymispuutarhaksi" tai "survivalistin/selviytyjän puutarhaksi". Itse haluaisin kuitenkin mieluummin käyttää siitä termiä kotivarapuutarha, sillä oma puutarha toimii kesällä tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen kotivarana. Poimittu sato on säilömisen kautta myös talvellakin käytettävissä.

On kiinnostavaa nähdä, kuinka termit muuttuvat ajan hengen mukana. Ennen vanhaan isovanhempieni aikaan, sotien jälkeen, puhe olisi ollut ihan yksinkertaisesti kotitarveviljelmästä. Jokaisen piti silloin todellakin selviytyä kun niukkaa oli. Nurmikon leikkuun asemasta istutettiin marjapensaita ja hedelmäpuita, perustettiin peruna-, juures- ja kaalimaita. Muutamia kotieläimiäkin piti samalla ruokkia.

 
Nykyiseen käsitteeseen varmasti osaltaan vaikuttaa etenkin USA:ssa yleistynyt survivalismiin keskittynyt elämäntapa ja harrastus, prepper-kulttuuri, eli erilaisiin poikkeustilanteisiin ja uhkiin varautuminen omassa elämässä. Nykyisin puutarhanhoito ja hyötykasvien viljely on ollut enemmän esteettinen harrastus ja ylellisyyttä, kuin keino selviytyä arjesta - ainakin useimmille. Toki keskuudessamme on edelleen niitäkin, jotka todella omavaraisena kasvattavat lähestulkoon kaiken ruokansa. Nostan olkihattuani heille ja toivon että itsekin pääsisin joskus samaan kasvisten, hedelmien ja marjojen osalta. :)

Puutarhalla on luonnollisesti iso rooli kodin varautumisessa, sillä se voi parhaimmillaan tarjota ruokaturvaa perheelle vuoden tarpeiksi, riippuen kuinka tosissaan haluaa hyötykasveihin paneutua ja kuinka paljon tilaa omalla tontilla riittää. Itselläni hyötypuutarhan aktiivinen kehittäminen alkoi vuoden 2017 paikkeilla. Olin toki jo toistakymmentä vuotta kasvattanut pieniä määriä omia salaatteja, yrttejä, herneitä, istuttanut pari omenapuuta ja poiminut herukoita pensaasta. Yhteen lavakaulukseen saatoin tunkea kaupan pussimultaan muutamia perunoita ihan vain nähdäkseni, mitä sieltä tulee. Eli aika perinteistä ja vähän alkeellista touhua, kesähupia ilman sen suurempia tavoitteita. 

Tuolloin 2016 ja 2017 paikkeilla minuun tosin iski varmaankin jonkin sortin ilmastoahdistus ja silmien avautuminen tähän päivään ja maailman tilanteeseen, joka sysäsi ajatuksiani enemmän omavaraisuuden tavoittelun suuntaan. Seurasin monen muun tavoin sääilmiöitä ympäri maailmaa ja luonnonmullistuksia. Näin menetettyjä satoja ja ymmärsin kuinka tietyille alueille keskitettyä ruoantuotanto on ja kuinka riippuvaista se on lopulta säiden ohella myös kasvitaudeista, tuholaisista sekä energia- ja lannoitemarkkinoista. 

Samaan syssyyn pienessä kylässämme ollut ainoa kyläkauppa Siwa, tai siis lähinnä koko kauppaketju lopetti toimintansa, jolloin lähin kauppa olisi noin 20 km päässä. Kyläkauppa sai onneksi jatkajan, mutta kyllä sillä hetkellä kylällä vallitsi monella aikamoinen hämmennys. Sanomattakin oli siis selvää että jotain täytyisi nyt tehdä omassa elämässään, jotta ei olisi täysin 100% riippuvainen ruokakaupan antimista. 

Sitten muutaman vuoden päästä alkoi vielä maailmanlaajuinen pandemia, jota kukaan tuskin osasi odottaa. Silloin omasta puutarhasta oli todellakin hyötyä kun mm. perunaa ja sipulia sai nostaa omasta lavasta. Kaikki nuo kokemukset vahvistivat entisestään sitä tunnetta että ryhdyin yhä enemmän keskittymään hyötypuutarhan viljelyyn. Se antaa myös suunnattomasti iloa! Sitä ei pidä väheksyä, vaikka toki se välillä myös työleiristä käy. Näin talvella sen huomaa, että melkeinpä ahdistaa, kun ei pääse joka päivä keräämään kulhollista tuoretta salaattia. :)

Koska itselläni on kallioinen tontti, ainoa keino hyötyviljelyn toteuttamiseen oli lavatarhan perustaminen. Sitä päätöstä en ole katunut ja siksi olenkin yrittänyt myös osaltani innostaa muita lavaviljelyyn. Täyteen omavaraisuuteen kasvisten suhteen on vielä matkaa ja jokainen satovuosi eletään säiden armoilla. 

Ensi kesän tavoitteisiin kuuluu jo vakiintuneiden kylvöjen ja istutusten ohella ainakin mansikantaimien lisääminen, sillä niitä haluaisin kasvattaa enemmän omiksi tarpeiksi, niin että jäisi jotain hilloksi ja pakastimeenkin asti. Omia kurkkuja aion myös yrittää kasvattaa enemmän, tuorekäyttöön ja pikkelöintiin. Paprikoita olisi myös tarkoitus kohta laittaa esikasvamaan ja kesällä kylvää muutamia lanttuja harson alle ihan joulua ajatellen. Perunoiden suhteen todennäköisesti vähennän lajikkeiden määrää ja keskityn vain muutamaan omaan kestosuosikkiin. 

Colomba-perunan ensimmäistä satoa lavasta 30.6.2023. Kevään äkillinen kylmyys meinasi palelluttaa harson alla lavassa kasvaneiden perunoiden versoja ja lehtiä, mutta täpärästi selvittiin.

Siitä, kuinka paljon säästöä puutarhan perustaminen tuo ruokakustannuksiin, voi olla montaa mieltä, sillä puutarhankin perustaminen voi maksaa jonkin verran. Kaiken voi toki tehdä niin halvalla kuin haluaa - kunhan on aikaa ja energiaa nähdä hieman enemmän vaivaa. 

Itse olen tarhurina vähän jossain välimaastossa. Pienyrittäjänä puutarhabudjettini ei ole kovin suuri vuodessa, mutta toisaalta pidän hyötypuutarhaa sijoituksena tulevaan ja myös säästän pidemmän aikaa niihin hankintoihin joita koen tarvitsevani - kuten vaikka lautatavaraa uuteen lavaan tai uuden hedelmäpuulajikkeen hankinta. Yritän säästää kaikessa missä pystyn, mutta toisaalta pyrin tekemään harkittuja taimi- ja tarvikehankintoja, jotka sitten toivon mukaan säästävät itsensä takaisin vuosien saatossa. 

Tyyriitä hankintoja ovat esimerkiksi kasvihuone, kompostori ja bokashi, maanparannusaineet ja lannoitteet (mikäli niitä tarvitsee erikseen ostaa), lavatarhaan lautatavarat ja ekologiset pintakäsittelyaineet, kasvien taimet - etenkin hedelmäpuut ja marjapensaat. 

Säästöä saa kasvattamalla siemenestä, mikäli ei osta niitä kaikkein kalleimpia lajikkeita ja "merkkituotteita". Omien siementen keräämisellä saa jatkuvuutta puutarhanhoitoon ja myös säästöä. Multaa ja lannoitteita voi tehdä itsekin kompostoimalla ja tekemällä nestemäisiä käytteitä ja hyödyntämällä vaikka ruohosilppua typpeä luovuttavana katteena. 

Kalkitusta voi hoitaa ripottelemalla kevättalvella puun tuhkaa kalkinsuosijakasveille. Koko talven aikana viitseliäs voi säästää kaikki munankuoret leivonnasta ja ruoanlaitosta erilliseksi kalkitusaineeksi. Siitä aiheesta löytyy aiempi postaus täältä.

Lavatarhan näkymää kesällä 2020. Sulassa sovussa kasvoivat tällä alueella mm. maissit, kehäkukat, pavut, persilja, juuripersilja, sipulit ja porkkanat.

Mitä kaikkea kotivarapuutarhassa kannattaa kasvattaa? 

Laajasti monivuotisia hyötykasveja:

Löytyy varastosta siemeniä tai ei, monivuotiset hyötykasvit jatkavat eloaan ja tuottavat satoa ne kerran istutettuasi. 

Monivuotiset yrtit, joilla maustaa ruokansa ja ne soveltuvat myös teeaineiksi. Mintut, mäkimeirami eli oregano, timjamit eli ajuruohot, kirveli, rakuuna ja lipstikka eli liperi lihaliemimausteeksi. Yrttejä ja maustekasveja jotka saattavat hyvissä oloissa talvehtia ovat mm. ryytisalvia, sitruunamelissa, rosmariini ja timjami. Itselläni salvia talvehti lavassa noin kolme vuotta, rosmariini ei sen rinnalla kestänyt ensimmäistäkään talvea. Epävarmemmin talvehtivat yrtit kannattaakin siirtää suosiolla syksyllä ruukkuun ja sisätiloihin viileään valoisaan paikkaan talvehtimaan.

Suklaaminttu leviää muiden minttujen tapaan runsaasti, joten se kannattaa istuttaa omaan lavaansa, ruukkuun tai rajata kasvualusta.

Maa-artisokka sopii perunan korvikkeeksi tai jatkeeksi - edellyttäen että vatsa kestää sen sisältämää inuliinia. Maa-artisokkaa saa helposti jaettua mukuloista joko keväällä tai syksyllä - sitä voi myös syödä keväällä heti maan sulettua. Jatkuvasti jakamalla viljelmää voi laajentaa. Lautatarhassa todella huomasin, että siitä ei helpolla eroon pääse, mikäli haluaa kasvuston siirtää lavasta toiseen, aina sinne multaan jää piilottelemaan pieni juurenpala ja seuraavana kesänä mullasta puskeekin taas jo jättimäinen varsi lehtineen. 

Monivuotiset sipulit ovat keittiön perusta. Itse ainakin käytän lähes kaikessa ruoassa aina sipulia. Ruohosipuli, ilmasipuli, pillisipuli ja vaarinlaukka ovat kaikki monivuotisia syötäviä sipuleita. Valkosipulia voi puolestaan korvata kiinansipulilla ja lehtomaisissa kosteikoissa, hieman puolivarjossa viihtyvällä karhunlaukalla. 

Hedelmäpuut ja marjakasvit ovat todella tärkeitä vitamiinien saannin kannalta, eli todellista selviytyjän superruokaa. Marjoja ja hedelmiä voi hillota, valmistaa niistä mehua, simaa tai viiniä. Kuivattamalla saa satoa naposteltavaksi talven varalle pidempään säilyvällä tavalla, mikäli ei halua luottaa liikaa pakastimensa toimintaan. Pidemmän sähkökatkon sattuessa moni voi silloin olla pulassa pakasteidensa kanssa, ainakin sellaisina aikoina kun ulkona ei ole pakkasta. Kuivatuista marjoista saa hyvää marjajauhetta vaikkapa puuron päälle ripoteltuna. Itse olen käyttänyt paljon valmiita ostettuja marjajauheita, joten tulevaisuuden suunnitelmissa olisikin tehdä itse omaa sinistä voimajauhetta varastoon mustikasta, aronioista ja mustaherukasta. Jonkinlaisen pienen verkotetun "ulkoilmakuivurin" rakentaminen loppukesäksi olisi joskus mukava kokeilu. Omenaa voi myös kuivata ohuina renkaina "hedelmäsipseiksi". 

Monivuotista tuoretta lehtevää syötävää on esimerkiksi helposti kylvettävä punahierakka eli viinisuolaheinä, josta saa poimittua lehtiä jo aikaisin keväällä. Tarhamaltsa on yksivuotinen kasvi, mutta se kylväytyy hieman liiankin helposti kaikkialle. Se on eritoten ranskalaisen puutarhan herkku. Nuoria lehtiä voi syödä tuoreeltaan, muuten niitä ryöpätään ruoan sekaan pinaatin tapaan. 

Viinisuolaheinä eli punahierakka (Rumex sanquineus) on kaunis lisä hyötytarhaan, mutta sen leviämistä kannattaa rajoittaa poistamalla kukinnot ennen kuin se ehtii siementää.

Nuorta tarhamaltsaa (Atriplex hortensis), joka kylväytyy itsestään kasvupaikalle. Lajike ’Ruby Red’.

Hyötypuutarhan peruskasvit kesäksi ja talven varalle:

Peruna on hyötykasvien kuningas kotivarassa sillä siitä saa hyvin energiaa. Jatkuvuutta saa, jos säästää hieman satoa siemenperunoiksi kevättä varten. Itse kyllä ostan aina keväällä uuden satsin serifioitua siemenperunaa, sillä se on tarkastettua ja kasvitaudeista vapaata siemenperunaa. 

Perunan kohdalla talvisäilytystilan puute voi toki olla monelle haaste. Moni pakastaa ryöpättyjä uusia perunoita jouluherkuksi ja itsekin kokeilin sitä pari kertaa. Hyviä niistä tuli, mutta se ei toki ole valtavan suurelle määrälle kovin järkevä säilytyskeino. Toki muutaman pussin voisi tehdä jemmaan omaa peruna-sipulisekoitusta. Olen nähnyt monien amerikkalaisten tölkittävän perunoita, mutta se vaikuttaa näin suomalaisen silmin vähän oudolta. :) Omia suosikkilajikkeitani ovat erittäin satoisa Colomba, maukas Annabelle ja hyvin kevääseen asti varastossa säilyvä läpeensä punainen peruna Mulberry Beauty.

Juurekset ovat tärkeä osa päivittäistä ruoanlaittoa - ainakin itselläni, joten ilman niitä olisi kovin tylsää. Juureksia voi säilyttää kellarissa tai muussa viileässä paikassa, esimerkiksi hiekkaämpäriin ladottuna, jolloin ne säilyvät hyvänä. Ennen vanhaan niitä säilytettuun maakuopassa eli aumassa. 

Porkkanassa on paljon beta-karoteenia, jota keho muuttaa A-vitamiiniksi. Koska teen paljon keittoja, tykkään kuutioida porkkanapaloja valmiiksi, ryöpätä ne ja pakastaa kerta-annoksiksi, joita on helppo talvella laittaa ruokaan. Osan porkkanoista pidän lavassa niin kauan kuin mahdollista ja nostan syksyn mittaan päivittäin tarpeen mukaan. Porkkana ei pienestä pakkasyöstä hätkähdä ja niiden päälle voi vaikka levittää suojaksi olkikatetta. Punajuuri puolestaan sisältää monia hyviä aineita, kuten kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä. Punajuurta voi pakastaa myös keitettynä soseena tai pikkelöidä etikkaliemeen. 

Purjo säilyy naatteineen parhaimmillaan jopa kevättalveen asti viileässä kellatissa tai varastossa, kun sen säilyttää juurineen ämpärissä, esimerkiksi turpeseen, sahanpuruun tai hiekkaan osittain upotettuna pystyasennossa. Kun juuret saavat talvella tarpeeksi kosteutta, kasvi ei nahistu vaan pysyy tuoreena. Purjoa voi myös pakastaa ja kuivattaa.

Pavut ovat helppoja ja monipuolisia puutarhan peruskasveja, ja mikä tärkeintä, hyvä proteiinin lähde jos syö pelkkiä kasviksia. Pavut kun ovat myös maanparannuskasveja ja typensitojia, niin mikäpä sen parempaa. Vihreitä nuoria papuja on helppo pakastaa annospusseihin ryöppäyksen jälkeen. Peratut täysikasvuiset pavut voi puolestaan kuivattaa ja käyttää ruokaan liotuksen ja kypsäksi keittämisen jälkeen. 

Herneet ovat kesäherkkua parhaimmillaan, etenkin makeat kuorineen syötävät taittoydinherneet. Herne on hyvä viherlannoitus- ja satokasvi mukana viljelykierrossa, Sitä kannattaa hyödyntää viljelyssä, silloin kun vaikkapa perunamaa kaipaa välivuotta. 

Kuivatuista herneistä ja pavuista saa luonnollisesti taas kasvatettua seuraavan kesän satoa kun laittaa niitä pussillisen jemmaan, mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, eli... 

Siemenet talteen! Oma siemenpankki on hyvä olla olemassa, jotta ei ole täysin kauppojen tarjonnan varassa. Sääolot ja pölyttäjät vaikuttavat myös siihen, minkälaista siemensatoa siementuottajat saavat kerättyä myyntiin. Varalla on hyvä olla toki muutama pussi ostosiemeniäkin. Etenkin tomaatinsiemenillä on pitkä säilyvyys, sen sijaan palsternakat ja porkkanat menettävät melko nopeasti itävyytensä ja ne kannattaa kylvää melkeinpä jo heti ostovuotena. 

Syksyn keräilysatoa: kypsiä jättiauringonkukansiemeniä ja Valkeita Kuulaksia.

Mitä hyötyä selviytymis-/kotivarapuutarhan perustamisesta on?

• Saat omaa tuoretta ruokaa, jonka tiedät kasvaneen ilman kemiallisia torjunta-aineita.
  
  
• Suhde nauttimaasi ruokaan syvenee ja arvostat sitä enemmän. Sen lähempää tullutta lähiruokaa ei olekaan.
  
  
• Itse kasvatettu ruoka maistuu paremmalle, koska sen tuoreempaa ei ole. Maasta nostamisen/poimimisen ja käsittelyn kautta suoraan lautaselle - ja ei kun nauttimaan!
  
  
• Pihalla on ruokaturvaa jos kodin budjettiin tulee jotain yllättäviä ylimääräisiä menoja tai jos jakeluun ja kauppoihin vaikuttavat vaikkapa lakot, kuljetusongelmat, tuotantokatkokset ym.
  
  
• Kun oppii kasvattamaan ja hoitamaan uusia hyötykasveja, siitä saa iloa ja voimaantumisen tunteen ja toki virheistäkin aina oppii, eli niistäkin on tavallaan hyötyä, vaikka ne toki aina sillä hetkellä harmittavatkin. :)

Tietoja ja taitoja kartuttamaan

Jotta itse kasvatetusta ruoasta ja omasta kotivarapuutarhasta olisi todellakin hyötyä, silloin erilaiset tiedot ja taidot ovat myös avainasemassa, jotta turhaa työtä ja hävikkiä ei syntyisi. Siksi selkeä suunnitelmallisuus sen suhteen mitä kasvattaa, on tärkeää. Jos syö joskus vain satunnaisesti pari kesäkurpitsaa, sitä ei kannata kasvattaa kymmenien taimien verran. Jos sen sijaan perhe popsii porkkanaa ja perunaa joka aterialla, siihen kannattaa satsata. 

Jos olet yrttien ja marjojen suurkuluttaja, silloin saa ehkä eniten säästöä niitä itse kasvattamalla kaupasta ostamisen sijaan. Erilaiset keinot säilöä satoa syksyn ja talven varalle ovat myös avainasemassa, eli: pakastaminen, kuivaaminen, umpiointi, pikkelöinti ja hapattaminen. Eri säilöntätavoista kannattaa kartuttaa tietoa ja lukea aiheeseen littyvää kirjallisuutta.

Luonto on myös täynnä vihreää syötävää, joten villivihannesten ja villiyrttien tunnistaminen voi olla selviytymisen näkökulmasta ihan hyvä taito osata. Kovin energiapitoisia ne eivät ole, mutta muuten täynnä hyviä terveellisiä aineita. Tutuinta keräiltävää ovat ehkä voikukanlehdet, nokkonen, vuohenputki, kuusenkerkät, horsmanversot ja poimulehti. 

Vadelman- ja mustaherukanlehdistä voi tehdä myös teetä. Itse tykkään tehdä kesällä sitruunasta ja mustaherukanlehdistä Louhisaaren juomaa eli Marskin simaa. Siitä on tullut meidän perheen kestosuosikki, joten teen sitä yleensä vielä loppukesällä erän varastoon syksyn varalle. Eipä tarvitse mitään limonadeja juoda. Eräs ystäväni joka on myös innostunut kyseisestä juomasta, kertoi tekevänsä sitä talven varalle pakastimeen. Itse teen sitä aina siman tyyliin pienellä ripauksella hiivaa, mutta ensi kesänä voisi kokeilla myös ihan haudutettua mehumaista versiota, kupliahan siihen saa laimentamalla juomaa vaikka kuplavedellä tai kivennäisvedellä.

Syötäviä sieniä voi viljellä puutarhassaan puupölleissä niihin upotettavilla sienirihmastotapeilla. Se on kiinnostanut minua pitkään, mutta toistaiseksi se on jäänyt, sillä pakastin on pysynyt täynnä ihan metsästä poimittavista kantarelleista, suppilovahveroista ja tateista. Yksi tärkeä taito onkin syötävien sienten tunnistaminen luonnosta ja myös myrkyllisten sienten, kuten korvasienien ja kangasrouskujen ryöppäämisen opettelu.

Lopuksi on pakko myös korostaa kompostoinnin tärkeyttä. Oman mullan valmistaminen niin pienellä kuin suuremmalla pihalla on arvokasta. Hyvin maatunutta kompostimultaa parempaa kasvualustaa ei olekaan. Se saa kukat kukkimaan ja mahtisadon kasvamaan. :)

’Bloody Mary’ -krassit rönsyilemässä lavan reunojen yli. Pensas- ja kyynnösrassien kukat, lehdet ja siemenet ovat muuten kaikki syötäviä.

Tässä muutamia ajatuksiani survival garden -aiheeseen liittyen. Varmasti moni asia tästä vielä unohtuikin, mutta jatketaan juttua taas seuraavissa postauksissa. :) 

Kerro vinkkisi muillekin! Oletko sinä kiinnostunut omassa elämässäsi varautumisesta puutarhan kautta ja mitkä satokasvit ovat sinun perheellesi niitä kaikkein tärkeimpiä arkipäivän antimia? Entä mikä on mielestäsi parasta talven varalle säilöttyä hyötytarhan satoa?