Maaliskuussa kylvettävää

Maaliskuu on ainakin täällä Pirkanmaalla IV-vyöhykkeellä juuri se kuukausi, jolloin esikasvatuskausi starttaa oikein kunnolla. Tärkeimpänä kylvönä tietysti tomaatit. Niitä kylvän maaliskuusta ihan huhtikuun alkuun asti. Jos paprikat ja chilit unohtuivat, vielä ehtii toki niitäkin kylvää, vaikka sato jäisikin vähän myöhäisemmäksi. Minulla alkaa paprikat olla nyt koulimisvaiheessa.

Keväästä ja kasvista riippuen, saan useimmat taimet lämmittämättömään - ja aina liian ahtaaksi käyvään - pikkukasvihuoneeseen vasta toukokuussa. Herkimmät kasvit vasta loppupuolella, tai kesäkuun alussa. 

Kylvöaikaan vaikuttaa aina kasvuvyöhyke ja ne olosuhteet mitä voit kasveillesi tarjota, aina kasvivaloista kasvihuoneeseen tai lasitettuun parvekkeeseen. Mitä paremmat olosuhteet on taimikasvatukselle, sitä aikaisemmin voi aloittaa. Liian hämärässä liian aikaisin kylvetyt kasvit voivat olla lopulta kärsiviä ja hentoja, eivätkä enää vahvistu kunnollisiksi satokasveiksi. Etenkin tomaatintaimet vahvistuvat keväällä huhti-toukokuussa nopeastikin, kun niitä pääsee välillä karaisemaan ja aurinkokin lämmittää jo mukavasti. 

Tomaatintaimet kannattaa aina istuttaa syvemmälle, jolloin niiden karvaiset varret kasvattavat nopeasti lisää juuria ja taimi tukevoituu. Tässä koulimisvaiheessa olevia pikkutaimia aiemmalta keväältä.

Maaliskuussa kylvettäviä hyötykasveja

Ananaskirsikka/karviaiskoiso

Tomaatit

Paprikat ja chilit (vielä ehtii)

Jättisipuli

Kiinansipuli

Munakoiso
Pesusienikurkku (Luffa)

Purjo

Selleri (lehti- ja mukulaselleri)

Yrtit ja maustekasvit

Basilika

Minttu

Mäkimeirami

Persilja

Rosmariini

Salvia

Timjami

Kesäkukista voi kylvää muun muassa

ahkeraliisaa
kelloköynnöstä (vielä ehtii saada ainakin vehreän köynnöksen)

kesäleimua

koristetupakkaa

leijonankita (maalis-huhtikuu)

lobeliaa
petuniaa

mustasilmäsusannaa

samettikukkaa

Ajattelin laittaa myös muutaman ruukullisen kosmoskukkia esikasvamaan jo hyvissä ajoin maaliskuun loppupuolella/huhtikuun alussa, sillä täällä IV-vyöhykkeellä niiden kukinta jää harmillisesti aina juuri loppukesään, jolloin jo melkein ensimmäiset yöhallat iskevät elo-syykuussa. Eli kukinta saisi alkaa jo ainakin kuukautta aiemmin, jotta niistä pääsisi oikein kunnolla nauttimaan. 

Kosmoskukissa on se hyvä puoli, että niitä voi - ja kannattaa - latvoa. Silloin saa tuuheamman taimen ja enemmän kukkia. Eli kun muutama lehtipari on jo taimessa, voi latvan katkaista. Se myös hidastaa hetkeksi kasvua. Kosmoskukka on hallanarka, joten se pääsee ulos vasta touko-kesäkuussa. Normaalisti olen kylvänyt ne esikasvamaan suoraan kasvihuoneeseen huhti-toukokuun vaihteessa. 

Toinen samalla tapaa puutarhassani kovin myöhäiseksi jäävä kesäkukka on tuoksuherne, joten saatan nyt kokeilla niillekin hieman aikaisempaa kylvöä maalis-huhtikuussa ja laittaa taimet yläkertani viileälle valoisalle ikkunalle ja siirtää ne heti kasvihuoneeseen kun mahdollista. Tuoksuherne kun kestää melko hyvin viileää ja niitäkin voi latvoa, jolloin taimista tulee hyvin haaroittuneita.

Samettikukkia ajattelin kylvää nyt maaliskuussa, kunhan kuun vaihe on taas kylvöille sopiva, eli seuraavan uudenkuun jälkeen. Siihen on nyt vielä reilu viikko aikaa. Viime keväänä kylvin ihanaa ’Strawberry Blonde’-lajiketta, jossa kukkien väri muuttuu koko kasvukauden ajan. Nupulla se on melko tummanpunainen, avautuessaan perinteisen oranssinkellertävä, mutta haalistuu lopulta hieman lohenpunaiseksi. 

Kaunis se kyllä oli ja mukavaa vaihtelua kaikkein räikeimmille oransseille lajikkeille. Olen useampana vuonna kasvattanut kermanvaaleaa ’Vanilla F1’ isosamettikukkaa (kuvassa alla) ja ’Alumia Vanilla Cream’ -ryhmäsamettikukkaa, joka on enemmän sitruunankeltainen. Tänä keväänä kokeiluun menee uusi vaalea tuttavuus ’Kilimanjaro’.

Laitan loppuun vielä muistutuksena linkkivinkin
aiempaan postaukseeni vuodelta 2021:

Kylvä kylmänkestäviä salaattivihanneksia

Siellä kerron mitä kaikkea voi kasvihuoneeseen kylvää jo heti kun siellä kevätaurinko on sulattanut mullan - parhaimmillaan maaliskuun lopulla. Varhain kylvettynä lehtevää tuoresatoa pääsee maistelemaan jo huhtikuussa - ja oikein kunnolla satoa keräämään jo heti toukokuusta lähtien. Mahtavaa että maaliskuu on alkanut, se on taas yksi askel lähemmäs kevättä! 

Aurinkoisia päiviä ja hyvää kylvövimmaa toivottaen,

Hyötytarhurisi Linda

Hyötytarhan kukat - krassin kasvatus

 

Krassit (Tropaeolum) ovat kesäkukista helpoimpia. Ne palkitsevat runsaalla kukinnalla, kun istutat ne aurinkoiselle paikalle. Varjossa ja puolivarjossa kasvu keskittyy enemmän reheviin lehtiin ja kukkia on silloin vähemmän - toki krassi on silloinkin kaunis. Myös runsas typpilannoitus saa aikaan paljon rehevää vihreää kasvua kukkien kustannuksella, joten kukkaloistoa kaipaavan kannattaa olla maltillinen lannoituksen kanssa.

Koska krassi on yksi lavatarhani peruskukista joka kesä, ajattelin tehdä pienen yhteenvedon erilaisista lempilajikkeista, joita on tullut kokeiltua vuosien varrella.

Parimetriset köynnöskrassit eli isoköynnöskrassit (T. majus) peittävät hyvin vaaka- ja pystysuoraa alaa, eli niitä voi käyttää maanpeittokasveina tai köynnöksenä porteissa ja säleiköissä. Tuttuja isoköynnöskrassilajikkeita ovat esimerkiksi: ’Milkmaid’, ’Purple Emperor’, ’Glorious Gleam’ ja ’Spitfire’.

’Purple Emperor’ on isoköynnöskrassien värikästä sävymaailmaa ajatellen ehkä kaikista hillityin. Kukissa on lumoavalla tavalla vanhaa roosaa ja häivähdys viininpunaista.

’Milkmaid’ -köynnöskrassin kukat ovat vaaleankeltaiset/kermanvaaleat ja vanhetessaan ne muuttuvat entistä valkoisemmaksi. Tämä on yksi suosikkilajikkeistani, sillä se sopii lavatarhassa monenlaiseen sävymaailmaan. Useimmat krassit ovat räiskyvän keltaisia, punaisia ja oransseja.

Matalat ja lyhytversoiset pensaskrassit (T. majus Nanum-Ryhmä) sopivat puolestaan hyvin ruukkuun ja reunuskasveiksi. Lajikkeita ovat muun muassa: ’Prince Charming’, ’Peach Melba’, ’Black Velvet’, ’Alaska Salmon Orange’, ’Bloody Mary’ ja ’Jewel Cherry Rose’.

Kasvatin viime kesänä uutuuslajike ’Bloody Marya’ upeiden marmorikuvioisten kukkien vuoksi (vasemmalla). Suurin osa kukista oli kuitenkin yksivärisiä punaisia tai keltaisia (oikealla). Nuo muutamat marmorikuvioiset kuitenkin ilahduttivat aina silloin tällöin, eli kaikkiaan kaunis krassi joka kukki todella runsaasti. Lajike oli hieman kookkaampi kuin mainittu 30cm. Asiaan saattoi vaikuttaa hyvin ranvinteikas kompostimulta lavassa. Se rönsyili noin metrin mittaiseksi.

’Black Velvet’ ei ole aina näin mustanpuhuva, mutta varjoisemmassa paikassa tumma sävy tulee paremmin esiin. Aurinkoisella paikalla väri on lähinnä kirkkaanpunainen.

Köynnös- ja pensaskrassit ovat hyvin kylmänarkoja joten ne vaativat vain lyhyen esikasvatuksen huhti-toukokuussa tai suorakylvön kasvupaikalle touko-kesäkuussa. Itse laitan krassit esikasvamaan lämmittämättömään kasvihuoneeseen toukokuun alkupuolella, samoihin aikoihin kuin vaikkapa pavut ja kesäkurpitsat. 

Täällä IV-vyöhykkeellä voi olla joskus huonoina vuosina hallaöitä vielä kesäkuussa. Joskus lämpimänä keväänä olen myös suorakylvänyt siemeniä lavan reunaan, harson alle, toukokuun alussa. 

’Jewel Cherry Rose’ on todella voimakaan magentanpunainen, mutta kiva vaihtoehto jos ei pidä lämpimästä oranssinpunaisesta. Matalakasvuisena se sopii hyvin ruukkuihin ja lavan reunalle. Yritin joskus amppelissakin kasvattaa krasseja, mutta kosteutta vaativana kasvina se ei sopinut liian nopeasti kuivuvaan amppeliin ja kasvu jäi hieman kituvaksi. Suuressa muoviruukussa ne viihtyvät hyvin, kunhan paikka ei ole liian paahteinen.

Krassit tekevät paljon siemeniä, joten niitä voi kerätä kuivumaan loppukesällä. Vaikka krassit eivät ole missään nimessä syyskylvettäviä kasveja, olin yllättynyt kun yhtenä keväänä lavan ja kivituhkakäytävän välistä oli lähtenyt vaalean ’Milkmaid’ -krassin taimi versomaan, ihan itsestään kylväytyneenä. Se oli harvinaista. Useimmiten maahan varisseet mehevät siemenet mätänevät syksyn kosteudessa. 

Ennen kylvämistä kuivatut krassinsiemenet voi laittaa veteen likoamaan pariksi tunniksi. Hyvin ne toki lähtevät itämään myös ihan suoraan kosteassa mullassa.

Hieman lohenpunainen ’Alaska Salmon Orange’ sopii hyvin vuoden 2024 trendiväriä (peach fuzz) hakeville. Tämä on yksi kestosuosikkini paitsi runsaan kukintansa, myös kauniiden valkokirjavien lehtiensä vuoksi.

Miksi köynnös- ja pensaskrasseja kannattaa kasvattaa hyötypuutarhassa?

• Hyvä pörriäiskasvi ja houkuttelee myös kukkakärpäsiä, joiden toukat syö kirvojen munia.
• Kokonaan syötävä - lehdet, siemenet ja kukat.
• Krassien kukat ovat kauniita koristeina vaikkapa kesäsalaatissa.
• Helppohoitoinen ja näyttävä kasvi kaikenlaisille kasvupaikoille.
• Voi torjua etanoita ja muita tuholaisia tuoksullaan.
• Hyvä kumppanuuskasvi kurpitsoille, kaaleille ja kurkuille. Huomasin itse yhtenä kesänä että etenkin kesäkurpitsan kaverina lavassa kasvanut matala pensaskrassi sai myös kesäkurpitsat kasvamaan todella hyvin. Suuret lehdet varjostavat maata ja auttavat siten pidättämään kosteutta.

Keltakukkainen koristekäyttöön tarkoitettu köynnös kanariankrassi (Tropaeolum peregrinum) kuuluu myös krassien sukuun, vaikka näyttääkin täysin erilaiselta. Sitä en ole vielä koskaan kokeillut. Jospa tänä kesänä! 

Mikä on sinun suosikkisi krassilajikkeista?

Kuukauden hyötykasvi - kiehtova parakrassi

Parakrassi eli tarhaparakrassi (Acmella oleracea) on varsin erikoinen rohdoskasvi. Sitä kutsutaan yleisesti myös "hammassärkykasviksi", koska sillä pystyy tilapäisesti turruttamaan särkyä. Ajattelin että sepä olisikin hyvä kasvi olla kotivarassa, jos kävisi niin kurjasti että jollain perheestä alkaisi särky ja hammaslääkäriin pääsy jostain syystä viivästyisi. Nämä olivat mietteitäni pandemia-aikana, jolloin kaikkea kontaktia tuli välttää ja silloin sitä kasvatinkin lavatarhassani ja kuivatin lehtiä ja kukkia varastoon pahan päivän varalle. 

Niin siinä sitten kerran kävi että äidilläni alkoi kovasti hammasta särkeä ja kasvin teho tinktuuraksi uutettuna tuli ihan käytännössä testattua. Isänikin sitä joutui juuri tuossa jokin aika sitten kokeilemaan ja kovasti he molemmat ihmettelivät kasvin tehoa, kuinka hammassärky loppui heti kun kostutetulla pumputitupolla painoi kipeän hampaan kohtaa. Se ei toki itse ongelmaa poista, mutta auttaa paikallisesti särkevään kohtaan, kunnes pääsee hakeutumaan hoitoon. Jokainen meistä varmasti tietää, kuinka kamalaa hammassärky voi pahimmillaan olla. 

Selvennykseksi vielä sanottakoon, että en anna blogissani minkäänlaisia neuvoja terveydenhoidon tai luontaistuotteiden käytön suhteen. Lääkäriin tulee aina heti hakeutua asianmukaiseen hoitoon niin nopeasti kuin pääsee ja rohdoskasvien käyttöä jokainen kokeilkoon omalla vastuullaan, kunhan ensin on varma myös siitä, että ei ole niille allerginen. Kaikkien luonnontuotteiden käytöstä tulisi aina ensin varmistaa lääkäriltä. Sitä ei voi koskaan liikaa painottaa ja itseäni monesti jopa ärsyttää kun erilaisia kasveja suositellaan kaikenlaisten terveyshyötyjen vuoksi lukuisissa artikkeleissa, mutta haittavaikutuksista ei tehdä juuri mitään mainintaa. 

Mykerökukkainen parakrassi kuuluu asterikasvien heimoon ja moni voi olla hyvin yliherkkä kaikille asterikasvien sukulaisille. Kuivatuista kukista voi myös tulla siitepölyä, mikäli niitä käyttää lehtien asemasta. Olen melko allerginen siitepölyille, joten en juurikaan mitään kukkia itse maistele edes salaateissa.

Suomessa ei parakrassin mahdollisista haittavaikutuksista ole ollut missään juurikaan mainintoja, joten oli turvauduttava ulkomaisiin lähteisiin etsinnöissä. Yhdysvaltalaisen Vanderbiltin yliopiston nettisivuilta (linkki artikkeliin) löysin jonkin verran tietoa parakrassin eri ominaisuuksista ja käännän oheen muutamia poimintoja kyseisellä nettisivulla mainituista asioista.  

Parakrassilla on yliopiston tietojen mukaan antibakteerisia ominaisuuksia, eli samalla kun se turruttaa kipua, toimii se myös ilmeisesti tulehdusta lievittävänä, hieman kuin ibuprofeeni. Yhtenä vaikutuksena on myös mainittu mahalaukkua suojaava vaikutus. Parakrassilla on parannettu aikanaan ristiretkeläisten keripukkia ja rottakokeissa se on vaikuttanut hedelmällisyyteen ehkäisyn tavoin. Amazonin alueen asukkaat pureskelevat parakrassin kukkia turruttaakseen hammassärkyä ja kurkkukipua. Kasvin pureskelu saa aikaan runsasta syljeneritystä. Se aiheuttaa suussa säkenöivää tunnetta ja siksi kukan yksi englanninkielinen lempinimi onkin hauskasti "buzz button". 

Runsaasti nautittuna, etenkin uutettuna, kasvi voi kuitenkin olla haitallinen/myrkyllinen ja aiheuttaa kouristuksia. Perussa paraksrassia on käytetty myös hyönteismyrkkynä ja erinäisten loisten torjunnassa. Paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa löytyi - aikamoinen kasvi! Parakrassia koskevan artikkelin mukana oli lopussa myös mainittu tutkimuslähteet, mikäli jotain täällä Suomessa aihe kiinnostaa. 

Eli yhteenvetona, paljon hyviä ominaisuuksia on, mutta kuten minkä tahansa rohdoskasvin kanssa, liiallinen runsas käyttö ei ole suotavaa ja tietenkään raskaana oleville ei kasvia voi suositella - kuten ei montaa muutakaan yrttiä. 

Kuinka valmistin parakrassi-tinktuuraa?

Kuivattuja parakrassin lehtiä ja kukkia voi laittaa liukenemaan alkoholiin, jolloin seoksesta tulee tinktuuraa. Noin yksi osa kuivattua kasvia suhteessa kahteen osaan 35-40% alkoholia. Seosta seisotetaan suljetussa purkissa noin 4 viikkoa, jonka jälkeen sen voi siivilöidä. 

Hammassäryn yllättäessä voi esimerkiksi pumpulituppoa tai -puikkoa kastaa tinktuuraan ja painaa sillä kipeän hampaan aluetta, kivun ja tulehduksen helpottamiseksi. 

Parakrassin pieniä siementaimia kasvihuoneessa kesäkuussa. 

Parakrassin kylvö, kasvatus ja hoito

Kylvin siemenet ja peittelin ne ohuelti ruukkuihin esikasvamaan kasvihuoneeseen toukokuussa. Jotta se kukkisi aikaisemmin, voi sen kylvää esikasvamaan sisälle jo maalis-huhtikuussa. Kun taimet olivat jo sopivan suuria, istutin ne ulos kesäkuun lopulla kasvilavaan. Parakrassi on aika mehevä kasvi, joten sen multa saa olla ravinteikasta ja jonkin verran kosteutta pidättävää. 

Huomasin eron lavaviljelyn ja ruukkukasvatuksen välillä. Silloin kun parakrassia tuli ensimmäistä kertaa Suomen siemenkaupoille saataville varmaan lähemmäs toistakymmentä vuotta sitten, sain niiden siemeniä kerran pussillisen tilaukseeni kaupan päälle siemenkaupasta, muistaakseni Korpikankaalta. Kylvin ne kaikki ruukkuun vastavalmistuneeseen kasvihuoneeseeni ja jätin ne vähän huonolle hoidolle. Muistan, että loppukesällä ruukku oli aivan täynnä noita pieniä mykerökukkia ja lehdet olivat kovin pienet. Lavassa kasvaessaan sen sijaan lehtien kasvu oli todella rehevää. Eli mitä ravinteikkaampaa/typpipitoista ja kosteampaa kasvualusta on, sitä enemmän lehtiä saa kerättyä. Syksyllä kasvin voi kokeilla siirtää sisätiloissa talvetettavaksi, ulkona se jää meillä muuten vain yksivuotiseksi iloksi. 

Ajattelin taas pitkästä aikaa kylvää keväällä näitä keltaisia pikku pallukoita lavatarhan yrttipenkkiin.

Oletko koskaan kylvänyt parakrassia ja minkälaisia kokemuksia sinulla on?