Luumu (Prunus domestica) on kukkiessaan yksi toukokuun kauneimmista hedelmäpuista ja syksyllä se tarjoaa mehukasta satoa syötäväksi. Kuvassa oleva luumupuu on hyvin kylmää kestävä keltaluumu ’Laatokan Helmi’, joka on kotoisin Venäjän Karjalasta ja menestyy vyöhykkeillä I-IV. Se on ollut terve ja kaikin puolin sitkeä puu. Istutin näitä kaksi kappaletta keväällä 2014 ja tämä kevät oli nyt ensimmäinen, jolloin ne todella räjähtivät aivan valtaisaan kukintaan, jollaista en ole aiemmin kokenut.
Luumupuissa parasta on myös niiden helppous, leikkaustarve on kovin vähäinen. Toisiaan hankaavat tai sisäänpäin kasvavat oksat voidaan leikata joko hyvin aikaisin kevättalvella ennen silmujen puhkeamista tai loppukesällä sadonkorjuun jälkeen. Kuolleet tai vioittuneet oksat poistetaan myös. Kirsikkapuiden tapaan luumupuu vuotaa herkästi keväällä, jolloin sitä ei kannata missään nimessä leikata.
Luumupuu vaatii lämpimän, suojaisan ja aurinkoisen kasvupaikan, joten se on viihtynyt hyvin talon etelä-/lounaiskulmassa. Kuten kaikki hedelmäpuut, tulisi multatila istutuskuopalla olla ainakin 80-100cm mutta itse otin aikanaan riskin kun istutin ne tähän paikkaan, jossa on kallio melko pinnassa. Puiden kasvu on ollut luonnollisesti siitä syystä hieman hitaampaa, mutta hedelmiä se on tuottanut nyt mukavasti ja enenevissä määrin parin viime vuoden aikana. Luumupuu pärjääkin huomattavasti paremmin hieman karummallakin kasvupaikalla, toisin kuin vaikkapa omenapuu. Täällä IV-vyöhykkeellä luumut kypsyvät syyskuun alussa. Hyvää kannattaa odottaa!
Luumupuut kasvavat noin 2-4 metriä korkeiksi ja taimien väliin on hyvä jättää noin 4m väliä. Kuvissa kukkiva ’Laatokan helmi’ on itsepölytteinen luumupuu (kuten useimmat ovat, Yleistä keltalumua lukuun ottamatta), mutta aina parempaa ja runsaampaa satoa saa, jos lähettyvillä on pölytyskumppanina toinen lajike, eli kannattaa istuttaa vähintään kahta eri lajiketta jos tilaa näille kaunottarille löytyy. Kirsikkaluumut tarvitsevat mieluusti myös toisen lajikkeen pölytykseen.
Luumupuu ei pidä seisovasta talvimärkyydestä, joten mikäli maa on hyvin savista, sitä kannattaa keventää hiekalla ja kompostimullalla sekä salaojittaa alue. Toki puun voi myös istuttaa loivalle kumpareelle tai rinteeseen. Keväisin puun alle kannattaa kitkennän yhteydessä levittää katteeksi kerros maatunutta hevosenlantaa tai kompostimultaa. Liian voimakasta typpilanoitusta kannattaa välttää kaikkien hedelmäpuiden kanssa, sillä se voi heikentää talvenkestävyyttä. Loppukesällä voi puulle antaa syyslannoitetta joka parantaa talvenkestoa ja edistää kukintaa. Maan pH saa olla melko neutraali (6-7), eli luonnostaan hapanta kasvualustaa kannattaa peruskalkita hyvin. Kevättalvella olen joskus ripotellut hangelle puun alle koivupuun tuhkaa.
Tue vastaistutettu taimi tukikepein ja remmillä joka ei hankaa runkoa rikki. Tuet saavat olla paikoillaan parin ensimmäisen vuoden ajan. Talvisuojaus jäniksiltä ja jyrsiöiltä on myös tarpeen. Kastele puun taimia (muutaman kerran runsaalla vesimäärällä kerralla, mieluummin kuin usein pikkaisen suihkutellen) ainakin ensimmäisinä vuosina juurtumisen edistämiseksi ja tarpeen mukaan.
’Laatokan Helmen’ satoa popsimassa viime vuonna syyskuun alussa.
Jos haaveilet luumupuiden istuttamisesta hyötytarhaasi, koostin alle pienen listan yleisesti saatavilla olevista, kestävistä lajikkeista ja niiden menestymisvyöhykkeistä. Toki hedelmäpuihin erikoistuneilla taimistoilla on saatavilla lisäksi valtavat määrät erilaisia Euroopassa jalostettuja tarhaluumuja, joiden talvenkesto noin I-II -luokkaa, sekä yleensä huomattavasti kestävämpiä venäläisiä lajikkeita. Esimerkiksi ’Sholtaja Hopty’ -lajiketta viljellään jopa Siperiassa. Meillä sen sekä ’Shershnovskaja’ -luumujen kestoksi on merkitty jopa V-vyöhyke.
Luumupuulajikkeita (Prunus domestica)
’Eurazia’ I-III (IV)
’Garmonija’ I-IV
’Jubileum’ (I-II)
’Kuntala’ I-IV
’Kuokkala’ I-III (IV)
’Laatokan Helmi’ I-IV
’Opal’ I-II (III)
’Parikkalan tummaluumu’ I-III
’Reine Claude d'Oullins’ I-II (III)
’Siivosen Keltaluumu’ I-III
’Sinikka’ I-III (IV)
’Victoria’ I-II
’Viipurilainen Punaluumu’ I-III
’Yleinen keltaluumu’ I-III (IV)
Kirsikkaluumujen kukat ovat tavallista luumua pienemmät, mutta kukinta sitä runsaampaa kun puu kasvaa. Kuvassa lajike ’Podarok’.
Kirsikkaluumulajikkeita (Prunus cerasifera)
’Kolonovidnaja’ pilariluumu I-II (III)
’Matjyun’ (tunnetaan myös nimellä ’Punainen Paroni’ ) I-III (IV)
’Podarok’ (tunnetaan myös nimellä ’Pietarin Lahja’) I-IV
’Kometa’ I-II (III)
’Mara’ I-III (IV)
’Nigra’ I-III (purppuranpunaiset lehdet ja pinkki kukinta, pensasmainen kasvutapa)
Kriikunalajikkeita (Prunus domestica ssp. insititia)
Keltakriikuna ’Voitto’ I-IV(V)
Keltakriikuna ’Wilma’ I-IV
’Yleinen sinikriikuna’ I-III
Luumu on kukkiessaan kuin valkoinen pilvi. Pihallani kasvaa ’Laatokan Helmiä’ nyt kolme, sekä lisäksi vielä nuoret puut ’Sinikka’ ja ’Kuntala’. Kirsikkaluumut ’Podarok’ ja ’Punainen Paroni’ selvisivät IV-vyöhykkeellä ensimmäisestä talvestaan hyvin. Kohta kaivan istutuskuoppia vielä kahdelle keltakriikunalle, sekä ’Kuokkala’ ja ’Eurazia’ -luumuille. Puiden jokasyksyinen talvisuojaus verkoilla on ehkä tylsin puutarhahomma ikinä mutta se onneksi unohtuu sopivasti aina näin keväisin - ja niinpä sillon taas kertyy muutama uusi suojattava lisää... ;)
Innokasta istutusaikaa kaikille! Nautitaan näistä ohikiitävistä keväthetkistä ja kukkivien puiden paratiisinomaisesta kauneudesta.
- Hyötytarhuri