Suomalaisten pyhät puut kotipihlajat (Sorbus aucuparia) notkuvat nyt täynnä marjoja. Itselleni pihlajanmarjojen poiminta suoraan puusta on yksi sadonkorjuun huippuhetkistä. Rakastan pihlajanmarjahilloa ja -hyytelöä yli kaiken. Marjat ovat sellaisenaan aikamoista superfoodia, sillä ne sisältävät paljon C-vitamiinia ja beetakaroteenia. Ankarina pula-aikoina niillä taisteltiin keripukkia eli C-vitamiinin puutosta vastaan.
Aikaisemmin keitin pihlajanmarjat mehumaijalla mehuksi, jonka lopulta keitin sokerin kanssa kirkkaanpunaiseksi hyytelöksi. Nykyisin olen kuitenkin tehnyt hilloa paseeraamalla keitetyt pihlajanmarjat siivilän läpi ja tykkään siitä tavasta enemmän. Olen usein tehnyt samalla tyylillä myös puna- ja mustaherukkahilloa ja ruusunmarjahilloa luumuruusun kiulukoista. Paseeraamalla saa kyllä nopeasti ranteensa kipeäksi mutta on se lopulta kaiken arvoista. ;)
Ohje helppoon pihlajanmarjahilloon
Puhdistetut ja hyvin huuhdellut marjat (noin 5L ämpärillinen) laitetaan suureen kattilaan. Pohjalle laitoin 3-4dl vettä. Marjoja keitetään kunnes ne pehmenevät, noin 15 minuuttia. Kun näyttää siltä että marjat ovat pehmenneet, ne soseutetaan kevyesti sauvasekoittimella. Muutama kauhallinen kerrallaan tuo sose paseerataan toiseen kattilaan siivilän läpi, jolloin kuoret ja mahdolliset sekaan jääneet pienet ranganpätkät jäävät siivilään.
Valmis sose nostetaan jälleen liedelle kuumenemaan ja tässä vaiheessa lisätään sokeri. Olen keittänyt ihan tavallisella sokerilla sillä pihlajanmarjassa on luontaisesti paljon pektiiniä, eli se hyytyy varsin hyvin ilman hillosokeria.
Hilloa keitetään sokerin kanssa vielä noin 10 minuuttia ja tölkitetään kuumana puhtaisiin desinfioituihin lasipurkkeihin. Koska omalla pihallani pihlajanmarjoja tuntuu tulevan noin joka toinen vuosi - jos niinkään usein - säilön niitä satovusina hilloiksi niin paljon kuin jaksan. Pihlajanmarja sisältää luonnostaan sorbiinihappoa, jota käytetään yleisesti säilöntäaineena, joten hillo säilyy luonnostaan todella pitkään. Tunnustan, että pidän tästä hillosta ehkä jopa enemmän kuin vaikkapa perinteisestä mansikkahillosta, mutta makuja on toki monia ja pihlajaan totuttelu alkoi minulla jo lapsena. :) Puolukkasurvoksen sijaan kirkkaanpunainen pihlajanmarjahyytelö oli suurta herkkua pienenä nokareena syksyisen kaalilaatikon lisukkeena.
Olen huomannut että eri pihlajissa voi olla hieman erimakuisia marjoja, joten niitäkin kannattaa maistaa keruuvaiheessa. Jos pihallasi kasvaa varta vasten istutettuja marjapihlajia, jotka ovat eri lajien risteytyksiä, niissä on huomattavasti miedommat ja makeammat marjat kuin ihan perinteisessä kotipihlajassa. Niiden ja ruotsinpihlajan marjat ovat paljon miedompia, silloin pienempikin sokerimäärä varmasti riittää. Moni käyttää pihlajanmarjahillon seassa myös omenaa.
Koska pihlaja on kieltämättä lempipuuni, puutarhaan olen istuttanut myös marjapihlajalajikkeet ’Burka’, ’Granatnaja’ ja ’Dessertnaja’. Niiden kasvu on ollut kovin hidasta, mutta olen kärsivällinen. Tänä vuonna pikkupuissa näkyy jo muutamia marjoja ja olen päässyt maistelemaan niiden eroavaisuuksia. Tuskin maltan odottaa, että ehkä joskus tulevaisuudessa saan niistäkin keitellä aivan omaa hilloa.
Reseptiin palataksemme... Tästä yhden kattilan annoksesta tuli 7 keskikokoista purkillista ihanaa pihlajanmarjahilloa, joka sopii loistavasti tarjottavaksi pikkusuolaisten tai juustojen kanssa. Itse tykkään sipaista sitä joskus talvella paahdetun ruisleivän päälle. Ihana nautinto! Suosittelen myös leipomaan helppoja englantilaisia teeleipiä, eli skonsseja, syksyn pimenevissä illoissa. Niiden kanssa hillo on varsin sopivaa tarjottavaa.
Teekattauksen pöytää koristavat vuodenajan kunniaksi tuikut ja tuoreet kotipihan pihlajanmarjatertut. Illan hämärtyessä voi nyt huokaista kiitollisena kun varastossa on taas muutama purkillinen lisää luonnon antimia. Ihania ja runsaita sadonkorjuu- ja säilöntähetkiä kaikille! :)