Kumppanuuskasvit - peruna ja härkäpapu

Aivan etelässä varhaisperunat menivät maahan jo maaliskuun loppupuolella. Kotipuutarhureilla kautta maan voivat varhaisperunat mennä ämpäri- tai ruukkukasvatukseen heti kun siemenperunat saapuvat, mikäli sopivaa tilaa löytyy. Kasvihuoneen suojissa ne myös pärjäilevät varsin hyvin. 

Samankin paikkakunnan eri pihoilla jään ja lumen sulamisnopeudet vaihtelevat suurestikin ja siihen vaikuttavat mm. maaperän laatu, puusto, sijainti ja mikroilmasto. Omalla suojaisan kivikoisella, loivasti alas viettävällä pihallani maa on ollut melko hyvin sula jo noin pari viikkoa ja otollisimpaan perunamaahan istutettiin ensimmäiset perunat lämpimällä jaksolla 19.4. ja peiteltiin tuplaharsolla. Mullan ja harson suojissa perunat ovat turvassa vielä vaikka työpakkasiakin esiintyy. Täytyy vain pitää silmällä perunanvarsien kasvua. Jos ne nousevat aikaisin pintaan kun on vielä kylmää, täytyy ne mullata turvaan, jotta eivät paleltuisi.

Tänään oli aika jatkaa perunoiden istutusta tutuilla ja turvallisilla varhaisperunalajikkeilla ’Timo’ ja ’Solist’, jotka molemmat kestävät istutuksen kylmäänkin maahan. Kaveriksi perunamaan päätyyn pääsi myös varsin kaunista härkäpäapulajiketta nimeltään ’Crimson Flowered’. Se on matalakasvuinen lajike, jonka koristeelliset kukat ovat kauniin anilliinin-/purppuranpunaiset. Kuvan Solist-perunoilla ei ollut vielä kovin suuria ituja, toisin kuin Timoilla.

Härkäpavut ’Crimson Flowered’

Härkäpapu ja peruna ovat perinteiset hyvät kumppanuuskasvit keskenään. Typpeä sitovien härkäpapujen juurinystyröiden sanotaan samalla luovuttavan typpeä myös kumppanuuskasvi perunalle, jonka sato sen myötä myös paranee. Koska on tärkeää puhua myös mokailuistaan - jotta muut eivät tee samaa virhettä - kerron että itselläni tämä kumppanuuskasvikokeilu meni ensimmäisellä kerralla vuosia sitten mönkään varsin mallikkaasti kun hyvin ravinteikkaaseen kasvilavaan istutin siemenperunat ja samalla niiden väleihin kylvin härkäpavut. Kaikki näytti aluksi varsin lupaavalta, kunnes liian vahva maa sai perunanvarret ampaisemaan niin, että nuoret härkäpavuntaimet hukkuivat sinne perunaviidakon keskelle tyystin ja kuolivat. 

Sinnittelevä härkäpapu 11.6.2018 ennen kuin perunat taltuttivat sen hengiltä kesäkuun lopulla.

Härkäpavut kasvavat lajikkeesta riippuen noin 60-100cm korkeiksi. Tämän oman kokemuksen perusteella sanonkin, että jos perunaa ja härkäpapua laittaa kasvamaan kumppaneiksi vierekkäin, kannattaa ne sijoittaa tarpeeksi suuren välin päähän omiksi selkeiksi osioiksi, jotta peruna ei pääse tukahduttamaan härkäpapua ja samalla myös niiden sadonkorjuu helpottuu. Toisekseen maa ei todellakaan saa olla liian typpipitoista. Liika typpi kasvattaa lähinnä suuret vihreät naatit mukuloiden kustannuksella, siksi esimerkiksi kanankakkarakeet ovat aivan liian tujua perunalle. 

Ihmettelenkin monesti miksi kanankakkaa laitetaan kaikkiin kaupallisiin perunalannoksiin. Olen seurannut paljon ulkomaisia (hyin runsassatoisia) perunankasvatusvideoita YouTubessa ja aika usein nousee esille kokemusten kautta että esimerkiksi maatunut hevosenlanta on huomattavasti parempi lannoite perunalle, koska se ei ole yhtä typpipitoista ja hevosenlanta parantaa muutenkin perunamaan humuspitoisuutta. 

Palkokasvit ovat aina kasvaessaan samalla maanparannuskasveja. Niiden viljelyn jälkeen voi paikalle seuraavan vuonna istuttaa enemmän ravinteita kaipaavia kasveja. Lähes kaikki pavut ovat todella kylmänarkoja kasveja, mutta härkäpapu on nimestään huolimatta virnakasvi (Vicia) ja sen voi kylvää myös kylmään maahan. Muiden papujen (Phaseolus) esikasvatus kun aloitetaan kasvihuoneessa vasta toukokuussa.


Perunalle hyviä kumppanuuskasveja ovat härkäpavun lisäksi esimerkiksi piparjuuri ja kaali. Tilli on myös hyvä perunan kumppani ja samalle alueelle kannattaa kylvää kehäkukkaa ja istuttaa samettikukkia torjumaan tuholaisia kuten ankeroisia.

Kesän parhaat maut viihtyvät yhdessä myös kasvimaalla - peruna ja tilli!

Pavuille hyviä kumppanuuskasveja ovat esimerkiksi maissi, kaali, kesäkurpitsa, kurkku, retiisi ja mangoldi.

’Timo’ -varhaisperunat ja härkäpavut pääsivät maatuneella hevosenlannalla terästettyyn matalaan lavaan.

Tästä mainitsemastani kumppanuuskasvikatastrofista viisastuneena laitoin nyt härkäpavut perunalavan eteläpäätyyn ihan omaksi osiokseen ja nähtäväksi jää, nousevatko sieltä syrjältä lopulta ne maukkaammat ja suurimmat varhaisperunat. :) Toivotaan niin.

Hauskaa vappua ajoittaisesta räntäsateesta huolimatta! Pidetään katse tiukasti juhannuksen uusissa perunoissa...

Porkkanan kasvatus ruukussa

 

Näin huhtikuun lopulla kun räntäsade hieman haittaa puutarhatöitä ulkona, on hyvä aika jatkaa hyötytarhurointia kasvihuoneen suojassa. Niin minäkin tein tänään. Nyt on nimittäin hyvä aika kylvää porkkanoita ruukkuihin! Porkkanat kylvetään maahan yleensä heti kun maa on ulkona lämmennyt, mutta ruukkuihin kylvettäessä saa mukavasti etumatkaa. Porkkana tarvitsee ilmavan, ravinteikkaan ja pehmeän kasvualustan, jotta siitä kehittyy tasaisen suora ja komea juures. Ämpärissä, ruukussa tai suuremmassa saavissa on itse helppo säädellä mullan koostumusta. Samoin kasvilavassa.

Kylvin porkkanaa myös kasvilavaan syyskylvönä 17.11. juuri ennen pakkasia ja jännityksellä nyt odottelen itääkö lavasta mitään. Ylemmässä kuvassa levitin syksyllä hieman tuhkaa ja sekoitin sen kasvualustaan ennen porkkanan kylvöä.

Takaisin ruukkuviljelyyn... Sekoitin nyt 45 l kokoiseen saaviin (jossa porattuna reiät pohjassa) pussillisen melko hienojakoista multaa ja varmistin että seassa ei ole paakkuja tai muita kokkareita, jotka haittaisivat porkkanoiden kasvua. Sekoitin joukkoon vielä pari lapiollista hiekkaa, ripauksen kanankakkarakeita, luomu luujauhoa, ison kupillisen käytettyjä kahvinporoja ja ripottelin sekaan myös hieman puhdasta lehtipuun tuhkaa, sillä porkkana pitää hyvin kalkitusta kasvualustasta. Lisäksi tuhkassa on porkkanalle tärkeää booria sekä kaliumia. 

Kun unelmanpehmeä kasvualusta tuli huolella sekoitettua, painelin saavin reunaan yhden kehän verran istukassipuleita. Sipuli kun on porkkanan hyvä kumppanuuskasvi ja sen voimakas tuoksu harhauttaa porkkanakärpäsiä.

Lajikkeeksi tähän suureen astiaan valitsin ranskalaisen vanhan klassikon ’St Valéry’, jota on kasvatettu jo vuodesta 1885. Tätä porkkanaa on esimerkiksi Englannissa kasvatettu ihan jopa kasvinäyttelytarkoitukseen ja sen pitäisi myös tuottaa varsin suurikokoista satoa talven varalle. Nyt haaveilenkin tämän siemenkylvön myötä valtavista kauniista porkkanoista, joita nostaa saavista vaikkapa syys-lokakuussa. Syksyn tullen astian voi nostaa kasvihuoneeseen ja antaa kasvun jatkua niin pitkälle kuin mahdollista. Tuleva kesä näyttää kuinka käy!

Painelin kuitenkin mullan pintaan kolot siemenille silmämääräisesti sellaisin välein, että voin loppukesällä myös pihistää muutamia maistiaisia ja antaa lopun sadon kasvattaa kokoa. Vaikka siemenet ovat pieniä, porkkanan kylvö kannattaa tehdä huolella ja ajan kanssa, koska lopulta siinä säästyy tylsältä harventamiselta, siemeniä ei mene hukkaan ja harventaessa on aina myös se riski, että porkkanakärpäset haistavat hyvät apajat ja kiitävät paikalle. 

Kesän aikana porkkana tulee myös mullata, jotta juuren yläosa ei vihertyisi valossa. Siksi kannattaa jättää ruukkuun vähän ylimääräistä tilaa multaamiselle. 

Viime kesänä yhdestä 30cm halkaisijaltaan olevasta ruukusta tuli varsin mukava, tasalaatuinen ja vaivaton sato kasvutilaan nähden, joten nyt ovat tavoitteet korkeammalla isompien saavien kanssa.

Tässä kuvassa viime kesän violetteja ’Purple Haze’-kesäporkkanoita, joita kasvatin tällä samalla periaatteella. Lajike nousi heti suosikkilistalleni, maku oli ihana ja makea. Halusin popsia kaikki jo ihan raakana, mutta kyllähän ne höyrytettyinä olivat myös mahtavia (mehumaijan ritilässä höyryttämällä saa kaikkein makeimmat porkkanat, kun maku ei liukene keitinveteen). Pidän myös tämän lajikkeen herkullisen kauniista ulkonäöstä, pintakerroksen ollessa syvän violetti ja sisus lämpimän oranssi. 

Pakko oli siis näitäkin istuttaa nyt yksi - tällä kertaa huomattavasti isompi - astiallinen täyteen. Kokeiluun meni kolmanteen ruukkuun myös toista violettia ’Cosmic Purple’ -nimistä lajiketta.

Nyt siis suurta porkkanasatoa tavoittelemaan!
Tässä tiivistettynä porkkanan ruukkuviljelyn salat:

• huolehdi ilmavan pehmeästä, ravinteikkaasta ja hyvin kalkitusta kasvualustasta
• jätä pintaan noin 5-10cm tilaa multaamiselle
• kuvittele kuinka leveäksi yksi porkkana kasvaa ja kylvä siemenet maltilla sopivin välein
• torju porkkanakärpäset
• muista kastella, sillä ruukku voi kuivua nopeasti - ja vastaavasti ulkona saavia pitäessäsi, huolehdi pohjareikien avulla että astia ei sateella muuttu lilluvaksi vesiämpäriksi
• kesällä voi levittää pinnalle ruohosilppua antamaan typpilannosta porkkanoille ja samalla kate estää kosteuden haihtumisen kuivalla säällä
• ruukkuviljelyä kannattaa rohkeasti kokeilla, mikäli pihalla ei ole tilaa kasvimaalle ja haluaisi silti suurta satoa pieneltä alalta

Kasvun iloa ja lämpimämpiä kevätpäiviä!

Juuripersilja - hyötytarhan superkasvi

Juuripersiljan (Petroselinum crispum var. tuberosum) soisi olevan yhtä viljelty kasvi kuin sen lähisukulaisten, eli tavallisten lehti- ja kähäräpersiljan. Itse olen kovin tykästynyt sen monipuolisuuteen. Yksikään kasvin osa ei mene hukkaan! Juuripersilja on vanha kasvi, joka tekee nyt uutta tuloaan kotikeittiöihin ja puutarhoihin. Lajikkeita ovat muun muassa ’Berliner’, ’Halblange’ ja ’Hamburg’. Kuten nimistäkin voi päätellä, juuripersiljaa käytetään ja kasvatetaan yleisemmin eritoten Saksassa. Itse kasvi on lähtöisin Välimeren maista, joissa se kasvaa villinä.

Viime kesänä potagerini lavassa kasvoi taustalla juuripersiljaa, keskellä punahierakkaa ja edessä perinteistä kähäräpersiljaa. Kaunista ja maistuvaa vihreyttä!

Tässä 5 hyvää syytä miksi juuripersiljaa kannattaa keväällä kylvää hyötytarhaan:

1. Helppo kasvattaa: kylvä keväällä huhti-toukokuussa siemenet pehmeään ravinteikkaaseen multaan, muista kastella tasaisesti ja odottele satoa.
   
   
2. Suuret silopersiljaa muistuttavat naatit/lehdet tuottavat paljon tuoretta syötävää kesän aikana. Pihistä lehtiä ja varsia sieltä täältä, jotta itse juureksen kehitys ei liikaa häiriintyisi.
   
   
3. Tuottaa paksuhkon porkkanaa tai palsternakkaa muistuttavan juuren, jota voi käyttää ruoanlaitossa muiden juuresten tavoin ja se maistuu miedosti persiljalta.
   
   
   
   
   
   
   
   
   
4. Satoa voi korjata niin kauan kuin multa on sulaa. Viime vuonna jouluviikolla kävinkin muutaman pienen juuren vielä nykäisemässä lavasta ja syksyn aikana juuret olivatkin kasvaneet paljon reippaammin kesään verrattuna. 
   
   
5. Persiljajuuri talvehtii hyvin. Sen totesin juuri viime viikolla, kun kävin tutkimassa kasvilavoja. Vetäisin maasta kokeeksi yhden lyhyen mutta pullean juuren, joka oli aivan tuoreen veroinen. Uudet naatit ovat myös lähteneet jo hyvin kasvuun, eli huhtikuisessa lavassa vihertää uutta elämää! Sekös tämän tarhurin tekee varsin onnelliseksi. 

Talvehtineen juuripersiljan uutta naattikasvua näkyvissä huhtikuun alussa.

Nyt jään mielenkiinnolla seuraamaan persiljajuuren toista kasvukautta, sillä se on kaksivuotinen. Annan juurien kasvaa vielä kokoa kesän ajan. Katsotaan alkaako kasvi kukkia ja juuri kenties muuttua puumaiseksi, vai jatkaako sellaisenaan kasvuaan viime vuoden tapaan. 

Uutta siementä voisi toki taas kylvää, jotta tämän kasvin sato jatkuu taas vuodella eteenpäin hyötytarhassa seuraavaan talveen ja kevääseen asti. Lannoittaa olisi voinut ehkä hieman reippaammin viime kesänä, sillä juuret jäivät vielä melko pieniksi. Nyt ne ovat paksuja mutta lyhyehköjä. Toki naattien hyötykäyttö kesällä saattoi osaltaan hieman verottaa voimia.

Rehevät naatit ja vielä kapeahkot juuret viime kesänä.

Juuripersiljan käyttö ruoanlaitossa

Juuriosa: keitot, pataruoat, uunijuurekset, muusi, tikuiksi leikattuna ranskanperunoiden tapaan, raakana raasteena tai aivan ohueksi siivutettuna

Lehtiosa/naatit: tuoreina yrtteinä kesäkeittiössä ja kuivattuina talven keittoihin ja kastikkeisiin

Kesäisiä makuja kuivumassa talven varalle: tilliä, kähäräpersiljaa ja juuripersiljan naatteja.