Avomaankurkun kasvatus

 

Avomaankurkku on helppo ja raikas kasvitarhan kesäherkku. Maata pitkin rönsyilevästi mateleva tai säleikköön ohjattava ulkona kasvatettava kurkku, on loppukesän säilöntäherkku. Mikään ei voita omatekoisia herkkukurkkuja, joihin saa laittaa juuri niin paljon mausteita kuin haluaa. Puutarhan runsaat tillikukinnot ja puhtaat mustaherukanlehdet luovuttavat ihanat arominsa etikkakurkkujen liemeen. Halutessaan purkkiin voi sujauttaa myös valkosipulia. Kovakuorinen avomaankurkku on myös kuorittuna ja viipaloituna ihana vanhanajan "hölskytyskurkku", juuri kuten äitikin sen aina teki, eli tillillä, suolalla, sokerilla ja etikalla maustettuna - kahden syvän lautasen välissä hölskytettynä.

Viljelykierrossa kurkku istutetaan ravinteita vaativien kasvien lohkoon kuten maissi ja kurpitsat, eli ensimmäiseksi parannettuun maahan tai heti typensitojakasvien eli palokasvien jälkeen. Avomaankurkku on myös hyvä kumppanuuskasvi esimerkiksi pavuille ja kaaleille. 

Avomaankurkku vaatii lyhyehkön 3-4 viikon esikasvatuksen esimerkiksi kasvihuoneessa tai lämpölavassa. Kasvupaikan tulisi olla suojaisa ja lämmin. Kastele myös mieluiten lämpimähköllä vedellä, kuten sadevedellä. Aikaisin keväällä herkät nuoret taimet kannattaa suojata harsolla tai kasvutunnelilla kasvupaikallaan. Koska kurkku on rehevä ja satoisa kasvi, saa kasvualusta olla runsasravinteinen ja tasaisesti kosteutta pidättävä. Taimet voi ympäröidä mustalla muovilla, joka sitoo lämpöä auringosta maahan. 

Mikään ei ole pahempaa kuin kuivassa kasvanut kurkku, jonka kitkerä maku on todella kamala. Kurkuissa kitkeryys tuntuu eniten kurkun päätypaloissa, joten jos maistat kurkkua ja se on karvas, maista myös keskeltä. Säilönnässä karvaus hahihtuu, mutta tuorekäyttöön ei kuivan kesän kurkku kelpaa. Huolehdi siis tasaisesta kastelusta ja kerää satoa tasaiseen tahtiin. Pitkät rönsyt tuottavat jatkuvasti uusia kukkia ja kurkkuja. Maassa kurkut voivat olla hieman multaisia mikäli et käytä alla katetta, joten hyvä idea on myös johdattaa avomaankurkun rönsyt loivaan kehikkoon tai sitoa suoraan säleikköön. Silloin kurkut voi poimia suoraan puhtaina varresta.

Kasvihuonekurkuista on usein jalostettu pois karvasaineet ja ne ovat itsepölytteisiä eli partenokarppisia, mutta näin ei aina ole kaikkien avomaankurkkujen laita. Jos haluaa avomaankurkkujensa kanssa huolettomampaa onnistumista, kannattaa lajikevalintoihin tutustua tarkkaan. 

Karvasaineettomia lajikkeita muun muassa: 

‘Profi F1‘

‘Moneta‘ 

‘Conny‘

‘Diamant F1‘

Partenokarppisia lajikkeita:

‘Conny F1‘
‘Profi‘ (luomu)

Erikoisia avomaankurkkuja:

‘Lemon Apple‘ (keltainen, meloninmakuinen)

‘Arboga Vit‘ (keltainen)

‘Crystal Apple‘ (pyöreä ja keltainen)

‘White Wonder‘ (valkoinen avomaankurkku)

‘Gele Tros‘ (luomu, keltainen kurkku)

Kuvien avomaankurkkulajike: ‘Reinin rypäle‘/‘Rhensk Druv'

Kerää siemenet talteen

 

Loppukesä on puutarhassa ihanaa sadonkorjuun aikaa. Kasvimaalla hehkuvat kilpaa muun muassa krassit, kehäkukat ja samettikukat. Keväällä siemeniä tulee hankittua paljon ja monesta pussillisesta (suorastaan kymmenistä) kertyy lopulta pitkä penni, mikäli hyötytarha on laaja ja monipuolinen. Syksyllä kannattaakin kerätä talteen mahdollisimman paljon omaa siementuotantoa kuin mahdollista. Vaikka kaikkea ei mahtuisikaan kylvämään seuraavana keväänä, oikealla tavalla säilytettyinä siementen itävyys voi kestää vuosia. Etenkin tomaateilla on hyvä itävyys pitkään.

Kerää talteen esimerkiksi nämä helpot kasvit:

• kehäkukat
• köynnös- ja pensaskrassit
• auringonkukat
• unikot
• tattari
• pellava
• tomaatti
• harmaakäenkukka
• samettikukat
• tilli
• salaatit
• herneet
• pavut
• chilit
• paprikat

Kerää siemenet kuivalla ja aurinkoisella säällä. Säilytä paperipussissa kuivassa ja viileähkössä paikassa.

Tomaattien siemeniä kerätessä jotkut levittävät ne suoraan paperin tai talouspaperin päälle kuivumaan ja kylvävät ne sellaisenaan. Jotkut huuhtovat siemenet huolellisesti siivilässä ja jotkut puhdistavat siemenet käyttämällä niitä vesiastiassa. Tomaattien siemenet laitetaan lasiin vesitilkan kanssa. Jonkin ajan kuluttua liemi muuttuu pinnalta homeisen näköiseksi ja siemenet ovat painuneet pohjalle. Tämän jälkeen seos siivilöidään, huuhdellaan ja siemenet levitetään kuivumaan paperille. Tuoreesta tomaatista kerätyn siemenen ympärillä on geelimäinen kerros, joka estää sitä itämästä liian aikaisin. Seisottamalla siemeniä liemessä, tuo kerros poistuu siemenen pinnalta. 

Kaikki tuo saattaa tuntua liialta vaivannäöltä, sillä onhan moni laittanut keväällä tuoreen tomaattisiivun suoraan multaan ja sieltä voi versoa uusia pieniä tomaatintaimia.

Kasvihuone puutarhaan

Kun kasvattaa itse paljon taimia, on kasvihuone ehdottoman tärkeä hankinta - vaikka edes pienikin. Jopa 5m² lasihuoneella saa paljon aikaiseksi kun hyllyt notkuvat keväällä täynnä suurten satokasvien pieniä alkuja. Yrttien, salaattien, samettikukkien, papujen ja kurpitsojen taimien muuttaessa ulos tarpeeksi vahvoina, lasihuoneen valtaavat tomaatit. Tomaattien ja kurkkujen taimet vahvistuvat keväällä kasvihuoneessa ja todella ampaisevat kasvuvauhtiin, päästyään suurempaan ruukkuun tai muovipaljuun. 

Kaiken mahdollisen ja mahdottoman kasvattaminen vie äkkiä tarkurin mennessään, joten heti kerralla suurempaan kasvihuoneeseen satsaaminen kannattaa, koska tila loppuu äkkiä kesken. Aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä tarpeeksi kookas kasvihuone on myös ihana oleskelupaikka puutarhassa.

Kasvihuoneita on monenlaisia, on lasisia, kennomuovisia ja tietysti ihania vanhoista ikkunoista rakennettuja luomuksia. Itse olen mieltynyt perinteiseen lasihuoneeseen muovikennohuoneen sijasta. Kasvit ovat lasihuoneessa kasvaneet ainakin omalla pihallani paljon paremmin kuin muovihuoneessa ja tomaatitkin kypsyneet nopeammin. Lasihuone on myös ainakin omaan silmääni ulkonäöltään kauniimpi. On mukavaa nähdä ulos puutarhaan, viettäessään pitkiä kevätiltoja kylvöjen ja taimien parissa. Kasvihuoneen kokoaminen on myös jokseenkin hermoja koetteleva koitos, joten hankinnassa on hyvä onnistua kerralla. 

Hyödyllinen lisävaruste on automaattinen kattoikkunan luukun avaaja, joka huolehtii ilmastoinnista kesähelteillä. Talveksi se tosin täytyy irroittaa ja tuoda sisälle lämpimään. Automaattiavaaja sisältää välittäjäainetta, joka lämpötilan vaikutuksesta laajenee ja supistuu, eli kun lämpötila nousee korkeammalle, luukku avautuu pikkuhiljaa. Koska kasvihuone pystytetään pihan parhaimmalle aurinkoiselle paikalle, joskus varjostus voi olla tarpeen. Varjostukseen voi käyttää ulkopuolella harsoa tai muuta peitettä, jotkut maalaavat lasit poispestävällä kalkkivellillä ja yksi kaunis tapa on ripustaa sisäpuolelle kattoon ohuita koristeellisia paneeliverhoja. Kirppurotilta löydetyt pitsiverhotkin voivat sopia tarkoitukseen.

Kasvihuoneessa on myös hyvä olla sopivia kasvihuonekoukkuja, jotka auttavat taimien ohjailussa ja sitomisessa.

Lämpöä kevään koleisiin öihin

Kasvihuonetta voi lämmittää tarkoitukseen sopivilla sähkö- tai petrolilämmittimillä. Yksi luontainen keino on pitää aikaisin keväällä mustaa suurta vesisaavia kasvihuoneessa, joka varastoi lämpöä itseensä aurinkoisena päivänä ja luovuttaa sitä hiljalleen yön aikana. Toki myöhemmin kesällä vesiastia kasvihuoneesa on huono idea, koska silloin se luo liikaa kosteutta, jota joutuu muutenkin reilusti tuulettamaan pois. Liika ilmankosteus on huonoksi etenkin tomaatille ja kosteassa erilaiset homeet alkavat kasvaa. 

Talvesta ylijääneitä öljykynttilöitä olen laittanut joskus keväisin palamaan tasaiselle betonilattialle ja ne ovat tarjonneet pienessä suljetussa tilassa pientä lisälämpöä. Netistä löytyy myös useita ohjeita omatekoisen kasvihuoneenlämmittimen askarteluun tiiliskivistä, saviruukuista ja muttereista. Ruukkujen alla poltettavat tuikut lämmittävät päällekäin ruuvatut saviruukut ja kokonaisuus toimii siten pienen "takan" tavoin. 6 tuntia palavat suuremmat tuikut voi sytyttää alkuyöstä jos hallanvaara uhkaa toukokuisia taimikasvatuksia.

Salaatin kasvatus on helppoa

Ei kesää ilman ihanan tuoreita ja mehukkaan raikkaita salaatteja. Erilaisten salaattilajikkeiden kirjo on valtava, joten keväällä olo on kuin (terveellisessä) karkkikaupassa siemeniä valitessaan. On kerämäisiä sidesalaatteja (kuten yllä olevan kuvan ‘Little Gem‘), röyhelöisiä bataviansalaatteja, komealehtisiä tammenlehtisalaatteja niin vihreänä kuin violetinpunaisina ja tietty perinteisiä mietoja lehtisalaatteja. Mikäli puutarhassa on kasvilavoja, kannattaa salaatit kylvää mieluummin niihin kuin avomaalle, jossa etanat pääsevät helpommin lehtien kimppuun. Salaatit kannattaa kylvää keväällä viileään aikaan, sillä liiallinen lämpö estää salaatin siementen itämisen. Kasvupaikka saa olla aurinkoinen, mutta puolivarjossakin salaatit pärjäävät. Koska salaatti on mehevä kasvi, sitä kannattaa kastella kuivana kesänä suhteellisen ahkerasti. Maan suhteen salaatti on melko vaatimaton, kunhan se pidättää edes jonkin verran kosteutta. Liiallista typpilannoitusta kannattaa välttää, jotta lehtevään kasviin ei kertyisi liikaa nitraattia.

Tammenlehtisalaattia

Kumppanuuskasveja ajatellen salaatti on yhteensopiva lähestulkoon kaikkien hyötykasvien kanssa. Salaattia voi huoletta kylvää melko tiheäänkin, kunhan harventaa kylvöksiä ahkerasti. Keriä muodostavat salaatit kuten sidesalaatit tulee kylvää maltillisemmin riveihin, sillä ne tarvitsevat tilaa kasvaessaan muhkeiksi ruusukkeiksi. Ne voi myös esikasvattaa taimikennostoissa ja siirtää myöhemmin kasvupaikalle. Taimia kannattaa kylvää usein, jotta aukkokohtia voi täyttää uusilla taimilla kesän mittaan kun satoa tulee korjattua.

Vihreää syötävää salaattien rinnalla tarjoavat myös erilaiset lehtevät, helpot, suorakylvettävät sinappikasvit, joilla saa mukavasti potkua lautaselleen erilaisten yrttien kera. Aikaisin keväällä on mukava kylvää herneenversoja kasvamaan pieneen astiaan kasvihuoneeseen ja napsia sieltä tuoreen herneen makuisia meheviä versoja salaatin joukkoon. 

Kesäinen salaattiannos on kaikkea muuta kuin mautonta rehua. Eri muotoisia ja värisiä lajikkeita rinnakkain kylvämällä saa hyötytarhastaan mehevän ja värikkään kokonaisuuden. 

Hyötytarhurin top 5 suosikkisalaatit:

1. Bataviasalaatti ‘Lollo Rossa‘

2. Bataviansalaatti ‘Lollo Bionda‘

3. Sidesalaatti ‘Little Gem‘

4. Tammenlehtisalaatti ‘Red Salad Bowl‘

5. Friséesalaatti, kähäräendiivi ‘De Meaux‘

Mausteeksi salaattin sekaan: tuoretta sipulinvartta ja tilliä hienonnettuna, herneenversoja, ‘Red Frills‘ kähäräsinappia ja tuoreita retiisejä. 

Halutessaan koristeeksi: puutarhan syötäviä kukkia kuten krassia tai kehäkukkien terälehtiä.

Porkkanan kylvö ja kasvatus

Porkkana on kaikkea muuta kuin tylsä juures. Omasta maasta tai lavasta nostetut supermakeat porkkanat kypsyvät nopeasti ja maistuvat sellaisenaan raakanakin. Aina ei myöskään tarvitse tyytyä perinteisiin oransseihin porkkanoihin, vaan leikitellä eri väreillä ja makeusasteilla. Upeita tummanvioletteja porkkanalajikkeita ovat esimerkiksi ‘Cosmic Purple‘ ja erittäin hyvänmakuinen ‘Purple Haze‘, jolla on hauskasti oranssi sisus ja violetti ulkokuori. Violettien porkkanoiden yhtenä valttina pidetään niiden sisältämän antosyaanin terveellisiä ominaisuuksia. Samaa kasvin tai marjan värjäävää flavonoidia on esimerkiksi mustikassa ja violeteissa perunoissa. 

Keltaisia porkkanalajikkeita ovat esimerkiksi ‘Yellowstone‘ ja ‘Jaune du Doubs‘. ‘White Satin‘ on puolestaan täysin valkoinen, ulkonäöltään hieman palsternakkaa muistuttava lajike. Porkkanansiemeniä saa myös kätevinä värisekoituksina, esimerkiksi ‘Harlequin Mix F1‘ -siemensekoituksessa on kaikkea: valkoista, keltaista, oranssia ja violettia. 

Porkkanan kylvö:

Porkkana vaatii jokseenkin seulotun ja multavan kasvualustan, mikäli haluaa porkkanoistaan kauniin pitkiä ja suoria. Raskasta savimaata kannattaa porkkanaa varten keventää hiekalla ja kompostimullalla. Jos maassa on kovia paakkuja ja kiviä, porkkanan kasvu hidastuu ja se voi mennä mutkalle. Suuremmat syysporkkanalajikkeet tarvitsevat luonnollisesti syvän kasvualustan mahtuakseen kasvamaan täyteen mittaansa. Matalampaan parvekelaatikkoon, ruukkuun tai lavaan voi kokeilla esimerkiksi pientä ja pyöreää ‘Pariser Markt‘ -lajiketta. 

Porkkanan viljely onnistuu myös hyvin suuressa ruukussa, mikäli haluaa kasvattaa tehokkaasti satoa pienellä takapihalla tai parvekkeella. Itse sekoitin ruukkuun kaupan pussimultaa, hieman hiekkaa ja lannoitukseksi kupillisen luujauhoa ja kahvinporoja. Pienestä ruukusta tuli varsin hyvä sato violetteja ‘Purple Haze‘ -porkkanoita. Porkkana pitää tasaisesta kosteudesta, joten havaitsin että muoviruukussa kasvu oli huomattavasti nopeampaa.

Porkkana kylvetään varhain keväällä tai sen voi myös kylvää syyskylvönä syys-lokakuussa, jolloin keväällä maan sulettua siemenet lähtevät heti itämään. Porkkana voi olla hieman hidas, joten kylvö ennen talvea aikaistaa kasvuunlähtöä keväällä ja moni asiaa kokeillut vannookin porkkanan syyskylvön nimeen. Tärkeää on kuitenkin muistaa että syyskylvö tulee tehdä säiden kylmettyä tarpeeksi, jotta siemenet eivät lähde syksyllä itämään. Liikaa typpilannoitusta tulisi porkkanan - kuten muidenkin juuresten - kanssa välttää, jotta juureksiin ei varastoidu liikaa nitraatteja. Kaliumia porkkana sen sijaan tarvitsee ja sitä on esimerkiksi merileväuutteessa ja raunioyrttikäytteessä, jota voi itse helposti valmistaa. Porkkanarivien vierelle voi kesällä levittää nurmisilppua katteeksi.

Jos ei halua nähdä vaivaa porkkanoiden harventamisessa, kannattaa kylvövaiheessa ottaa rauhallinen ja huolellinen asenne touhuun ja muistaa jättää siemenille ainakin 5cm välit. Pieniä siemeniä menee kylvövakoon helposti liikaa. Toki asiaa helpottamaan on tehty valmiita kylvönauhoja ja pilleröityjä siemeniä. Mikäli kevät on kuiva, kannattaa muistaa huolehtia kastelusta. Päälle voi myös viritellä harson tai muovitunnelin pitämään kylvökset tasaisen kosteina ja samalla pysyvät poissa myös tuholaiset. Porkkanakärpästä ja porkkanakemppiä ajatellen kannattaa porkkanan kumppanikasviksi istuttaa riveittäin sipuleita, joiden tuoksu peittää porkkanan oman vahvan aromin alleen. Myös erilaiset tuoksuvat yrtit ja samettikukat toimivat tässä tarkoituksessa hyvin. 

Lavatarhan perustaminen

Lavatarhan voi perustaa mihin vain. Omalla kallioisella pihallani hyötykasvien kasvattaminen oli ongelma ja sula mahdottomuus, kunnes perhdyin lavaviljelyn saloihin. Lavoja voi rakentaa itse minkä kokoisia ja muotoisia haluaa. Niistä tulee kaunis ja pysyä osa puutarhaa - ja mikä parasta - viljelyksistä osa päivittäistä ruoanlaittoa, kun tuoretta satoa on aina saatavilla ja jopa säilöttäväksi asti. Lavassa salaatit ja yrtit pysyvät myös hyvin puhtaina ja mitä tahansa voi lavoissa kasvattaa: perunoita, sipulia, juureksia, papuja, salaatteja, hernettä yrttejä, porkkanoita - ja mitä vain eksoottista itse keksiikin kylvää. Maissit ja auringonkukatkin kasvavat kilpaa rinta rinnan muhevassa kasvualustassa. 

Suuren kasvilavan multamääräkin on suuri ja siksi sen kokoamiseen kannattaakin varata aikaa ja viitseliäisyyttä, mikäli haluaa säästää ja välttyä valmiin pussimullan loputtomalta raahaamiselta. Itse tykkään ryhtyä lavan perustamispuuhaan jo syksyllä. Lavan pohjalle saa helposti maatumaan hieman risusilppua ja koko pihalta haravoidut syksyn lehdet, joita tulee kottikärrykaupalla. Läheiseltä hevostallilta tilaan kuormallisen hevosenlantaa, jota sekoitan pohjalle lehtien joukkoon. Syrjemmällä on myös aina valmista palanutta hevosenlantaa tarvittaessa maanparannusaineeksi. Kun lavan ainekset ovat kompostinomaisesti osittain talven aikana maatuneet, pinnalle sekoitan kompostimultaa ja valmista, puhdasta luomumultaa säkeistä. Pohjalla palava lanta saattaa vielä keväällä tuottaa jonkin verran lämpöä, joka osaltaan edesauttaa aikaisissa kylvöissä ja itämisessä. 

Kasvit voivat yhtä hyvin kuin kasvualusta, joten siihen kannattaa panostaa. Lavojen multaa voi vuosittain parantaa sekoittamalla siihen lisää eloperäistä ainesta ja kompostimultaa. Kompostista siirtyy mukaan myös matoja ja pieneliöitä. Lehtiä ja muuta kasviijätettä syövät madot ovatkin tärkeitä, mikäli kasaa kasvualustansa kompostin tapaan. Pussimultaan suhtaudun lähinnä maanparannusaineena ja toki kasvien taimikasvatusvaiheessa puhdas, rikkaruohoton multa on ehdottoman tärkeää.