Mukavaa juhannuksen juhla-aikaa kaikille! Keskikesän juhlan korvalla ajattelin päivittää hieman kesäkuulumisia hyötypuutarhasta. Ihan ei tänä vuonna päästy nyt juhannuksena omien uusien perunoiden makuun. Tänään varovasti kokeilin lavasta pihistää perunaa ja koko oli sen verran pientä vielä että jätän Colombat suosiolla kasvamaan. Ja mitäs sieltä perunoiden välistä pilkistääkään... Maa-artisokkaa! Vaikka kovin tarhhaan yritin kaivaa keväällä kaikki mukulat ylös. Aina se jostain esiin pulpahtaa.
Normaalisti saan siemenperunat lavaan jo huhtikuun puolivälissä, mutta nyt jäi suurin osa ihan toukokuun alkuun. Kunnon sadonkorjuukausi alkanee perunoiden osalta varmaankin parin viikon päästä. Kastelin lavat tänään kunnolla kun oli sadevesipöntöt yltäkylläisen täynnä vettä.
Lavatarha-potagerin puolella herneet versovat, ruusupavut kiipeilevät kaariporteissa ja kesäkukkalava daalioineen ja muine kukkataimineen näyttää mukavan rehevältä. Sipulia saa jo mukavasti päivittäin hakea lavoista ja samoin tietty salaattia, tilliä ja periljaa. Monivuotinen viinisuolaheinä ja itsestään kylväytyneet tarhamaltsat täydentävät päivän salaattilautasta kivasti. Kesäkurpitsat alkavat pian kukkia. Kasvihuoneessa kurkuissa on jo pienet alut.
Kasvihuoneessa ensimmäiset mustat tomaatit alkavat pikkuhiljaa saada väriä pintaan. Tomaattien kukinta-aika on parhaimmillaan. Minulla tomaattien paras satokausi jää yleensä aika lailla heinä-elokuulle.
Hedelmätarhan puolella kirsikkaluumut ovat yllättäneet iloisesti. Odotin kevättä hieman kauhunsekaisin tuntein kun en ollut yhtään varma kuinka hyvin kirsikkaluumut täällä kestävät niinkin kovaa talvea kuin mitä viime talvi oli. ’Podarok’ ja ’Mara’ -kirsikkaluumut pärjäsivät kuitenkin hyvin ja puissa roikkuu ihania pieniä luumun alkuja. Ei pidä kuitenkaan vielä nuolaista, etteivät tipahda. ;-) Mutta toivotaan että makeita maistiaisia saisi syyskuun paikkeilla.
Japaninluumut eli kauppanimiltään "kiinalaiset jättiluumut" ’Mi Tao Li’ ja ’Shi Ren Li’ selvisivät myös talvesta. Muutamia nuorten versojen kärkiä oli paleltunut noin 20cm matkalta mutta keväällä puut kukkivat kohtalaisen hyvin. Raakileita ne eivät vielä tehneet, mutta paljon uusia oksia kasvattaneet kylläkin. Nuorien puiden on parempi muutenkin keskittyä ensimmäiset vuodet juurtumiseen eikä niinkään sadontuotantoon.
Ihan ilman menetyksiä ei talvesta hedelmätarhassa kuitenkaan selvitty. Kaksi ’Baya Marisa’ -omenapuuta kolmesta paleltuivat, samoin yksi ’Aldenham Purple’ ja yksi ’Souvenirs’ -päärynän piiskataimi. Muiltakin olen somen puolella saanut viestiä että eivät ole ’Baya Marisat’ kovin hyvin talvista ainakaan täällä ylemmillä vyöhykkeillä selvinneet. Itse olen III-IV-vyöhykkeiden rajamaastossa ja useimmat III-vyöhykkeen kasvit täällä pärjäävät. Yksi niistä kolmesta pari vuotta kasvaneista piiskataimista kuitenkin selvisi. Se on hieman suojaisammalla puolivarjoisalla kasvupaikalla, paleltuneet olivat hyvin avoimella ja aurinkoisella paikalla. Myös rautakaupasta ostettu ’Afrodita’ ei kestänyt ensimmäistäkään talvea vaikka taimikyltissä luki vyöhykkeet I-IV. Nyt kun vielä useammasta eri lähteestä tarkistelin, on sen vyöhykesuositus vain I-II. Puita istuttaessa kannataakin aina tarkistaa kestävyystiedot useammasta lähteestä, vaikka toki kasvupaikkakin talvehtimiseen vaikuttaa.
Paleltuneiden tilalle päätin kuitenkin sitkeästi istuttaa uudet puut, sillä kallioisella pihallani tarpeeksi syvän istutuspaikan löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Omenalla saa kuitenkin olla metrin syvä ja mielellään pari metriä leveä, laakea istutuskuoppa mihin talvimärkyys ei jää seisomaan. Sitä ongelmaa loivasti alaspäin viettävällä pihallani ei yleensä ole. Viime viikolla toivotinkin pihalleni nyt sydämellisesti tervetulleiksi omenapuut: ’Kultainen Kitaika’, ’Railamo’, ’Grenman’ ja ’Ananaskaneli’.
Kitaika on siperianomenapuu, joka kuitenkin tekee makean syötäviä pieniä herkkuomppuja loppukesällä ja toimii hyvänä pölyttäjänä muille omenille. Nämä lajikkeet valitsin, koska niillä kaikilla on kestävyyttä IV-V-vyöhykkeelle asti enkä lähtenyt haihattelemaan erikoisuuksien perään. Halusin ottaa nyt varman päälle ja myös satsata syyslajikkeisiin, jotta saisi jonakin päivänä omenoita omasta varastosta talven varalle - ja ehkä jopa kevääseen asti. Rakastan talvella kanelisen omenapiirakan tuoksua ja makua teekupposen kera.
Mutta nyt ei mietitä talvea vaan keskikesää!
Hedelmä-/marjahäkissä mansikat kukkivat ja tekevät raakileita.
Viime kesänä istutetut hunajamarjatkin lupailevat maistiaisia.
Karhunvadelmat ovat aina olleet "unelmalistallani" puutarhakasveista ja ilokseni ’Sonja’ selvisi talvesta, siinä missä vierellä ollut keltainen syysvadelma ’Fallgold’ puolestaan paleltui. Tästä rohkaistuna kokeilut jatkuvat ja tänä keväänä istutin myös ’Siperiankarhunvadelman’ sekä pikittömän ’Triple Crown’ -lajikkeen. Pidetään niille peukkuja ja tarkistellaan niiden selviytymistilannetta taas ensi keväänä.
Nyt tämä hyötytarhuri vetäytyy keskikesän viettoon.
Toivotan kaikille iloista ja sopivan lämmintä juhannusta!
- Hyötytarhurisi Linda
