Hyötypuutarhan vuosi

Vuosi 2024 alkoi ja niin myös hieman valoisammat talvipäivät, hieman liian kovat pakkaset (-30) sekä taas aivan malttamaton kevään ja uuden kasvukauden aloitus. Siemenpussien rapistelu ja inventaario alkaa jo näin tammikuussa, jolloin tulee mietittyä jo alustavasti mitä minnekin kylväisi. Lavatarhan pohjapiirros saa taas kevättalven aikana monta erilaista suunnitelmaa paperilla ja tietokoneella, kun mieli välillä muuttuu, pohdiskellessa miltä tuleva 2024 kasvukausi näyttää, maistuu ja tuoksuu.

Helmi-maaliskuussa ikkunalaudat alkavat varmasti taas täyttyä perinteiseen tapaan kasvivaloista ja pienistä vihreistä taimista. Näin tammikuussa voisi kyllä kylvää jo sisälle vaikkapa pelargoneja, kelloköynnöstä, jättiverbenaa, latva-artisokkaa ja malabarinpinaattia. Tammi-maaliskuun aikana voi myös tehdä kylmäkäsittelyä kaipaavien kasvien talvikylvöjä, eli kylvöastiat peitellään lumen alle odottelemaan kevättä, jolloin siemenet lähtevät itämään. Talvikylvöön sopivat kaikki muutenkin luonnossa itsestään kylväytyvät kasvit, sekä esimerkiksi tilli, persilja, kehäkukka, kosmoskukka ja pinaatti. Itse harrastan enemmän maalis-huhtikuun aikaista kylvöä kasvihuoneeseen, jolloin saan aikaista satoa erilaisista salaattivihanneksista ja retiisistä. Kirjoitinkin siitä vuonna 2021 postauksen tänne blogiin.

Nyt kuitenkin käännän vielä katseen hetkeksi viime vuoden 2023 pihapuuhiin. Halusin tehdä pientä yhteenvetoa kaikesta mitä tuli puuhasteltua ja kasvatettua - ja mistä ensi kesäksi haaveilen. Näin vuoden pimeimmän ajan ollessa käsillä, tuntuu suorastaan terapeuttiselta katsella auringonpaisteen, lämmön ja vihreyden täyttämiä kuvamuistoja. 

Tämän pienen satokausimuistelun myötä toivotan sinulle oikein hyvää uutta alkanutta vuotta! Tulkoon vuodesta 2024 satoisa ja kesästä sopivassa suhteessa lämmin, ajoittaisilla pienillä kesäsadekuuroilla (jotka ajoittuisivat vielä mieluiten yöaikaan - jos toivoa sopii).

Heti kun lumi oli jo sen verran sulanut huhtikuun puolivälissä että multaan pääsi käsiksi, alkoi "Operaatio Fruit Cage". Kierrätin vanhan ja jo melkoisesti ruostuneen paviljonkikehikon brittiläistyyppiseksi "hedelmähäkiksi". Kehikko päällystettiin muovitetulla metalliverkolla kauttaaltaan ja yhdelle sivulle tehtiin puurimoista verkko-ovi. 

’Punainen Helminauha/Oserelie Moskovskoje’ -pilariomenapuun talvenkestävyys on nyt todella koetuksella näillä pakkasilla. 

Häkin sisälle istutin yhden ’Punainen Helminauha’ pilariomenan, vadelmia, mansikoita ja hunajamarjaa. Siellä ne kaikki ovat suojassa linnuilta ja jäniksiltä. Kirjoittelin aiheesta yhteen syksyn Oma PIHA -lehteen vähän laajemminkin. Vadelmista tuli kivasti maistiaisia ja ensi kesänä ovat odotukset korkealla. Norjalainen jättivadelma ’Stiora’ oli todellakin isokokoinen tarhavadelma. Peukkuja pidän että keltainen ’Fallgold’ -syysvadelma talvehtii hyvin. 

Hunajamarjan eli marjasinikuusaman taimen tiheää juuripaakkua sai hieman setviä ennen istutusta. Vaalea kukinta on siron kaunis toukouussa.

Samoihin aikoihin huhtikuun alkupuoliskolla kylvin kasvihuoneeseen kupujen alle varhaista salaattia ja ulos kylmälavoihin retiisejä, tilliä sekä salaattia. Tuoreiden vihreiden suhteen omavaraisuus alkaa aina toukokuussa ja jatkuu syys-lokakuulle. Kerran lauhana syksynä keräsin kasvihuoneesta salaattia ja vuonankaalia vielä marraskuun alussa, se oli ihanaa!

Näin talvella on kova ikävä toukokuun vihreitä salaattilavoja, joista tulee helposti kulhollinen salaattitarpeita päivässä.

Joka vuosi sanon ja vannon että pihalle ei enää mahdu yhtään enempää puita, mutta kummasti löysin pakon edessä vielä paikat kahdelle puulle, jotka oli ihan vain pakko hankkia kokeiluun. Kyseessä olivat niin sanotut "persikkaluumu" ’Mi Tao Li’ ja kiinalainen jättiluumu ’Shi Ren Li’. Latinankielisen nimen (Prunus salicina) perusteella kyseessä olisi tarkalleen ottaen japaninluumu. Niitä kasvatetaan paljon Kiinassa, joten siitä ehkä tuo lempinimi tai kauppanimi. 

Persikkaluumu (japaninluumu) ’Mi Tao Li’

Taimia tuli puutarhaliikkeisiin viime keväänä rajoitettu erä ja minähän toimin heti. Melkein yöunet meni kun vain näistä haaveilin. Menestymisvyöhyke näillä on I-III(IV) joten saa nähdä kuinka käy. Itse olen IV-vyöhykkeellä, mutta täällä on kyllä pärjännyt useat III-vyöhykkeen kasvit. Täällä ollaankin nyt jännitys pällä ja peukut pystyssä. Tulenko ensi keväänä toukokuussa näkemään näitä ihania pieniä helmenvalkeita nuppuja? 

Kesän aikana kasvuvauhti oli kovaa. Kävin usein ihailemassa puiden rehevyyttä muotolavatarhan takana. Lehdiltään ja kasvutavaltaan nämä muistuttivat enemmän kirsikkaluumuja kuin tarhaluumuja. 

Luumupuut lavatarhan takana, syreenistä oikealle. Tontin pohjoissyrjällä antaa suojaa naapurin rajalla oleva kuusi. Muuten paikka on melko aurikoinen ja suojaisa, joten toivon että viihtyvät siinä hyvin. Maa oli hiekansekaista jossa hieman savea. Sekoitin maanparanukseksi hieman lisää multaa, biohiiltä, kalkkia ja lantakompostia. Toivon mukaan siis tarpeeksi läpäisevä jotta talvimärkyys ei jää seisomaan, mutta silti sopivan tuoretta, että kesällä kosteus säilyisi sopivasti.

Makeakirsikoista ’Meelika’ ja ’Leningradin Musta’ ovat täällä toistaiseksi pärjänneet ja tekivät viime kesänä muutamia maistiaisia. Sen huomasin, että makeakirsikat kelpaavat rastaille raakanakin, mutta sillä välin hapankirsikka ’Pohjolan Helmi’ on saanut vuodesta toiseen kypsytellä satoaan ilman suojaa aivan loppusyksyyn asti. Nirsoja lintuja! Näitä punaisia "helmiä" tuli taas kesällä ihan mukavasti ja tämä rungolliseksi kasvatettu kirsikka on loistava vaikkapa liköörin tai hillon valmistamiseen.

Rungolliseksi kasvatettu pensaskirsikka (Prunus cerasus) 'Schedraja' eli ’Pohjolan Helmi’ kukkii keväällä valkoisenaan ja sato kypsyy heinä-elokuussa.

Syksyllä taimialesta tuli hankittua latvialainen keltainen makeakirsikka ’Paula’ (I-III) samalle alueelle muiden kirsikoiden kanssa. Senkin puun talvenkestävyyttä nyt kovasti testaillaan ja jännitetään. Keltaisissa luumarjoissa on se hyvä puoli, että linnut eivät käy yhtä hanakasti niiden kimpuun kuin punaisiin. Se pätee luumuihin ja kirsikoihin.

Touko-kesäkuu oli hieman haasteellinen pienen todella kylmän jakson jälkeen, joka iski tietty heti sen jälkeen kun oli saanut kaikki daaliat ja osan kesäkukistakin ulos. Harsoja ja kupuja sai viritellä suojaksi jatkuvasti, mutta vaurioilta vältyttiin ja kesäkuun puoliväli alkoi näyttää jo näinkin vehreältä.

Lavatarhassa vuosi meni tutulla kaavalla ja ihan kivasti tuli satoa ja taas sai olla omavarainen koko kesän ja pitkälle syksyyn salaattien, herneiden, perunoiden, papujen ja sipulien suhteen. Papua ja sipulia on vieläkin pakastin täynnä - syksyn sienten ohella. Tomaattisadosta tuli surkea kylmän alkukesän vuoksi. Kukinta alkoi todella myöhään ja kylmyyden jälkeen puolestaan tuli kuuma ja kuiva jakso kesäkuussa, sitten tuli taas välillä viileämpää ja märkää. 

Perunoita on vielä joitakin varastossa. 2023 en lähtenyt tavoittelemaan niiden suhteen kevääseen asti kestävää varastoa kuten aiempana kesänä, olin itselleni vähän armollisempi ja ajattelin kasvattaa vain sen verran mitä lavoista tulee ja itseä huvittaa. Perunoiden osalta kesän sateet tulivat sopivaan aikaan, Colombat tuottivat lavoissa välillä aikamoisia jättiläisiä. 

Perunan avomaaviljelyn ajattelin nyt jättää tyystin, niin suuri ero on laadussa ja sadon määrässä että pysyttäydyn vain lavaviljelyssä. Lavasta nostaminenkin on lähellä hupia - varrattuna kuokan kanssa köykkimiseen. Nyt onkin sitten mukava miettiä, mihin tarkoitukseen hyödyntää tasainen, entinen pienehkön perunamaan paikka. 

Sipulia varsineen jouduin tosiaan pakastamaan kesällä aika paljon - toisin sanoen pelastamaan minkä voin. Kuivattavaksi jäi loppukesällä vain kulhollisen verran sipulia ja ne tuli käytettyä nopeasti syksyn aikana. Sipulisadosta näytti aluksi tulevan mahtava, mutta sitten heinäkuussa alkoi taas viiletä ja pukkasi sadekausi, joka mädätti suurimman osan sipuleista. Se kyllä hieman harmitti mutta säälle ei mitään voi. 

Päivittäistä poimintaa sateisen pilvisenä päivänä heinäkuun alussa.

Ei lavatarhaa ilman kesäkimppuja! Tässä heinäkuisessa hellepäivän kimpussa mm. daalia, kehäkukkia, arnikkia, kamomillaa ja persikansävyistä punapellavaa.

Kesäkurpitsat ottivat myös nokkiinsa alkukesästä ja ajattelin että niistä ei tule yhtään satoa, mutta niinpä toinen myöhäisempi kylvetty siemensatsi teki tanakat taimet ja  loppukesällä kurpitsaa riitti ihan pikkelssiksi asti. Viime kesä taas muistutti keväästä innostunutta tarhuria, että noiden kaikkein herkimpien kanssa ei kannata liian aikaisin kiirehtiä. 

Papuihin iski myös joku tuholainen heti itämisen jälkeen kun suorakylvin ne lavaan, eli jatkan tulevana keväänä myös pensaspapujen esikasvatusta ensin kasvihuoneen turvissa. Isommat, tanakat taimet ovat aina kestävämpiä ja vahvempia kesä-heinäkuun tuholaisia vastaan. 

’Celebration’ -ruusupapu kukassa.

Muutamat kasvihuoneessa esikasvatetut ’Celebration’ -ruusupavut sen sijaan tekivät niin paljon kukkia ja satoa, että toisaalta ehkä ihan hyvä että ihan kaikki papulajikkeet eivät selvinneet. Olisi voinut muuten mennä niiden suhteen vähän ylituotannon puolelle.

Ensimmäiset maistiaiset hedelmäpuista

Päärynäpuu ’Lada’ on kasvanut jo melko suureksi mutta kukinta on ollut hyvin satunnaista. Edellisenä syksynä levitin kaikille hedelmäpuille ajoissa syyslannoittetta jo heinäkuun lopulla kun tiesin että pitkän kuivan jakson jälkeen oli luvassa sadetta. Se liuotti lannoitteen mukavasti maahan ja antoi kaivattua extavoimaa kukinnalle. Se selvästi auttoi, sillä samaan aikaan 8 vuotta sitten istutettu ’Tsisovskaja/Siska’ alkoi myös kukkia - nyt ihan ensimmäistä kertaa ikinä. Eli jos syyslannoitus unohtuu, sillä voi olla todella iso merkitys satokasveille ja kukinnalle - ainakin jos pihamaa on hieman kuivempaa ja köyhempää kasvualustaa, kuten minun pihallani se tuppaa olemaan. 

’Lada’ päärynäpuu menee kukkiessaan omien suosikkipuideni TOP 5-listalle, niin kaunis se on.

’Lada’ -päärynät elokuussa. Täällä ne alkoivat kypsyä vasta syyskuussa, jolloin ne muuttuivat vaaleankeltaisiksi ja hieman punertaviksi. Keräsin ne sisälle ennen ensimmäistä hallayötä syyskuun puolivälissä. Ne irtosivat hyvin puusta ja sisällä voi vielä hieman jatkaa niiden kypsyttämistä. Kypsä päärynä irtoaa puusta helposti kun sitä varovasti taittaa, raakaa ei kannata yrittää väkisin kiskoa.

Päärynöiden ensisatoa saatiin maistella 7 kpl - ja voi kuinka ihania ne olivat! Keväällä istutin näiden kahden päärynän läheisyyteen myös ’Souvenirs’ -jättipäärynän nuorehkon piiskataimen. Onpahan jotain odotettavaa reilun kymmenen vuoden päähän! Kummasti aina taimikaupoilla asioidessa nousee mieleen tuo kaikkien tuntema vanha Kiinalainen sananlasku: 

"Paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten.
Toiseksi paras aika on nyt."

Luumupuista ’Harmonija’ (I-III) selvisi täällä IV-vyöhykkeellä ensimmäisestä talvestaan hyvin ja tuotti sekin muutaman superherkullisen maistiaisen. Tuolla Instagramin puolella sitä jo kesällä hehkutinkin. Etenkin täällä Pohjois-Pirkanmaalla välillä tuottaa tuskaa se, että hedelmät eivät meinaa aina kypsyä ajoissa ennen ensimmäisiä yöpakkasia ja tämä kyseinen luumu kypsyy paljon aikaisemmin kuin vaikkapa ’Laatokan Helmi’. Ne keltaluumut ovat paljon aurikoisemmalla ja suojaisemmalla paikalla, mutta satoa joutuu odottelemaan syyskuun puolivälille ja melkein lopulle asti. ’Harmonija’ kypsytti isot ja makeat luumut jo elokuun lopulla. 

Nyt keli pitkällä jo odottelenkin ensi kesää ja toivoisin keväälle runsasta luumupuiden kukintaa - ja että aremmat puut nyt ylipäätään selviävät näistä pakkasista. ’Laatokan Helmi’ teki 2022 niin suuren sadon että 2023 se piti välivuoden. Elvytin sitä keväällä oikein kunnollisella ravinteikkaalla kompostikatekerroksella.

(Prunus cerasifera) ’Podarok’ kukkii ihanasti alkukeväällä.

’Podarok’ -kirsikkaluumuille sain vihdoinkin istutettua pölyttäjäkaveriksi ’Mara’ -kirsikkaluumun, sillä kirsikkaluumuja tulee istuttaa aina kahta eri lajiketta pölytyksen varmistamiseksi. Hankkiessani loppukesällä taimen, oli siinä jo muutama hedelmän raakile, joten sain siitä syksyllä maistiaiset. Sitä makua oli vaikea kuvailla, hieman kuin olisi sekoitus luumua ja hunajamelonia, ihanan makea ja mehevä. Kuori oli melko paksu, tosin olin ehkä hieman maltamaton ja olisivat saaneet kypsyä vielä pari viikkoa. 

Kirsikkaluumu ’Mara’ - tässä vielä täysin raakana elokuun alussa, puun istutushetkellä.

Omenapuista nuori ’Moskovan Päärynäomena’ sekä ’Siloposken Hunajainen’ antoivat nekin ensimmäisiä maistiaisia eikä kummastakaan ole todellakaan muuta kuin hyvää sanottavaa, ihanan makuisia omppuja herkutteluun! ’Moskovan Päärynäomena’ on kauniin vaalea pohjaltaan ja kuoressa pieniä punaisia viiruja. Puu on vielä melko nuori, joten omenat olivat aika pieniä, mutta maukkaita.

’Moskovan Päärynäomena’ -lajikkeeseen päädyin, koska sen pitäisi olla hyvin talvenkestävä syysomena.

’Siloposken Hunajaisen’ maku tuli todella oikeuksiinsa kunhan se oikein kunnolla pääsi kypsymään ja silloin siinä todella oli mehevää hunajaista aromia. Eri omenalajikkeita maistellessa ei kyllä voi muuta kuin todeta että makueroja on paljon. 

"Siloposkia" syyskuisessa sadonkorjuukorissa.

’Pekka’ vetää kyllä silti edelleen voiton mitä omenapuihin tulee. Kun poimii käteensä tuon suuren, melkein mustan, oikein syvän viininpunaisen omenan ja sen makea mutta miedon hapokas mehevyys  tirskahtaa purtaessa, olen ihan taivaassa. Sisällä hedelmälihassa on hieman punertavaa väriä. ’Pekka’ antoi jo ihan mukavasti satoa nautiskeltavaksi juuri ennen pakkasten tuloa. Ainoa pieni miinus on se, että siihen tulee omenarupea melko herkästi.

’Pekka’

Syksy meni melko kiireisissä merkeissä erinäisten syysistutusten parissa. Talvisuojaus verkoilla ottaa aina oman aikansa ja sen verran paljon kaikenlaista puuhaa oli ennen talven tuloa että ihan hyvin mielin tuli tämä 2023 kasvukausi suoritettua finaaliin. 

Hilloja tuli keitettyä niin mustaherukasta, aronioista kuin karviaisista. Kaikkein ihaninta oli kuitenkin paseerattu viherherukkahillo, nam! Kerrankin tuli viherherukoista sen verran hyvä sato että siitä liikeni myös pariin hillopurkilliseen. Muuten ne tulee syötyä aina tuoreeltaan herkkumarjana. Rakastan viherherukoita!

Viherherukkahillo on ihanaa paahtoleivällä tai pannukakun kanssa. Herukoita keitetään pienessä määrässä vettä, soseutetaan sauvasekoittimella, paseerataan seos siivilän läpi ja keitetään lopuksi hilloskerin kanssa.

Suppiloita nousi sateella... Ensimmäistä kertaa ikinä löysin myös omalta pihaltani muutaman kantarellin.

Lokakuun koittaessa alkoi jo itsekin olla hieman finaalissa kun viimeiset hillot saatiin purkkiin ja metsäsienetkin pakkaseen. Suppilovahveroita ja kantarelleja riitti syksyllä kiitettävästi. Nyt jokseenkin hyvin levänneenä ja päivien pikkuhiljaa pidentyessä on hyvä taas kääntää innolla katse tulevaan uuteen kasvukauteen. 

Ihana punapellava (Linum grandiflorum) ’Salmon’ vei sydämeni viime kesänä mitä hyötytarhan kesäkukkiin tulee. Sitä täytyy vielä hankkia kehäkukkien kaveriksi. Tässä sitä kasvaa isoräpelön rinnalla.

Mitä kaikkea sinä olet suunnitellut tai unelmoinut tulevalle kasvukaudelle?