Punainen paratiisiomenahillo Dolgoista

Sadonkorjuukausi alkaa viimein olla päätöksessään. Viikonloppuna poimin omenapuusta viimeiset muutamat ’Antonovka’-omenat talvisäilöön. Istutin puun vasta pari vuotta sitten mutta se teki jo 10 isoa omenaa.  Taidan kääräistä ne silkkipaperiin ja pistää viileään. Talviomenalajikkeena sen pitäisi säilyä hyvin ainakin jouluun asti.

Sen sijaan pienempikokoista satoa edustaa paratiisiomena Malus ’Dolgo’ (I-VI). Istutin sen juhlapuuksi kun Suomi täytti 100 vuotta. Silloin oli meneillään kyseinen juhlapuiden rekisteröintitempaus. Halusin pihalleni kestävän puun ja keväistä valkeaa kukkaloistoa, jota paratiisiomena tarjoaakin keväällä yltäkylläisesti. 

Hieman myöhemmin toisaalta harmittelin, että istutin niin hyvälle paikalle puun joka tuottaa vain pienikokoisia omenoita ja jonka arvo on enemmänkin kauneudessa. Kukinta toki auttaa muiden omenapuiden pölytyksessä. Syksyllä puu saa kuitenkin todella upean keltaisen syysvärin. Pienet hehkuvat rubiininpunaiset omenat ruskalehtiä vasten tekevät siitä todellisen syyspihan katseenvangitsijan. 

Maistelin viikonloppuna, että pikkuruiset omenat olivat kypsyneet hyvin ja olivat mukavasti makean hapokkaita. Päätinkin sitten kerätä sadon ja kaksi litran pussillista niitä tuli. 

Ajattelin että niistä saisi kivan punaista vähän spesiaalimpaa hilloa pari purkillista jouluksi. Lohkoin pienet omput paloiksi, poistaen kodat ja kannat. Se oli hieman työlästä näpertelyä, mutta täytyy kyllä sanoa että oli vaivan arvoista! Wau, kun pääsin hilloa maistamaan! Kuumana kun sitä maiskuttelin, olisin vaikka voinut vannoa että se on mansikkahilloa! Sama makea hapokkuus ja hämäävä punainen väri. 

Hillosta tuli täysin kirkkaanpunaista ja kuorineen keitetyt pikku lohkot olivat kuin mansikan palasia. Olipahan jännä kokemus. Jos siis pihallasi kasvaa ’Dolgo -paratiisiomenapuu, suosittelen kokeilemaan! Nyt jäähtyneenä ja kiinteäksi jähmettyneenä se maistuu enemmän omenamarmeladilta. Mukin pohjalle jäi muutaman lusikallisen maistiainen kun ihan täpärästi ei kaikki purkkeihin mahtunut. :)

Koska teen hommia aina vauhdilla, en tarkemmin mittaillut aineksia, mutta noin puoleentoista litraan pikkuisia omenapaloja ja reiluun desiin vettä laitoin kiehumisen alkaessa ehkä 2-3dl hillosokeria, koska omenat olivat tosi hapokkaita. Vähempikin olisi kieltämättä riittänyt, mutta tästä tuli nyt kuin marmeladia. Se ei haittaa, sillä tein tämän herkun jouluksi jemmaan ja silloinhan on tunnetusti marmeladien aika. Keitin hilloa 15 minuuttia ja tölkitin sen kiehuvan kuumassa vedessä puhdistetuihin lasipurkkeihin, melkein piripintaan ja kiristin kierrekorkit, eli pikaumpioin ne ja säilytän jääkaapissa.

Niin lokakuu saapui nyt puutarhaan, pakkasöiden ja syyssiivousten myötä. Viime viikolla keräsin vielä viimeiset luumut. Huh, kyllä niitä riittikin. Vielä tuli yksi iso kukkurallaan ollut ruokalautasellinen ’Laatokan Helmiä’. Keittelin niistä ja muutamasta siloposki-omenasta kanelitangon ja tavallisen sokerin kanssa parin litran erän melko juoksevaa hedelmäkeittoa. 

Jäähdytin ja pakastin sen isoihin rasioihin ja ne nautitaan sitten joulun aikana tuorehedelmistä tehtynä sekahedelmäsoppana riisipuuron kera. Sopasta tuli kyllä todella hyvää ja sen voi uudelleen keitettäessä suurustaa perunajauholla paremmin kiisselimäiseksi. 

Vaikka nyt tulee luumuja ja omenia korvista, kyllä niistä jalostetut herkut taas maistuvat talven pimeinä tunteina herkullisilta. Viimeistään uutena vuotena säilöntäurakat ovat unohtuneet ja ajatus karkaa taas seuraavan kesän villeihin satohaaveisiin. :) 

Näiden ihanien vadelma-aromisten ’Siloposken Nautintojen’ eli Malus ’Usladan’ myötä oikein makoisaa ja kanelintuoksuista lokakuun alkua kaikille!

Malus ’Uslada’ kypsyi tänä syksynä kauniiksi ja maukkaaksi. Tämä omena meni kyllä omalle omppujen Top 5 -listalle heti ’Pekan’ rinnalle.