Maanantai valkeni aurinkoisena pakkaspäivänä. Näkymät olivat kuurasta huolimatta kovin vihreät vuodenaikaan nähden. Viikonloppuna nostin viimeiset pikkuporkkanat lavasta ja niitä tulikin vielä noin puolitoista kiloa. Varsinainen porkkanasato tuli nostettua jo reilu kuukausi sitten. Nämä pienimmät jätin vielä kasvamaan, joten yllätys oli positiivinen että vielä näinkin paljon satoa tuli.
Kiireinen ja työntäyteinen satokausi alkaa olla aika lailla paketissa mutta kasvihuoneessa ja muovilavoissa vihertää vielä. Otin tänä vuonna tavoitteeksi kokeilla kuinka pitkälle saan kasvukautta venytettyä ihan vain oikeilla lajikevalinnoilla. Ensimmäiset kylvöt alkoivat jo maaliskuussa kylmää kestävillä salaattivihanneksilla ja nyt ympyrä sulkeutuu marraskuussa jälleen täysin lämmittämättömän kasvihuoneen uumenissa. Jos haluat lukea lisää aiheesta, kevättalven postaukseen pääset tästä.
Salaattia ja kähäräsinappia kylmässä kasvihuoneessa tänään 8.11.2021. Aurinkokin hieman lämmitti pakkaspäivää, joten kasvihuoneen mittari näytti +9 astetta.
Kokeilu on ollut siinä mielessä onnistunut että tuoretta syötävää sai keväällä nopeasti, ja alkusyksyllä kylvettynä satoa saa nyt vielä marraskuussa. Alimmillaan yöpakkasia on ollut nyt -7 astetta ja vaikka kasvihuoneen maljakossa ollut vesi jäätyi, pienet mehevät tatsoit, salaatit ja kähäräsinapit eivät muovikupunsa alla olleet moksiskaan.
Elo-syyskuu, jolloin kasvihuone tyhjenee tomaateista, on hyvä aika syyskylvöille. Silloin on vielä mukavasti valoa ja lämpöä itämiselle ja taimet vahvistuvat pikkuhiljaa säiden viilentyessä. Kasvu ei toki ole enää syksyllä niin vahvaa ja nopeaa kuin keväällä mutta pientä ravinteikasta lisuketta on mukava leikata lautaselle.
Marraskuun retiisisato järsitty. Kuvan oikeassa alakulmassa sareptensinappia.
Nyt jännityksellä seurailen kuinka kauan vielä vihreyttä näkyy pakkasten mahdollisesti kiristyessä. Elokuun lopussa kylvetyt retiisitkin pärjäsivät hyvin mutta joku tuholainen on nakertanut lähes jokaista punaista pampulaa kun tänään tarkistin ja nappasin yllä olevan kuvan, jossa keskellä retiisit. Toki retiisin nuoret naatitkin ovat syötäviä. Ylempänä lavassa kasvaa talviportulakka eli salaattikleitonia (Claytonia perfoliata), joka on yksi kestävimmistä talvikasveista ja nyt kasvatan sitä ensimmäistä kertaa. Ihanan vihreää ja mehevää!
Yksi syy, miksi halusin tehdä tämän kokeen, on ihan yksinkertaisesti oman ekologisemman tuoreen, vihreän vitamiinilähteen tavoittelu. Tällä tarkoitan nimen omaan sitä, kuinka kasvihuoneessa talviaikaan tuotetut salaatit vievät kasvaakseen aika paljon valoa ja lämpöenergiaa, sekä tietty aina päälle vielä muovikääreet kaupasta salaatteja ostettaessa. Jos siis haluaa syödä satokauden mukaan mutta silti nauttia tuoreesta vihreydestä lautasellaan, nämä kasvit voisivat olla kestävämpi vaihtoehto kylmään vuodenaikaan nähden.
Salaattivuonankaali (Valerianella locusta) 'Verte de Cambrai' on tehnyt pienet ruusukkeet ja nämä kasvavat täysin lämmittämättömässä koholavassa, muovisen "minikasvihuoneen" sisällä.
Nähtäväksi jää, saadaanko tuoretta vihreää poimia vielä joulupöytään. :)