Syyskuisessa keittiössä leijailee mausteinen tuoksu kun säilöntäkausi on vielä käynnissä ja kuumimmillaan. Koti täyttyy kesän viimeisistä kukista, kurpitsoista ja omenoista. Äitini on usein kertonut, kuinka jo edesmennyt mummini säilöi syksyllä "miniomenoita" sokeriliemeen ja talvella sitten laittoi niitä koristeiksi kakun päälle.
Nämä "miniomenat" olivat luonnollisesti joko koristeomenapuun kuten purppuraomenapuun tai paratiisiomenapuun hedelmiä, toki voivat olla myös jonkin risteytyneen villiomenapuun pieniä hedelmiä, jotka olisivat muutoin liian happamia ja syömäkelvottomia sellaisenaan.
Sota-aikojen jälkeen kaikki mahdollinen säilöttiin hyötykäyttöön. Tutkiessani pikkelöityjen koristeomenoiden reseptejä maailmalta, törmäsin tietoon, että Amerikassa syvässä etelässä "crabapple" -omenoiden säilöntää oli myös yleisesti harjoitettu, jotta kaikki mahdollinen syötävä saatiin kotivaraksi ja hyötykäyttöön.
Malus ’Dolgo’
Pihallani kasvaa 4 vuotta sitten istutettu paratiisiomenapuu ’Dolgo’ (Malus Prunifolia-Ryhmä, johon kuuluvat myös mm. lajikkeet ’Erstaa’ ja ’John Downie’). Istutin sen aikanaan puutarhan koristeeksi, sillä se kukkii keväällä komeasti valkoisena kukkapilvenä ja syksyllä se on varsin kaunis keltaisessa ruskavärissään, aivan täpötäynnä pieniä kirkkaanpunaisia omenoita. Sen räiskyvä väritys varastaa huomion näin syyskuussa. Tänään puuta hieman ravistellessani niskaan karisi 1,5kg sato täydellisen punaisia pikkuomppuja pataan pistettäväksi. Niiden maku on tuoreeltaan melko hapokas ja voimakas, mukavan aromaattinen. Voisiko jopa sanoa viiniarominen?
Nuo kovat ja happamat omenat ovat kiehtoneet ja nyt päätin viimeinkin ryhtyä tuumasta toimeen ja säilömään niitä talviajan herkuiksi. Tutkin paljon ulkomaisia reseptejä sillä lähinnä muualla tuntuu olevan yleisempää että koristeomenoita käytetään enemmänkin etikkasäilönnässä. Kyseessä on siis niin sanotusti "pickeled crabapple". Tein nyt kokeeksi tämänlaisen yleisversion reseptistä jossa on mukana syksyisiä aromeja. Mausteeksi laitoin mustapippuria, neilikkaa, kanelia ja kardemummaa. Fariinisokeri antaa myös oman tumman säväyksensä. Kun pahin etikan katku oli keittiöstä hälvennyt, niin ah, mikä ihana kodikas mausteinen syystuoksu sekoittui omenaan! Reseptin löydät kokeiltavaksi postauksen lopusta.
Sen havainnon tein, että Dolgot olivat ilmeisesti jo nyt sen verran kypsiä että keittäessä ne alkoivat hajota varsin nopeasti. Ensi syksynä kerään ne ehdottomasti pari viikkoa raaempina ja kokeilen uudelleen. Toki hajoaminen voi olla ihan myös lajikkeesta kiinni. Keitin niitä liemessä reilut 5 minuuttia ja tölkitin, jotta homma ei menisi aivan soseeksi.
Koska kauniin punaiseksi värjäytynyttä lientä jäi vielä hieman yli, lisäsin kokeeksi loppuun liemeen vielä noin puoli litraa vanhempieni pihalta keräämiäni pieniä vihreitä omenoita, joiden lajikkeesta ei ole tietoa - ne ovat mahdollisesti täysin villiomenoita. Todella pieniä ja kovia mutta niiden kohdalla säilöntä onnistuikin paremmin ja lopputuloksesta tuli varsin maittava. Keittelin niitä hiljalleen liemessä joka alkoi mukavasti paksuuntua ja karamellisoitua.
Näiden kuoria en pistellyt haarukalla (kuoren repeämisen ehkäisemiseksi) ja ilokseni ne eivät lainkaan räjähdelleet tai hajonneet! Ainoastaan koko omenat pehmenivät tasaisesti ja niitä keitin hiljalleen jopa 10 minuuttia. Tässä vaiheessa oli aivan pakko varovasti maistaa yksi! NAM! Lopputuloksena oli kimmoisan pehmeä omena kietoutuneena mausteisen makeaan paksuun liemeen, jota ihanasti lämmittävät mausteet, pieni pippurin potkaisu ja siideriviinietikan lievä kirpeys. Maku oli varsin kiehtova ja syksyinen. Kokeilen varmasti toistekin! Mieleen herää nyt väkisinkin ajatus, että tulisuuden ystävä voisi varmasti sujauttaa samaan liemeen kiehumaan muutaman tuoreen chilin, luomaan tulevaan kaamosaikaan kaivattavaa lisälämpöä...
Tässä puuhassa siis kannattaa tehdä rohkeasti kokeiluja eri lajikkeilla ja mausteilla. Keittäessä kannattaa välttää liikaa sekoittelua jotta omenat eivät hajoaisi liikaa ja myös antaa niiden kiehua hiljalleen poristen.
Pikkelöidyt paratiisiomenat
1,5-2kg paratiisiomenoita
Mausteliemi:
3,5dl siideriviinietikkaa
3dl vettä
2dl fariinisokeria
3dl sokeria
5-10 kokonaista neilikkaa
1 tl kardemummaa (karkea rouhe)
pala kanelitankoa tai ½ tl jauhettua kanelia
1tl kokonaisia mustapippureita
Pese paratiisiomenat ja poista niistä kannat. Pistele haarukalla tai terävällä veitsellä omenat täyteen pieniä reikiä, se ehkäisee kuoren repeytymistä keittämisvaiheessa ja auttaa mausteiden imeytymisessä itse omenaan.
Mittaa mausteliemen ainekset kattilaan ja keitä noin 5 minuuttia. Lisää joukkoon omenat ja keitä 5-10 minuuttia. Omenoiden tulee kypsyä hieman, mutta ei kuitenkaan hajota. Lusikoi omenat kuumennettuun puhtaaksi desinfioituun lasitölkkiin ja kaada päälle lientä niin että ne peittyvät. Sulje välittömästi ja säilytä kylmässä jääkaapissa tai kellarissa.
Nauti nämä pikaumpioimalla säilötyt paratiisiomenat parin kuukauden sisällä syksyisenä lisukkeena pataruokien, paistin tai juustojen kanssa. Mikäli haluat pidentää säilyvyyttä, tulee tölkit umpioida keittämällä niitä vielä vesihauteessa 20 minuuttia.
HUOM! Vaikka nämä pienet omenat säilötään kokonaisina, ei niiden siemeniä tule syödä, vaan nauttia pelkästä hedelmälihasta, kuten tuoretta omenaakin syödessä. Omenan siemenet kun sisältävät amygdaliinia, joka murskattuna/pureskeltuna ja sitten nieltynä muuttuu elimistössä syanidiksi.
Mittavinkki: Mittaa puhtaat omenat ennen keittämistä vielä desinfioimattomiin lasitölkkeihin ja kaada päälle puhdasta vettä. Kaada vedet sitten mitta-astiaan, jolloin saat parhaiten arvioitua paljonko maustelientä purkkeihin menee ja pystyt siten suhteuttamaan reseptin omaan säilöntäerääsi. Paratiisiomenat kun voivat olla hyvin eri kokoisia. Suurempien omenoiden väliin jää enemmän tyjää tilaa liemelle.
Maustevinkki: Kuten kaikkien pikkelöintiliemien kanssa, jokainen voi käyttää juuri niitä haluamiaan mausteita. Reseptiin voi käyttää myös esimerkiksi piparjuurta, inkivääriä, sinapinsiemeniä ja maustepippuria.
Kotoisan tuoksuvia syyshetkiä ja puutarhan syysvalmisteluja talvea varten, niin hitusen haikeaa kuin se onkin! Toisaalta, tässä vaiheessa jo kaipaa taas hieman lepoakin puutarhatöistä ja akkujen latausta. Antaa siis syksyn tulla!
Kerrohan, oletko sinä jo kokeneempi näiden paratiisiomppujen säilönnässä ja jaatko salaisen reseptisi meidän kaikkien kanssa? :) Tervetuloa myös Instagramin puolelle jatkamaan juttua, siellä on nyt jo yli 1000 seuraajaa mukana - ihan huikea ja positiivinen samanhenkisten hyötytarhurien yhteisö muodostumassa - WAU! Nähdään siellä ja täällä!
