Luumujen säilöminen on nyt syyskuussa ajankohtaista puuhaa. Tänä syksynä sato on ollut erityisen runsas ja säätkin ovat täällä olleet optimaaliset supersadon kypsymiselle. Edellinen iso sato oli syksyllä 2022, mutta se pilaantui osittain muumiotaudin vuoksi. Harmitus oli silloin suuri. Nyt välivuoden jälkeen, kahden noin 10 vuotta sitten istutetun ’Laatokan Helmen’ oksat riippuvat jälleen raskaan luumusadon painosta. Tällä kertaa onneksi ilman muumiotautia.
’Laatokan Helmi’ tunnetaan myös nimellä ’Onega’. Se on kestävä ja herkullinen keltaluumu joka pärjää IV-vyöhykkeellä asti.
Korkeimmalla latvassa olevat luumut ovat kaikkein mehevämpiä ja varovasti puuta ja oksia tärisyttämällä kypsät luumut varisevat maahan. Puun alle on hyvä laittaa vaikka kangas tai pressu, jonka päältä luumut on helppo kerätä talteen. Itselläni sattui olemaan tummaa maisemointi-/suodatinkangasta, joka sopi hyvin tarkoitukseen.
Koska luumusato ei säily kovin pitkään, eikä luumuja pysty kerralla syömään määräänsä enempää, kannattaa niitä säilöä päivittäin. Täällä on tullut isoja sademääriä kerralla ja tänään huomasinkin että muutamat suurimmat luumut olivat jo haljenneet äkillisen vesimäärän seurauksena. Itse aloitin säilömisurakan tänään, keittämällä yhden mehumaijallisen luumumehua. Sitä en ole aikaisemmin kokeillut.
Kivien poistaminen käy kätevästi ja nopeasti työntämällä tikun tai teräspillin luumun läpi pystysuunnassa, jolloin kivi irtoaa helposti kypsästä luumusta. Minulla oli käytössä glögilasisetin mukana tullut lusikka, jonka varsi on kapea, teräksinen ja ontto. Sillä homma kävi yllättävän nopeasti. Video kivien perkaamisesta lötyy Instagramin puolelta.
Luumumehua tuli lopulta vain pari litraa ja yllättävän paljon se kaipasi sokeria, sen verran hapokasta se oli, vaikka hapokkuutta ei luumuja tuoreeltaan syödessä yleensä juuri huomaa. Mehustimessa olleet luumut pehmenivät mukavasti noin tunnin höyrytyksen aikana ja keitinkin niistä hillosokerin kanssa vielä erän hilloa, jossa oli hyvin luumujen maku ja mehevyys tallella. Laitoin mehuun sekä hilloon molempiin myös puolikkaan sitruunan mehun. Sokeria kannattaa lisätä oman maun mukaan. Luumumehusta tuli vahvaa, vedellä laimennettavaa tiivistettä.
Luumupuu on pihapuuna kaunis keväällä valkoisenaan kukkiessaan ja syksyllä satoa kantaessaan.
Keitin luumumehua vielä kattilassa sokerin kanssa 5-10 minuuttia ja pullotin kuumana puhtaisiin lasipulloihin, jotka säilytän viileässä. Hillon voi pikaumpioida kiehuvan kuumana, puhtaisiin kiehuvalla vedellä puhdistettuihin lasitölkkeihin, jotka täytetään niin täyteen kuin mahdollista ja suljetaan välittömästi kannella, joka painuu alipaineen myötä tiiviiksi hillon jäähtyessä. Toki hillon voi myös umpioida vesihauteessa, purkit veteen upotettuna noin kaksi kolmasosan verran ja keittämällä näitä löysästi suljettuja tölkkejä hilloineen 15-20 minuuttia, minkä jälkeen korkit/kannet kiristetään välittömästi kunnolla kiinni.
Juuri pari päivää sitten keittelin puolukka-aroniamehua mehustimella ja jäljelle jääneet marjat soseutin sauvasekoittimella ja keitin myös hilloksi. Siitä tuli aivan täydellistä ja vahvaa, joten mehustimeen jääneitä marjoja ja hedelmiä ei todallakaan kannata hukata. Elokuun puolella tein saman herukoille, niiden mehumäskistä vain paseerasin kuoret ja siemenet pois. Jäljelle jäi sileä ja hienon aromikas sosehillo.
Nyt kun luumuhillot ja -mehut on saatu alta pois - ja luumupuut näyttävät edelleen siltä kuin mitään ei olisi niistä vielä poimittukaan - on seuraavaksi pakastamisen ja ehkä vielä sokeriliemeen umpioimisen aika. Haluaisin tehdä talvella luumupiirakkaa ja luumuhyvettä, joten testaan puolitettujen luumujen pakastamista niin sokeriliemessä kuin ilman. Paljon tuntuu aiheesta olevan väittelyä, että heittääkö luumut vain sellaisenaan pussiin ja pakkaseen, vai laittaako rasioihin sokeriliemeen upotettuina. Täytyy nyt testata molempia tapoja.
Päivän sadonkorjuukori näytti varsin aurinkoiselta. Luumuja kannattaa nauttia nyt paljon tuoreeltaan, sillä ne sisältävät muun muassa paljon kuitua, kaliumia sekä K- ja B6-vitamiinia.
Luumujen pakastaminen. Luumut sokeriliemessä pakastettuina ovat varmasti herkullisia jos tekee talvella hyvettä tai murupaistosta. Luumut ja esikeitetty sokeriliemi tulee ennen pakastamista jäähdyttää jääkaapissa, jotta ne lähtevät pakastumaan nopeammin. Sokeriliemeen ajattelin laittaa 2-3 dl sokeria vesilitraa kohti. Irrallaan sellaisenaan pakastetut luumulohkot voisivat puolestaan olla helpoimpia käyttää piirakan päällä, johon ne voi hieman kohmeisina latoa ennen paistoa.
Kolme vuotta sitten istutettu punaluumu ’Kuokkala’ innostui sekin tekemään ihania, kauniin värisiä luumuja nyt toistakymmentä kappaletta. Viime syksynä mustarastas tai orava ennätti sadon kimppuun ennen minua. Nyt pääsin myös osingolle. Punainen väri houkuttaa enemmän kuin keltainen sato.
Martoilta löytyy täältä hyvä perusohje luumujen umpioimiseen sokeriliemessä. Sitä täytyy myös ehdottomasti testata. Mikäs sen parempaa talvella olisikaan kuin omien säilykeluumujen nauttiminen vaikka riisipuuron kaverina. Sokeriliemen voi halutessaan maustaa vaikka kanelitangolla tai tähtianiksella. Ihana jouluherkku ja -lahjaidea oman hyötypuutarhan sadosta.
Veikkaukseni on, että näidenkin säilömisprosessien jälkeen luumuja jää vielä jokunen kilo kerättäväksi. Harkinnassa on myös rommiruukun tai kotiviinin teko. Sipulin, valkosipulin, etikan ja mausteiden (esim. kaneli, chili, maustepippuri, inkivääri...) kanssa keitettynä luumuista voisi tehdä myös chutneyta tai maustekastiketta, joka sopisi hyvin lisukkeeksi tai marinadeihin. Sitä voin vielä miettiä muutaman päivän ajan, kunnes loputkin alaoksien luumut kypsyvät näiden tulevien hellepäivien aikana.
Ihanaa, että vaikka keltaiset lehdet jo hiljaa varisevat puista, illat pimenevät ja syksyn tunnetta on selvästi ilmassa, on viikoksi luvattu vielä lähes helteisiä iltapäiviä ja auringonpaistetta. Siinä missä auringonkeltaiset luumut säilötään nyt purkkeihin, täytyy itsekin säilöä sydämeen nämä aurinkoiset syyskuun sadonkorjuupäivät, joita muistella talven tullen.