Hedelmäpuiden istuttaminen

Hedelmäpuu tuottaa suurta satoa ja esimerkiksi omena- ja päärynäpuut kasvavat lajikkeesta riippuen hyvin suurikokoisiksi. Hedelmäpuulle sopiva aurinkoinen ja suojaisa kasvupaikka onkin syytä valita harkiten ja parantaa myös maata tarvittaessa huolella. Satoa tuottaville puille on tärkeää saada päivässä paljon valoa jotta hedelmät kypyvät ajoissa. Valitse sopiva omenalajike myös oman kasvuvyöhykkeesi perusteella. 

"Hedelmäpuu on kevätpuutarhan

kukkiva kuningatar."

Kesäomenat kuten ’Huvitus’, ’Pirja’ ja ’Valkea kuulas’ kypsyvät elokuun paikkeilla eivätkä sopi pitkään varastointiin ohuiden kuoriensa vuoksi. Syysomenat kuten ’Punakaneli’, ’Keltakaneli’ ja ihanan makuinen syvän punainen ’Pekka’ kypsyvät syyskuussa nautittaviksi ja säilyvät joitakin viikkoja. Talviomenat kuten ’Lobo’, ’Antonovka’ ja ’Åkerö’ kypsyvät syys-lokakuussa ja kestävät jopa aavistuksen pakkasta. Talviomenat kerätään vielä aavistuksen raakoina (ja säätilanteen mukaan) ja annetaan kypsyä varastossa tai kellarissa, missä ne säilyvät muutaman kuukauden ajan. 

Omena-, luumu- ja päärynäpuut vaativat jonkin verran kosteutta mehevien hedelmiensä vuoksi, mutta muutoin ne eivät pidä liiasta märkyydestä. Usein suositellaankin istuttamaan hedelmäpuu loivasti kumpareelle, mutta todella kuivalla paikalla se voi vain johdattaa veden pois. Kirsikkapuut ovat kasvualustansa puolesta hieman vaatimattomampia ja selviytyvät karummillakin paikoilla. Kaikki hedelmäpuut hyötyvät hyvin kalkitusta maasta ja syyslannoitus on erityisen tärkeää talvehtimisen varmistamiseksi ja kukkanuppujen muodostumiseksi. Puiden juurelle voi myös ripotella keväällä pari kourallista puuntuhkaa.

Kun ryhdyt istuttamaan uutta tainta, liota sitä ensin jonkin aikaa vesiämpärissä, jotta taimi kastuu kunnolla. Voit varovasti sormilla pöyhiä tiukasta juuripaakusta juuria, jotta ne eivät jatka kiertämästä kehää, kuten ruukussa ovat tehneet. Jotta puu saa hyvän kasvualustan, on hyvä kaivaa istutuskuopasta ainakin metrin leveä ja syvä. Paranna tarvittaessa istutuskuopan multaa kompostimullalla ja sekoita joukkoon kalkkia sekä mykorritsaa, joka on juurtumista edistävää sienijuurta. Sienijuuren avulla kasvi saa imettyä maasta paremmin ravinteita. On tärkeää että istutuspaikan maata ei korvata kokonaan esim. pussimullalla, sillä maassa on jo valmiiksi olemassa hyviä pieneliöitä. Kastele istutuskuoppa huolella ja anna kosteuden imeytyä ennen taimipaakun paikoilleen asettamista. 

Päärynäpuun keväistä kukkaloistoa.

Nuoren puuntaimen juurtumisen varmistaaksesi, iske istutuskuopan reunoille jo valmiiksi tukevasti tukitolpat, joiden väliin sidot rungon pehmeällä hankaamattomalla nauhalla tai taimen sidontaan tarkoitetulla remmillä. Itse olen käyttänyt puun tukemiseen menetelmää, jossa rungon alaosa sidotaan vain yhteen tukevaan hieman sivuttain iskettyyn tolppaan, jolloin latva saa heilua vapaasti. Heiluttava tuuli vahvistaa puuta, mutta itse juuripaakku pysyy maassa paikallaan. Tämä tukemistapa on myös hieman esteettisempi, sillä matala tuki ei näy niin voimakkaasti kuin monen eri tolpan yhteisviritelmä.

Tiivistä taimi tukevasti maahan ja kastele lopuksi hyvin. Levitä pinnalle katetta - kuten kuorikatetta - jotta maassa pysyy kosteus juurtumisvaiheessa. Koska kuorikate happamoittaa kasvualustaa, on kalkitus siksikin tärkeää. Huolehdi taimen kastelusta ainakin parin ensimmäisen vuoden ajan. Kastele mieluummin kerralla kunnolla, jotta kosteus imeytyy syvälle juuristoon asti.

Paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten.
Toiseksi paras aika on nyt.

- kiinalainen sananlasku

Raunioyrttikäyte lannoitteena

Rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale) on hieman villistikin kasvava mutta komea kasvi, joka tulisi jokaisen hyötytarhurin puutarhasta löytyä - kunhan sen pitää myös kurissa. Se on kaunis ilmestys kukkiessaan sinisen ja liilanpunertavien sävyisillä kukillaan. Keräämällä kasvin lehtiä, voit tehdä niistä hyödyllistä nestemäistä lannoitetta kaikille puutarhan kasveille. Hyötytarhassa etenkin tomaatit ja perunat iloitsevat raunioyrttikäytteestä NPK-lannoitteena (typpi, fosfori, kalium).

Näin valmistat omaa raunioyrttikäytettä

• kerää ja silppua raunioyrtin alimpia suuria lehtiä kannelliseen muovisaaviin
  
  
• kaada päälle haaleaa vettä ja anna tekeytyä muutaman viikon ajan
  
  
• voit sekoittaa seosta välillä, mutta varoitettakoon että se haisee todella voimakkaalle ja suoraan sanoen kamalalle - niin pitääkin
  
  
• kun lehdet ovat jo hieman ruskettuneen näköisiä, kaada haiseva liemi korkilliseen puloon tai kanisteriin käyttöä varten
  
  
• laimenna käytettäessä 1:10 
  
  
• voit lisätä saaviin uusia lehtiä vanhojen päälle ja täyttää saavin taas vedellä ja laittaa uuden erän tekeytymään
  
  
• lisää halutessasi samaan käytteeseen nokkosta, joka nostaa typpipitoisuutta

Kasvimaan ja hyötytarhan lannoitus

Luonnossa kaikki kiertää. Kasvi ottaa maasta ravinteita itseensä, jotta se kasvaa, kukoistaa ja tuottaa satoa jatkaakseen elämäänsä siementen kautta. Lopulta kasvi kuolee, maatuu ja luovuttaa siten ravinnon takaisin maahan. Kun ihminen korjaa satoa, eli poistaa kasvin maasta, poistaa se samalla kasvin itseensä imemät ravinteet, jolloin maahan tulee lisätä uutta ravinnetta. Viljelymaan jatkuva köyhtyminen on suuri tulevaisuuden uhka ruoantuotannolle ja elämälle. Puutarhaa ja omaa kasvimaata hoitaessa oppii konkreettisesti huomaamaan, kuinka tärkeää on säilyttää tasapaino ottamisen ja antamisen välillä. 

Kun saat maasta itsellesi jotain herkkua, 
tulee maalle antaa vastaavasti jotain takaisin.

Terveessä maassa pieneliöt ja erilaiset sienirihmastot ovat tärkeässä asemassa edesauttamassa kasvien hyvinvointia. Erilaiset ötökät ja lierot puolestaan kuohkeuttavat maata möyriessään ja tehdessään omia käytäviään. Madonkakka on myös luonnollisesti ihan parasta lannoitetta. Eläinten lannat kuten hevosen-, kanan- ja karjanlanta ovat tehokkaita lannoitteita ja maanparannusaineita ja sopivat hyvin kasvimaalle, kunhan niissä ei ole lääkejäämiä. Lannoittaa voi kuitenkin myös ihan "viherlannoitteilla", eli hyödyntämällä kasvikunnan tuotteita. Ajatus siitä että saa parannettua maata ihan omalta pihalta kerätyillä tarpeilla, ostamatta erikseen kaupasta muovipussissa tai purnukassa jotain ylimääräistä, on kiehtova ajatus. Puolivilliltä pihalta löytyykin vaikka mitä hyödynnettävää. 

Omatekoinen raunioyrttikäyte on hyvä nestemäinen tomaattilannoite.

Hyödynnä ruohosilppu kasvimaan viherkatteena, jolloin se luovuttaa hiljalleen typpeä ja estää myös rikkakasvien kasvua taimien ympärillä. Kompostoidut puutarhan kasvijätteet sekä lehdet tuottavat upeaa, muhevaa puutarhamultaa. Keittiöjätteistä syntyy loistavaa multaa kompostorissa. Bokashin avulla saa tuotettua omaa tuhtia nestemäistä lannoitetta ja raunioyrtti- sekä nokkoskäytteet toimivat nestemäisinä kastelulannoitteina. 

Takkapesästä kerätty puhdas lehtipuun tuhka kalkitsee maata ja toimii myös lannoitteena, sillä se sisältää mm. kalsiumia, kaliumia ja fosforia. Ripottele maahan pari kourallista neliömetriä kohden etenkin hedelmäpuille ja marjapensaille. Älä käytä tuhkaa perunoille eikä happaman maan kasveille kuten pensasmustikoille.

Biohiiltä käytetään nykyisin paljon hyvötyviljelyssä, sillä se toimii hyvänä kasvualustana maan mikrobeille ja se sitoo myös kosteutta, vähentäen siten kastelutarvetta. Voisikin sanoa että se toimii "kastelukiteen" tavoin. Kastelukiteet olivat joskus kova juttu kesäkukkaruukuissa, mutta niiden käytöstä on onneksi paljolti luovuttu niiden sisältämän mikromuovin vuoksi. Biohiiltä saa ostettua valmiina, mutta sitä voi polttaa myös itsekin. Ohjeita biohiilen polttoon löytyy lukuisilta nettisivuilta. Yksi selkeä ohje on esimerkiksi Maaseudun Sivistysliiton nettisivuilla täällä. 

Mustaherukan kasvatus

Mustaherukka (Ribes nigrum) eli mustaviinimarja on dramaattisen tumma vitamiinipommi. Marjat ovat ihanan vahvan makuisia tuoreena, pakastettuna tai hillona. Kuten kaikki satoa tuottavat kasvit, mustaherukka pitää aurinkoisesta kasvupaikasta. Peruskalkitse muhevan multainen kasvupaikka hyvin. Herukkapensaat pitävät hedelmäpuiden tapaan siitä, että niiden juurelle levittää kevättalvella kourallisen tai pari puhdasta puuntuhkaa takkapesästä, sillä se ajaa kalkitsemisen asian eli nostaa maan pH:ta sekä se sisältää fosforia, kaliumia, kalsiumia ja erilaisia hivenaineita. Keväällä pensaalle voi antaa juurelle myös marjalannosta.

Koska herukkapensaat lamoavat helposti, ne tarvitsevat tuentaa. Mikäli haluat lisätä mustaherukkapensaita puutarhaasi, paina lamoava oksa maata vasten jolloin se juurtuu maahan osuvasta kohdasta. Kun oksa on juurtunut kiinni maahan, sen voi katkaista emokasvista ja siirtää haluamalleen kasvupaikalle.

Tuttuja ja kestäviä mustaherukkalajikkeita ovat esimerkiksi ‘Öjebyn‘ vyöhyke I-V(VI), ‘Mortti‘ I-IV(V), ‘Pohjan Jätti‘ ja ‘Big Ben‘ I-V.

Mustaherukka on melko vahvan makuinen pakastemarjana ja pakkaankin ne yleensä pieniin annospusseihin joihin mahtuu kourallinen ja sokeria ripaus siroteltuna sekaan. Parhaimmilta mustaherukat maistuvat vielä hieman kohmeisina, jolloin koostumus on mehevän napakka. Suuren vitaminipitoisuuden vuoksi niitä kannattaa syödä ainakin kerran tai pari viikossa talven aikana. Marjoja ei tulisi koskaan sulattaa mikrossa koska se tuhoaa niistä vitamiinit ja siten vesittää koko marjojen syönnin tarkoituksen hyvinvointimielessä. Nosta siis päivän marja-annos hyvissä ajoin sulamaan ja nauti vaikka hieman kohmeisen raikkaana.

Vinkki: Mustaherukkapensaan toinen etu marjojen lisäksi on niiden aromikkaat lehdet, joita ilman kotitekoiset maustekurkut eivät vaan maistuisi samalta. Puhtaita lehtiä voi myös kuivattaa teeaineeksi ja jotkut tekevät niistä hienoaromista mehua sokerin ja sitruunahapon kanssa.

Herukkahillo herauttaa veden kielelle

Kuorineen keitetty mustaherukkahillo on herkullista. Koska marja on suhteellisen kovakuorinen, kannattaa sitä keittää 10-15 minuuttia ja lisätä hillosokeria sokeripussin perusohjeen mukaan (1dl vettä, 2kg marjoja + 1 kg hillosokeria). Itse tykkään myös sekoittaa puna- ja mustaherukoita ja keittää ne pehmeiksi hieman reilummassa lorauksessa vettä ja paseerata ne siivilän läpi, jolloin siemenet ja kuoret jäävät pois. Koska mukaan jää "hedelmäliha", reilumpi vesitilkka laimentaa marjasoseen sopivaksi ja hillosokeria lisään lopuksi soseeseen maun mukaan. 

Sipulin kasvatus palkitsee

 

Sipulin kasvatus keväällä myytävistä istukassipuleista on helppoa, edullista ja palkitsevaa. Pienten, vuoden verran esikasvatettujen alkujen painelu multaan sinne tänne keväisellä kasvimaalla on mukavaa. Parasta herkkua ovat nopeasti kasvavat, miedot vihreät sipulinvarret. Kerään nitä kesäruokaan koko kasvukauden ajan tietyistä sipuleista. Talvivarastoon tarkoitetuista sipuleista en varsia poimi, jotta en verottaisi niiden voimia. Ainoastaan sitten kun varret alkava laota loppukesällä, ryhdyn "pelastamaan" naatteja ruokapöytään kuihtumiselta. 

Tuoreita kesäsipuleita silppusin myös varsineen pakastimeen talven varalle. Varsiin tuli pakastaessa hieman "rehumainen" maku, ja totesin että ne ovat huomattavasti parempia kuivurissa keittomausteeksi kuivattuina kuin pakastettuna. Sen sijaan itse sipulit lohkottuina ovat pakkasesta otettuina tuoreen raikkaita ja makeita talvisissa kokkailuissa.

Kesäistä harvennussatoa puhdistettuna ja menossa siivutuksen jälkeen pakkaseen.

Sipuli vaati melko paljon typpilannoitusta (maatunutta hevosenlantaa ja luomu kanankakkarakeita) kasvaakseen kookkaaksi ja hyvin kalkitun kasvualustan. Tuhka auttaa asiassa ja on samalla hyvä sipulilannos. Istukassipuleita voi myös liottaa tuhkavedessä ennen istuttamista. Jotkut neuvovat istuttamaan sipulit harvaan, mutta itse harvennan niitä kesällä jatkuvasti ruoanlaittoon ja säilöntään, joten istutan ne melko tiheään ja pihistän välistä tuoretta satoa.

Välillä ongelmaksi voi muodostua se, että istukassipuli ei kasva niin suureksi "kepasipuliksi" kuin kuvitelmissaan haluaisi. Olen tutkinut aika paljon asiaa, koska se kiinnostaa myös itseäni ja ihmiset, jotka ovat silti lannoittaneet maata reilustikin, valittavat että sipuli ei vain kasva kokoa sitä vauhtia kuin haluaisi. Jotkut puolestaan vannovat siemenestä kasvattamisen nimeen. Moni on todennut että siemenestä kasvattamalla saa paremmin suuria sipuleita kuin istukassipulista. Itse en ole asiaa vielä todennut todeksi, mutta aion kyllä kokeilla sitä tulevaisuudessa. 

Syksyllä syyskylvin lavaan talvehtivaa japanilaista ’Senshyu Yellow’ -sipulia. Oikeaoppisesti se tulisi kylvää jo elokuussa, jolloin se kasvaa hieman loppukesällä ja jää talvehtimaan. Ajattelin kuitenkin kokeilla onneani suorakylvämisessä juuri ennen talven tuloa, mikäli kestäväksi kehuttu sipuli sitten lähtisi keväällä itämään heti aikaisin ja tuottaisi komean sadon ensi syksyksi yhdessä syyskylvettyjen porkkanoiden ja mustajuurien kanssa. Raportoin kesällä kuinka kävi - ja kuinka itse siemenet talvehtivat!

Istukassipulit neuvotaan monesti istuttamaan niin että lähes yli puolet sipulista jää mullan pinnan yläpuolelle näkyviin. Liian syvälle istutettu sipuli kasvattaa paksun tyven eikä siten kestä yhtä hyvin varastosäilytystä. Olen kuitenkin törmännyt myös sellaiseen tietoon, että mikäli sipuli pääsee liikaa heilumaan tuulen mukana kasvun alkuvaiheessa - eli juurtumisvaiheesa, se häiritsee ja hidastaa kasvua. Ainakin viime kesän osalta olen kyllä todennut edellä mainitun asian paikkansapitäväksi. Tiivistin maan todella tiiviiksi huolella käsillä junttaamalla ja istutin sipulit niin että vain noin sentti kärkeä jäi näkyviin mullan pinnalle. Kesällä sinä vaiheessa kun sipuli sitten lähti kunnolla kasvamaan ja pikkuhiljaa pullistumaan, paljastin sipulin, eli varovasti kaaputin multaa pois sipulin ympäriltä, jotta se pääsi kunnolla ja vaivattomasti pullistumaan melko paljaana mullan pinnalla. Tähän mennessä sipuli oli jo ehtinyt muodostaa tukevat juuret. Se tuntui toimivan hyvin ja sain tähän mennessä kaikein suurimmat sipulit mitä olen koskaan kasvattanut. 

Lisäsin kesällä myös juurelle hieman tuhkaa ja tuoretta ruohosilppua katteeksi torjumaan rikkaruohoja, pidättämän kosteutta ja luovuttamaan ravinteita. Sipuli on mehevä kasvi ja kaipaa hyvin kastelua etenkin alkukesästä. Toki liian varjoon istutettuna ja liian kosteassa sipuli mädäntyy herkästi, joten tasapaino tulee säilyttää. Suomessa usein neuvotaan, että liialinen lannoitus kasvattaa vain naatteja, mutta esimerkiksi rapakon takana sanotaan, että jokainen sipulin kasvattama naatti vastaa aina yhtä sipulin rengasta. Eli näin ajateltuna voisi päätellä, että mitä enemmän naatteja, sitä suurempi sipuli tulee lopulta olemaan. Toki, pitää aina ottaa huomioon kasvuajan pituus. Ehkä Suomessa liiat naatit jäävät vain naateksi eivätkä enää ehdi muodostua uusiksi renkaiksi lyhyemmän kasvukauden seurauksena. 

Sipuli ja porkkana ovat hyviä kumppanuuskasveja, joten istuta nitä rinnakain.

Loppukesällä elokuussa kun naatit ovat kaatuneet ja sopivan kuiva ja aurinkoinen viikko on meneillään, sipulit nostetaan ja laitetaan juurineen ja naatteineen kuivumaan reilun viikon ajaksi suojaisaan paikkaan. Kätevää on asettaa ne varret alaspäin roikkumaan esimerkiksi kanaverkosta tehdyn "pöydän" päälle niin että juuret osoittavat ilmaan. Sipulit voi myös sitoa nippuun ja laittaa roikkumaan. 

Esikuivatuksen jälkeen jälkeen sipuleita kuivataan vielä kuumassa, noin +25-35 asteisessa paikassa, esim. kasvihuoneessa mikäli siellä ei ole liikaa kosteutta. myös huoneenlämmössä voi kuivattaa, mutta siinä menee hieman pidempi aika. Kun naatit ovat kuivuneet ja kuihtuneet, ne voidaan nipistää pois ja samalla leikataan pois kuivuneet juuret. Sipulit voi myös letittää, mikäli naatit kestävät. Talvisäliössä sipuli kuitenkin säilyy paremmin ilman naatteja. Olen havainnut että letitetyt sipulit eivät kestä yhtä hyvin.

Jos sipuli on kehittänyt kukinnon, nappaan sen kesäkukkakimpun koristeeksi tsinnioiden, kehäkukkien ja kukkivien yrttien kaveriksi.