Mitä kylvää tammi-helmikuussa?

Mahtavaa! Siemenpusseja saa taas ryhtyä tutkimaan toden teolla ja pääsemme starttaamaan uuden kasvukauden pitkän esikasvatusajan vaativilla kasveilla. On tammi-helmikuun aikaisten kylvöjen aika!

Helmikuu lähestyy vauhdilla, mutta toki näin aikaisessa vaiheessa ei vielä hirveän monia kasveja kannata lähteä kylvämään, ellei sitten kotoa löydy todella hyvät olosuhteet taimikasvatukselle ja laadukkaat kasvivalot. Liian aikaisesta kylvöstä voi vaikkapa tomaatin kohdalla olla enemmän haittaa kuin hyötyä, jos taimet pääsevät liiaksi venymään kotioloissa. Toisaalta, tietyt hitaat kasvit oikeasti kaipaavat todella pitkän esikasvatusajan, jotkut myös kylmäkäsittelyä. Kannattaa aina lukea tarkkaan siemenpussien takana olevat kylvöohjeet.

Lämpömattokin voi olla tarpeen idätys- ja juurtumisvaiheessa. Pohjalta tuleva lämpö kun edistää tehokkaasti juurten kasvua ja taimista todellakin tulee tukevampia. Moni oikein vannoutunut esikasvattaja käyttää sisätiloissa myös ajoittain ihan pöytätuuletinta, hennosti puhaltamassa ilmaa taimiin, sillä värisevä liike matkii tuulenvirettä, mille kasvit lopulta ulkonakin altistuvat. Liike vahvistaa kasveja tanakoiksi taimiksi. Etenkin tomaatteja kannattaa ajoittain puhallella ja tärisytellä sitten myöhemmin keväällä jos ei tuuletinta satu löytymään.

Mitä kaikkea voi jo kylvää esikasvamaan tammi-helmikuun aikana?

Kuukausimansikka (Fragaria vesca var. Semperflorens) on ahomansikan kaltainen monivuotinen pikkumansikka, jolla on kompakti ja tiivis kasvutapa - eikä se tee rönsyjä. Kuukausimansikka sopiikin hyvin vaikka aurinkoisen kasvimaan tuuheaksi reunuskasviksi tuottamaan pientä naposteltavaa satoa aina kesästä pitkälle syksyyn asti, sillä se kukkii jatkuvasti. Vaaleamarjaiset lajikkeet eivät päädy lintujen syötäväksi.

Kardoni eli ruotiartisokka sekä latva-artisokka (Cynara cardunculus) ovat hidaskasvuisia ja ne voi kylvää aikaisintaan helmikuussa sisätiloihin, koulia ja istuttaa kasvihuonetotuttelun kautta ulos harson alle touko-kesäkuussa.

Kastanjasädekaisla eli maamanteli (Cyperus esculentus) on itselleni ihan uusi tuttavuus, vaikka se onkin kulttuuriperintökasvi kaukaisuudesta, jo 1200-luvulta. Ruohomainen kasvi muodostaa mullan alle makean pähkinämäisiä mukuloita, joita voi syödä sellaisenaan tai vaikka paahdettuna. Katselin niiden siemeniä jo viime vuonna ja olin aikeissa kasvattaa kokeeksi, mutta sitten jostain syystä unohdin. Jospa nyt muistaisin, vaikka hieman vannoin, että olen jo hankkinut kevääksi kaikki mahdolliset tarvittavat siemenet (kuuluisat viimeiset sanat ennen kaupoille lähtöä). Maamantelien siemenet voidaan vuorokauden liottamisen jälkeen kylvää helmi-huhtikuun välillä. Karaisun jälkeen taimet istutetaan lämpimälle paikalle tai kasvihuoneeseen. Maamanteli ei kestä pakkasta. Tästä tulisi kyllä jännittävä kokeilu! Mukuloista osan voi ilmeisesti myös talvettaa viileässä seuraavaan vuoteen.

Malabarinpinaatti (Basella alba) on todella hidas ja lähtee kunnolla reippaasti kasvamaan vasta kesällä ulos tai kasvihuoneeseen päästyään. Kasvin hyvä puoli kuitenkin esikasvattaessa on se, että ikkunalla se juurikaan lähde yllättäen venymään pitkäksi ja honteloksi. Malabarinpinaatin kasvatuksesta voit lukea oman artikkelin täältä.

Mukula- ja varsisellerit sekä munakoisot voi hylvää helmikuussa. 

Paprikoiden ja chilien kasvatus siemenestä on hyvä aloittaa ajoissa lisävalon alla, jotta taimet ovat tarpeeksi vahvoja ja alkavat kukkia touko-kesäkuussa, jolloin ne voi siirtää kasvihuoneeseen kesäksi. Chilin siemenet itävät paremmin valossa, joten älä peitä niitä mullalla. Kylvölautan päällä on kätevää ja tilaa säästävää idättää siemenet. Siitä, sekä chilien ja paprikoiden hoidosta ja kasvatuksesta löydät postauksen täältä.

Parsaa voi kasvattaa siemenestä ja se kylvetään helmi-huhtikuussa, mutta satoa saakin sitten odotella aika monta vuotta. Huomattavasti helpommalla pääsee hankkimalla myöhemmin keväällä valmiita parsan juurakoita. Ne ilmestyvät kauppoihin samoihin aikoihin siemenperunoiden kanssa. Itselläni ei ole kokemusta parsan siemenkylvöstä, mutta kokeilunhaluisille toki löytyy siemenkaupoista siemeniä. 

Purjo, jättisipulit ja munakoiso mainitaan yleensä myös helmikuussa kylvettävinä kasveina, itse olen kylvänyt purjoa vasta maaliskuussa ja se sopii ihan hyvin näin IV-vyöhykkeellä asuvalle. Kylvöajoissa kannattaakin ottaa aina huomioon, missä päin asuu. Suomi on pitkä maa ja kevät etenee aivan eri tahdissa etelässä kuin pohjoisemmassa. Monesti kaikkein tanakammat taimet saa hieman lyhyemmällä esikasvatuksella, sillä tasainen huoneenlämpö ei tee taimista yhtä vahvoja kuin kevätaurinko ja mahdollisuus karaista taimia vaikka kasvihuoneessa. Toki tunnetusti hitaat itäjät kannattaa kylvää ajoissa. 

Rosmariinin voi kylvää helmi-huhtikuun välillä. Kylvös laitetaan jääkaappiin kahdeksi viikoksi ja siirretään sen jälkeen huoneenlämpöön. Jatkokasvatus valoisassa, viileässä paikassa.

Orvokinsiemeniä voi kylvää helmikuussa.

Koristekasveja tammi-helmikuussa kylvettäväksi:

Ahkeraliisa
Heliotrooppi
Jättiverbeja
Keijunmekko
Kellokäynnös
Laventeli
Lobelia
Orvokki
Pelargoni 

Perennat ja puuvartiset kasvit 

Useimmat perennoista sekä puuvartisista kasveista kaipaavat kylmäkäsittelyä, joten ne kylvökset voi laittaa jääkaappiin, tai vielä helpommin viedä ruukut ulos saamaan luonnollisen kylmäkäsittelyn vaikkapa kasvihuoneessa, kylmälavassa tai kirkkaassa muovilaatikossa. Toki ne voi myös haudata hankeen, mutta silloin on aina riski että sekaan joutuu rikkakasvien siemeniä ja pikkutaimien tunnistaminen keväällä vaikeutuu. Linnut voivat myös käydä nokkimassa kylvöksiä, mikäli niitä ei suojaa verkolla.

Laventelia ja jättiverbenaa voi lisätä pistokkaista, mutta siemenestäkin niitä voi kylvää ja tammi-helmikuu on siihen oikea aika. Molemmat näistä ovat hitaita ja epätasaisia itämään, siksi aikainen kylvö. Itse en ole laventelia kasvattanut siemenestä, mutta jättiverbenaa joskus kyllä. 

Kylvä siemenet hiekalla tai perliitillä kevennettyyn ja valmiiksi kostutettuun taimimultaan, peitä kevyesti perliitillä, siirrä valoisaan paikkaan ja peitä muovilla, jotta kylvös ei kuivu, muista suihkutella ajoittain. Jos jättiverbenalla itämistä ei tapahdu kuukauden sisällä, siirrä kylvös viileään paikkaan tai jääkaappiin, jotta pieni kylmäkäsittely herättelee siemenet lepotilastaan. Laventeli tulisi laittaa heti suosiolla kylmään ainakin kuukaudeksi. Kouli varovasti pikkutaimet aina isompiin ruukkuihin. Istuta taimet ulos kesäkuussa hallanvaaran mentyä ohi.

Versotuksen aika! Herneenversot ovat omia suosikkejani helpoista talviajan idätettävistä syötävistä. Niitä ei edes pieni hämäryys haittaa, eivätkä ne kaipaa ikkunalaudalla lisävaloa. Tarkoitukseen käyvät ihan kaupan edulliset kuivatut soppaherneet. 

Edellisvuodesta jääneitä siemenpussien jämiä voi myös idättää miniversoiksi, kuten retiisiä, rukolaa, basilikaa, mangoldia, mizunaa ja vihanneskrassia. Itse en niitä juurikaan harrasta, sillä haluan siemenistäni täyden satohyödyn keväällä. Toki erikseen on myös myynnissä versotettavien siementen pakkauksia ja erilaisia sekoituksia jos haluaa kokeilla.

Joko siellä on ensimmäiset kylvöt tehty? Itselläni on vielä paprikalajike hakusessa. Jotain uutta ja maukasta täytyy kokeilla, joten siemenostoksille täytyy lähipävinä lähteä. 

Kotivarapuutarhan perustaminen

Viime aikoina yhteiskunnassa on ollut paljon puhetta kaikenlaisesta varautumisesta ja kotivarasta. Maailman epävakaa tilanne, luonnonmullistukset, ilmastonmuutos ja ihan jo pelkästään elinkustannusten kallistuminen heijastuvat osaltaan myös puutarhakulttuuriin, joka elää vahvasti arjessa ihmisten mukana. Työni puolesta toimittajana tutkailin vuodenvaihteessa kansainvälisiä puutarhatrendejä, enkä yhtään yllättynyt törmätessäni jälleen termiin "Survival Garden", joka oli maailmanlaajuisesti ajankohtainen aihe jo viime vuonna. Sen voisi vapaasti suomentaa "selviytymispuutarhaksi" tai "survivalistin/selviytyjän puutarhaksi". Itse haluaisin kuitenkin mieluummin käyttää siitä termiä kotivarapuutarha, sillä oma puutarha toimii kesällä tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen kotivarana. Poimittu sato on säilömisen kautta myös talvellakin käytettävissä.

On kiinnostavaa nähdä, kuinka termit muuttuvat ajan hengen mukana. Ennen vanhaan isovanhempieni aikaan, sotien jälkeen, puhe olisi ollut ihan yksinkertaisesti kotitarveviljelmästä. Jokaisen piti silloin todellakin selviytyä kun niukkaa oli. Nurmikon leikkuun asemasta istutettiin marjapensaita ja hedelmäpuita, perustettiin peruna-, juures- ja kaalimaita. Muutamia kotieläimiäkin piti samalla ruokkia.

 
Nykyiseen käsitteeseen varmasti osaltaan vaikuttaa etenkin USA:ssa yleistynyt survivalismiin keskittynyt elämäntapa ja harrastus, prepper-kulttuuri, eli erilaisiin poikkeustilanteisiin ja uhkiin varautuminen omassa elämässä. Nykyisin puutarhanhoito ja hyötykasvien viljely on ollut enemmän esteettinen harrastus ja ylellisyyttä, kuin keino selviytyä arjesta - ainakin useimmille. Toki keskuudessamme on edelleen niitäkin, jotka todella omavaraisena kasvattavat lähestulkoon kaiken ruokansa. Nostan olkihattuani heille ja toivon että itsekin pääsisin joskus samaan kasvisten, hedelmien ja marjojen osalta. :)

Puutarhalla on luonnollisesti iso rooli kodin varautumisessa, sillä se voi parhaimmillaan tarjota ruokaturvaa perheelle vuoden tarpeiksi, riippuen kuinka tosissaan haluaa hyötykasveihin paneutua ja kuinka paljon tilaa omalla tontilla riittää. Itselläni hyötypuutarhan aktiivinen kehittäminen alkoi vuoden 2017 paikkeilla. Olin toki jo toistakymmentä vuotta kasvattanut pieniä määriä omia salaatteja, yrttejä, herneitä, istuttanut pari omenapuuta ja poiminut herukoita pensaasta. Yhteen lavakaulukseen saatoin tunkea kaupan pussimultaan muutamia perunoita ihan vain nähdäkseni, mitä sieltä tulee. Eli aika perinteistä ja vähän alkeellista touhua, kesähupia ilman sen suurempia tavoitteita. 

Tuolloin 2016 ja 2017 paikkeilla minuun tosin iski varmaankin jonkin sortin ilmastoahdistus ja silmien avautuminen tähän päivään ja maailman tilanteeseen, joka sysäsi ajatuksiani enemmän omavaraisuuden tavoittelun suuntaan. Seurasin monen muun tavoin sääilmiöitä ympäri maailmaa ja luonnonmullistuksia. Näin menetettyjä satoja ja ymmärsin kuinka tietyille alueille keskitettyä ruoantuotanto on ja kuinka riippuvaista se on lopulta säiden ohella myös kasvitaudeista, tuholaisista sekä energia- ja lannoitemarkkinoista. 

Samaan syssyyn pienessä kylässämme ollut ainoa kyläkauppa Siwa, tai siis lähinnä koko kauppaketju lopetti toimintansa, jolloin lähin kauppa olisi noin 20 km päässä. Kyläkauppa sai onneksi jatkajan, mutta kyllä sillä hetkellä kylällä vallitsi monella aikamoinen hämmennys. Sanomattakin oli siis selvää että jotain täytyisi nyt tehdä omassa elämässään, jotta ei olisi täysin 100% riippuvainen ruokakaupan antimista. 

Sitten muutaman vuoden päästä alkoi vielä maailmanlaajuinen pandemia, jota kukaan tuskin osasi odottaa. Silloin omasta puutarhasta oli todellakin hyötyä kun mm. perunaa ja sipulia sai nostaa omasta lavasta. Kaikki nuo kokemukset vahvistivat entisestään sitä tunnetta että ryhdyin yhä enemmän keskittymään hyötypuutarhan viljelyyn. Se antaa myös suunnattomasti iloa! Sitä ei pidä väheksyä, vaikka toki se välillä myös työleiristä käy. Näin talvella sen huomaa, että melkeinpä ahdistaa, kun ei pääse joka päivä keräämään kulhollista tuoretta salaattia. :)

Koska itselläni on kallioinen tontti, ainoa keino hyötyviljelyn toteuttamiseen oli lavatarhan perustaminen. Sitä päätöstä en ole katunut ja siksi olenkin yrittänyt myös osaltani innostaa muita lavaviljelyyn. Täyteen omavaraisuuteen kasvisten suhteen on vielä matkaa ja jokainen satovuosi eletään säiden armoilla. 

Ensi kesän tavoitteisiin kuuluu jo vakiintuneiden kylvöjen ja istutusten ohella ainakin mansikantaimien lisääminen, sillä niitä haluaisin kasvattaa enemmän omiksi tarpeiksi, niin että jäisi jotain hilloksi ja pakastimeenkin asti. Omia kurkkuja aion myös yrittää kasvattaa enemmän, tuorekäyttöön ja pikkelöintiin. Paprikoita olisi myös tarkoitus kohta laittaa esikasvamaan ja kesällä kylvää muutamia lanttuja harson alle ihan joulua ajatellen. Perunoiden suhteen todennäköisesti vähennän lajikkeiden määrää ja keskityn vain muutamaan omaan kestosuosikkiin. 

Colomba-perunan ensimmäistä satoa lavasta 30.6.2023. Kevään äkillinen kylmyys meinasi palelluttaa harson alla lavassa kasvaneiden perunoiden versoja ja lehtiä, mutta täpärästi selvittiin.

Siitä, kuinka paljon säästöä puutarhan perustaminen tuo ruokakustannuksiin, voi olla montaa mieltä, sillä puutarhankin perustaminen voi maksaa jonkin verran. Kaiken voi toki tehdä niin halvalla kuin haluaa - kunhan on aikaa ja energiaa nähdä hieman enemmän vaivaa. 

Itse olen tarhurina vähän jossain välimaastossa. Pienyrittäjänä puutarhabudjettini ei ole kovin suuri vuodessa, mutta toisaalta pidän hyötypuutarhaa sijoituksena tulevaan ja myös säästän pidemmän aikaa niihin hankintoihin joita koen tarvitsevani - kuten vaikka lautatavaraa uuteen lavaan tai uuden hedelmäpuulajikkeen hankinta. Yritän säästää kaikessa missä pystyn, mutta toisaalta pyrin tekemään harkittuja taimi- ja tarvikehankintoja, jotka sitten toivon mukaan säästävät itsensä takaisin vuosien saatossa. 

Tyyriitä hankintoja ovat esimerkiksi kasvihuone, kompostori ja bokashi, maanparannusaineet ja lannoitteet (mikäli niitä tarvitsee erikseen ostaa), lavatarhaan lautatavarat ja ekologiset pintakäsittelyaineet, kasvien taimet - etenkin hedelmäpuut ja marjapensaat. 

Säästöä saa kasvattamalla siemenestä, mikäli ei osta niitä kaikkein kalleimpia lajikkeita ja "merkkituotteita". Omien siementen keräämisellä saa jatkuvuutta puutarhanhoitoon ja myös säästöä. Multaa ja lannoitteita voi tehdä itsekin kompostoimalla ja tekemällä nestemäisiä käytteitä ja hyödyntämällä vaikka ruohosilppua typpeä luovuttavana katteena. 

Kalkitusta voi hoitaa ripottelemalla kevättalvella puun tuhkaa kalkinsuosijakasveille. Koko talven aikana viitseliäs voi säästää kaikki munankuoret leivonnasta ja ruoanlaitosta erilliseksi kalkitusaineeksi. Siitä aiheesta löytyy aiempi postaus täältä.

Lavatarhan näkymää kesällä 2020. Sulassa sovussa kasvoivat tällä alueella mm. maissit, kehäkukat, pavut, persilja, juuripersilja, sipulit ja porkkanat.

Mitä kaikkea kotivarapuutarhassa kannattaa kasvattaa? 

Laajasti monivuotisia hyötykasveja:

Löytyy varastosta siemeniä tai ei, monivuotiset hyötykasvit jatkavat eloaan ja tuottavat satoa ne kerran istutettuasi. 

Monivuotiset yrtit, joilla maustaa ruokansa ja ne soveltuvat myös teeaineiksi. Mintut, mäkimeirami eli oregano, timjamit eli ajuruohot, kirveli, rakuuna ja lipstikka eli liperi lihaliemimausteeksi. Yrttejä ja maustekasveja jotka saattavat hyvissä oloissa talvehtia ovat mm. ryytisalvia, sitruunamelissa, rosmariini ja timjami. Itselläni salvia talvehti lavassa noin kolme vuotta, rosmariini ei sen rinnalla kestänyt ensimmäistäkään talvea. Epävarmemmin talvehtivat yrtit kannattaakin siirtää suosiolla syksyllä ruukkuun ja sisätiloihin viileään valoisaan paikkaan talvehtimaan.

Suklaaminttu leviää muiden minttujen tapaan runsaasti, joten se kannattaa istuttaa omaan lavaansa, ruukkuun tai rajata kasvualusta.

Maa-artisokka sopii perunan korvikkeeksi tai jatkeeksi - edellyttäen että vatsa kestää sen sisältämää inuliinia. Maa-artisokkaa saa helposti jaettua mukuloista joko keväällä tai syksyllä - sitä voi myös syödä keväällä heti maan sulettua. Jatkuvasti jakamalla viljelmää voi laajentaa. Lautatarhassa todella huomasin, että siitä ei helpolla eroon pääse, mikäli haluaa kasvuston siirtää lavasta toiseen, aina sinne multaan jää piilottelemaan pieni juurenpala ja seuraavana kesänä mullasta puskeekin taas jo jättimäinen varsi lehtineen. 

Monivuotiset sipulit ovat keittiön perusta. Itse ainakin käytän lähes kaikessa ruoassa aina sipulia. Ruohosipuli, ilmasipuli, pillisipuli ja vaarinlaukka ovat kaikki monivuotisia syötäviä sipuleita. Valkosipulia voi puolestaan korvata kiinansipulilla ja lehtomaisissa kosteikoissa, hieman puolivarjossa viihtyvällä karhunlaukalla. 

Hedelmäpuut ja marjakasvit ovat todella tärkeitä vitamiinien saannin kannalta, eli todellista selviytyjän superruokaa. Marjoja ja hedelmiä voi hillota, valmistaa niistä mehua, simaa tai viiniä. Kuivattamalla saa satoa naposteltavaksi talven varalle pidempään säilyvällä tavalla, mikäli ei halua luottaa liikaa pakastimensa toimintaan. Pidemmän sähkökatkon sattuessa moni voi silloin olla pulassa pakasteidensa kanssa, ainakin sellaisina aikoina kun ulkona ei ole pakkasta. Kuivatuista marjoista saa hyvää marjajauhetta vaikkapa puuron päälle ripoteltuna. Itse olen käyttänyt paljon valmiita ostettuja marjajauheita, joten tulevaisuuden suunnitelmissa olisikin tehdä itse omaa sinistä voimajauhetta varastoon mustikasta, aronioista ja mustaherukasta. Jonkinlaisen pienen verkotetun "ulkoilmakuivurin" rakentaminen loppukesäksi olisi joskus mukava kokeilu. Omenaa voi myös kuivata ohuina renkaina "hedelmäsipseiksi". 

Monivuotista tuoretta lehtevää syötävää on esimerkiksi helposti kylvettävä punahierakka eli viinisuolaheinä, josta saa poimittua lehtiä jo aikaisin keväällä. Tarhamaltsa on yksivuotinen kasvi, mutta se kylväytyy hieman liiankin helposti kaikkialle. Se on eritoten ranskalaisen puutarhan herkku. Nuoria lehtiä voi syödä tuoreeltaan, muuten niitä ryöpätään ruoan sekaan pinaatin tapaan. 

Viinisuolaheinä eli punahierakka (Rumex sanquineus) on kaunis lisä hyötytarhaan, mutta sen leviämistä kannattaa rajoittaa poistamalla kukinnot ennen kuin se ehtii siementää.

Nuorta tarhamaltsaa (Atriplex hortensis), joka kylväytyy itsestään kasvupaikalle. Lajike ’Ruby Red’.

Hyötypuutarhan peruskasvit kesäksi ja talven varalle:

Peruna on hyötykasvien kuningas kotivarassa sillä siitä saa hyvin energiaa. Jatkuvuutta saa, jos säästää hieman satoa siemenperunoiksi kevättä varten. Itse kyllä ostan aina keväällä uuden satsin serifioitua siemenperunaa, sillä se on tarkastettua ja kasvitaudeista vapaata siemenperunaa. 

Perunan kohdalla talvisäilytystilan puute voi toki olla monelle haaste. Moni pakastaa ryöpättyjä uusia perunoita jouluherkuksi ja itsekin kokeilin sitä pari kertaa. Hyviä niistä tuli, mutta se ei toki ole valtavan suurelle määrälle kovin järkevä säilytyskeino. Toki muutaman pussin voisi tehdä jemmaan omaa peruna-sipulisekoitusta. Olen nähnyt monien amerikkalaisten tölkittävän perunoita, mutta se vaikuttaa näin suomalaisen silmin vähän oudolta. :) Omia suosikkilajikkeitani ovat erittäin satoisa Colomba, maukas Annabelle ja hyvin kevääseen asti varastossa säilyvä läpeensä punainen peruna Mulberry Beauty.

Juurekset ovat tärkeä osa päivittäistä ruoanlaittoa - ainakin itselläni, joten ilman niitä olisi kovin tylsää. Juureksia voi säilyttää kellarissa tai muussa viileässä paikassa, esimerkiksi hiekkaämpäriin ladottuna, jolloin ne säilyvät hyvänä. Ennen vanhaan niitä säilytettuun maakuopassa eli aumassa. 

Porkkanassa on paljon beta-karoteenia, jota keho muuttaa A-vitamiiniksi. Koska teen paljon keittoja, tykkään kuutioida porkkanapaloja valmiiksi, ryöpätä ne ja pakastaa kerta-annoksiksi, joita on helppo talvella laittaa ruokaan. Osan porkkanoista pidän lavassa niin kauan kuin mahdollista ja nostan syksyn mittaan päivittäin tarpeen mukaan. Porkkana ei pienestä pakkasyöstä hätkähdä ja niiden päälle voi vaikka levittää suojaksi olkikatetta. Punajuuri puolestaan sisältää monia hyviä aineita, kuten kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä. Punajuurta voi pakastaa myös keitettynä soseena tai pikkelöidä etikkaliemeen. 

Purjo säilyy naatteineen parhaimmillaan jopa kevättalveen asti viileässä kellatissa tai varastossa, kun sen säilyttää juurineen ämpärissä, esimerkiksi turpeseen, sahanpuruun tai hiekkaan osittain upotettuna pystyasennossa. Kun juuret saavat talvella tarpeeksi kosteutta, kasvi ei nahistu vaan pysyy tuoreena. Purjoa voi myös pakastaa ja kuivattaa.

Pavut ovat helppoja ja monipuolisia puutarhan peruskasveja, ja mikä tärkeintä, hyvä proteiinin lähde jos syö pelkkiä kasviksia. Pavut kun ovat myös maanparannuskasveja ja typensitojia, niin mikäpä sen parempaa. Vihreitä nuoria papuja on helppo pakastaa annospusseihin ryöppäyksen jälkeen. Peratut täysikasvuiset pavut voi puolestaan kuivattaa ja käyttää ruokaan liotuksen ja kypsäksi keittämisen jälkeen. 

Herneet ovat kesäherkkua parhaimmillaan, etenkin makeat kuorineen syötävät taittoydinherneet. Herne on hyvä viherlannoitus- ja satokasvi mukana viljelykierrossa, Sitä kannattaa hyödyntää viljelyssä, silloin kun vaikkapa perunamaa kaipaa välivuotta. 

Kuivatuista herneistä ja pavuista saa luonnollisesti taas kasvatettua seuraavan kesän satoa kun laittaa niitä pussillisen jemmaan, mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, eli... 

Siemenet talteen! Oma siemenpankki on hyvä olla olemassa, jotta ei ole täysin kauppojen tarjonnan varassa. Sääolot ja pölyttäjät vaikuttavat myös siihen, minkälaista siemensatoa siementuottajat saavat kerättyä myyntiin. Varalla on hyvä olla toki muutama pussi ostosiemeniäkin. Etenkin tomaatinsiemenillä on pitkä säilyvyys, sen sijaan palsternakat ja porkkanat menettävät melko nopeasti itävyytensä ja ne kannattaa kylvää melkeinpä jo heti ostovuotena. 

Syksyn keräilysatoa: kypsiä jättiauringonkukansiemeniä ja Valkeita Kuulaksia.

Mitä hyötyä selviytymis-/kotivarapuutarhan perustamisesta on?

• Saat omaa tuoretta ruokaa, jonka tiedät kasvaneen ilman kemiallisia torjunta-aineita.
  
  
• Suhde nauttimaasi ruokaan syvenee ja arvostat sitä enemmän. Sen lähempää tullutta lähiruokaa ei olekaan.
  
  
• Itse kasvatettu ruoka maistuu paremmalle, koska sen tuoreempaa ei ole. Maasta nostamisen/poimimisen ja käsittelyn kautta suoraan lautaselle - ja ei kun nauttimaan!
  
  
• Pihalla on ruokaturvaa jos kodin budjettiin tulee jotain yllättäviä ylimääräisiä menoja tai jos jakeluun ja kauppoihin vaikuttavat vaikkapa lakot, kuljetusongelmat, tuotantokatkokset ym.
  
  
• Kun oppii kasvattamaan ja hoitamaan uusia hyötykasveja, siitä saa iloa ja voimaantumisen tunteen ja toki virheistäkin aina oppii, eli niistäkin on tavallaan hyötyä, vaikka ne toki aina sillä hetkellä harmittavatkin. :)

Tietoja ja taitoja kartuttamaan

Jotta itse kasvatetusta ruoasta ja omasta kotivarapuutarhasta olisi todellakin hyötyä, silloin erilaiset tiedot ja taidot ovat myös avainasemassa, jotta turhaa työtä ja hävikkiä ei syntyisi. Siksi selkeä suunnitelmallisuus sen suhteen mitä kasvattaa, on tärkeää. Jos syö joskus vain satunnaisesti pari kesäkurpitsaa, sitä ei kannata kasvattaa kymmenien taimien verran. Jos sen sijaan perhe popsii porkkanaa ja perunaa joka aterialla, siihen kannattaa satsata. 

Jos olet yrttien ja marjojen suurkuluttaja, silloin saa ehkä eniten säästöä niitä itse kasvattamalla kaupasta ostamisen sijaan. Erilaiset keinot säilöä satoa syksyn ja talven varalle ovat myös avainasemassa, eli: pakastaminen, kuivaaminen, umpiointi, pikkelöinti ja hapattaminen. Eri säilöntätavoista kannattaa kartuttaa tietoa ja lukea aiheeseen littyvää kirjallisuutta.

Luonto on myös täynnä vihreää syötävää, joten villivihannesten ja villiyrttien tunnistaminen voi olla selviytymisen näkökulmasta ihan hyvä taito osata. Kovin energiapitoisia ne eivät ole, mutta muuten täynnä hyviä terveellisiä aineita. Tutuinta keräiltävää ovat ehkä voikukanlehdet, nokkonen, vuohenputki, kuusenkerkät, horsmanversot ja poimulehti. 

Vadelman- ja mustaherukanlehdistä voi tehdä myös teetä. Itse tykkään tehdä kesällä sitruunasta ja mustaherukanlehdistä Louhisaaren juomaa eli Marskin simaa. Siitä on tullut meidän perheen kestosuosikki, joten teen sitä yleensä vielä loppukesällä erän varastoon syksyn varalle. Eipä tarvitse mitään limonadeja juoda. Eräs ystäväni joka on myös innostunut kyseisestä juomasta, kertoi tekevänsä sitä talven varalle pakastimeen. Itse teen sitä aina siman tyyliin pienellä ripauksella hiivaa, mutta ensi kesänä voisi kokeilla myös ihan haudutettua mehumaista versiota, kupliahan siihen saa laimentamalla juomaa vaikka kuplavedellä tai kivennäisvedellä.

Syötäviä sieniä voi viljellä puutarhassaan puupölleissä niihin upotettavilla sienirihmastotapeilla. Se on kiinnostanut minua pitkään, mutta toistaiseksi se on jäänyt, sillä pakastin on pysynyt täynnä ihan metsästä poimittavista kantarelleista, suppilovahveroista ja tateista. Yksi tärkeä taito onkin syötävien sienten tunnistaminen luonnosta ja myös myrkyllisten sienten, kuten korvasienien ja kangasrouskujen ryöppäämisen opettelu.

Lopuksi on pakko myös korostaa kompostoinnin tärkeyttä. Oman mullan valmistaminen niin pienellä kuin suuremmalla pihalla on arvokasta. Hyvin maatunutta kompostimultaa parempaa kasvualustaa ei olekaan. Se saa kukat kukkimaan ja mahtisadon kasvamaan. :)

’Bloody Mary’ -krassit rönsyilemässä lavan reunojen yli. Pensas- ja kyynnösrassien kukat, lehdet ja siemenet ovat muuten kaikki syötäviä.

Tässä muutamia ajatuksiani survival garden -aiheeseen liittyen. Varmasti moni asia tästä vielä unohtuikin, mutta jatketaan juttua taas seuraavissa postauksissa. :) 

Kerro vinkkisi muillekin! Oletko sinä kiinnostunut omassa elämässäsi varautumisesta puutarhan kautta ja mitkä satokasvit ovat sinun perheellesi niitä kaikkein tärkeimpiä arkipäivän antimia? Entä mikä on mielestäsi parasta talven varalle säilöttyä hyötytarhan satoa?

Hyötypuutarhan vuosi

Vuosi 2024 alkoi ja niin myös hieman valoisammat talvipäivät, hieman liian kovat pakkaset (-30) sekä taas aivan malttamaton kevään ja uuden kasvukauden aloitus. Siemenpussien rapistelu ja inventaario alkaa jo näin tammikuussa, jolloin tulee mietittyä jo alustavasti mitä minnekin kylväisi. Lavatarhan pohjapiirros saa taas kevättalven aikana monta erilaista suunnitelmaa paperilla ja tietokoneella, kun mieli välillä muuttuu, pohdiskellessa miltä tuleva 2024 kasvukausi näyttää, maistuu ja tuoksuu.

Helmi-maaliskuussa ikkunalaudat alkavat varmasti taas täyttyä perinteiseen tapaan kasvivaloista ja pienistä vihreistä taimista. Näin tammikuussa voisi kyllä kylvää jo sisälle vaikkapa pelargoneja, kelloköynnöstä, jättiverbenaa, latva-artisokkaa ja malabarinpinaattia. Tammi-maaliskuun aikana voi myös tehdä kylmäkäsittelyä kaipaavien kasvien talvikylvöjä, eli kylvöastiat peitellään lumen alle odottelemaan kevättä, jolloin siemenet lähtevät itämään. Talvikylvöön sopivat kaikki muutenkin luonnossa itsestään kylväytyvät kasvit, sekä esimerkiksi tilli, persilja, kehäkukka, kosmoskukka ja pinaatti. Itse harrastan enemmän maalis-huhtikuun aikaista kylvöä kasvihuoneeseen, jolloin saan aikaista satoa erilaisista salaattivihanneksista ja retiisistä. Kirjoitinkin siitä vuonna 2021 postauksen tänne blogiin.

Nyt kuitenkin käännän vielä katseen hetkeksi viime vuoden 2023 pihapuuhiin. Halusin tehdä pientä yhteenvetoa kaikesta mitä tuli puuhasteltua ja kasvatettua - ja mistä ensi kesäksi haaveilen. Näin vuoden pimeimmän ajan ollessa käsillä, tuntuu suorastaan terapeuttiselta katsella auringonpaisteen, lämmön ja vihreyden täyttämiä kuvamuistoja. 

Tämän pienen satokausimuistelun myötä toivotan sinulle oikein hyvää uutta alkanutta vuotta! Tulkoon vuodesta 2024 satoisa ja kesästä sopivassa suhteessa lämmin, ajoittaisilla pienillä kesäsadekuuroilla (jotka ajoittuisivat vielä mieluiten yöaikaan - jos toivoa sopii).

Heti kun lumi oli jo sen verran sulanut huhtikuun puolivälissä että multaan pääsi käsiksi, alkoi "Operaatio Fruit Cage". Kierrätin vanhan ja jo melkoisesti ruostuneen paviljonkikehikon brittiläistyyppiseksi "hedelmähäkiksi". Kehikko päällystettiin muovitetulla metalliverkolla kauttaaltaan ja yhdelle sivulle tehtiin puurimoista verkko-ovi. 

’Punainen Helminauha/Oserelie Moskovskoje’ -pilariomenapuun talvenkestävyys on nyt todella koetuksella näillä pakkasilla. 

Häkin sisälle istutin yhden ’Punainen Helminauha’ pilariomenan, vadelmia, mansikoita ja hunajamarjaa. Siellä ne kaikki ovat suojassa linnuilta ja jäniksiltä. Kirjoittelin aiheesta yhteen syksyn Oma PIHA -lehteen vähän laajemminkin. Vadelmista tuli kivasti maistiaisia ja ensi kesänä ovat odotukset korkealla. Norjalainen jättivadelma ’Stiora’ oli todellakin isokokoinen tarhavadelma. Peukkuja pidän että keltainen ’Fallgold’ -syysvadelma talvehtii hyvin. 

Hunajamarjan eli marjasinikuusaman taimen tiheää juuripaakkua sai hieman setviä ennen istutusta. Vaalea kukinta on siron kaunis toukouussa.

Samoihin aikoihin huhtikuun alkupuoliskolla kylvin kasvihuoneeseen kupujen alle varhaista salaattia ja ulos kylmälavoihin retiisejä, tilliä sekä salaattia. Tuoreiden vihreiden suhteen omavaraisuus alkaa aina toukokuussa ja jatkuu syys-lokakuulle. Kerran lauhana syksynä keräsin kasvihuoneesta salaattia ja vuonankaalia vielä marraskuun alussa, se oli ihanaa!

Näin talvella on kova ikävä toukokuun vihreitä salaattilavoja, joista tulee helposti kulhollinen salaattitarpeita päivässä.

Joka vuosi sanon ja vannon että pihalle ei enää mahdu yhtään enempää puita, mutta kummasti löysin pakon edessä vielä paikat kahdelle puulle, jotka oli ihan vain pakko hankkia kokeiluun. Kyseessä olivat niin sanotut "persikkaluumu" ’Mi Tao Li’ ja kiinalainen jättiluumu ’Shi Ren Li’. Latinankielisen nimen (Prunus salicina) perusteella kyseessä olisi tarkalleen ottaen japaninluumu. Niitä kasvatetaan paljon Kiinassa, joten siitä ehkä tuo lempinimi tai kauppanimi. 

Persikkaluumu (japaninluumu) ’Mi Tao Li’

Taimia tuli puutarhaliikkeisiin viime keväänä rajoitettu erä ja minähän toimin heti. Melkein yöunet meni kun vain näistä haaveilin. Menestymisvyöhyke näillä on I-III(IV) joten saa nähdä kuinka käy. Itse olen IV-vyöhykkeellä, mutta täällä on kyllä pärjännyt useat III-vyöhykkeen kasvit. Täällä ollaankin nyt jännitys pällä ja peukut pystyssä. Tulenko ensi keväänä toukokuussa näkemään näitä ihania pieniä helmenvalkeita nuppuja? 

Kesän aikana kasvuvauhti oli kovaa. Kävin usein ihailemassa puiden rehevyyttä muotolavatarhan takana. Lehdiltään ja kasvutavaltaan nämä muistuttivat enemmän kirsikkaluumuja kuin tarhaluumuja. 

Luumupuut lavatarhan takana, syreenistä oikealle. Tontin pohjoissyrjällä antaa suojaa naapurin rajalla oleva kuusi. Muuten paikka on melko aurikoinen ja suojaisa, joten toivon että viihtyvät siinä hyvin. Maa oli hiekansekaista jossa hieman savea. Sekoitin maanparanukseksi hieman lisää multaa, biohiiltä, kalkkia ja lantakompostia. Toivon mukaan siis tarpeeksi läpäisevä jotta talvimärkyys ei jää seisomaan, mutta silti sopivan tuoretta, että kesällä kosteus säilyisi sopivasti.

Makeakirsikoista ’Meelika’ ja ’Leningradin Musta’ ovat täällä toistaiseksi pärjänneet ja tekivät viime kesänä muutamia maistiaisia. Sen huomasin, että makeakirsikat kelpaavat rastaille raakanakin, mutta sillä välin hapankirsikka ’Pohjolan Helmi’ on saanut vuodesta toiseen kypsytellä satoaan ilman suojaa aivan loppusyksyyn asti. Nirsoja lintuja! Näitä punaisia "helmiä" tuli taas kesällä ihan mukavasti ja tämä rungolliseksi kasvatettu kirsikka on loistava vaikkapa liköörin tai hillon valmistamiseen.

Rungolliseksi kasvatettu pensaskirsikka (Prunus cerasus) 'Schedraja' eli ’Pohjolan Helmi’ kukkii keväällä valkoisenaan ja sato kypsyy heinä-elokuussa.

Syksyllä taimialesta tuli hankittua latvialainen keltainen makeakirsikka ’Paula’ (I-III) samalle alueelle muiden kirsikoiden kanssa. Senkin puun talvenkestävyyttä nyt kovasti testaillaan ja jännitetään. Keltaisissa luumarjoissa on se hyvä puoli, että linnut eivät käy yhtä hanakasti niiden kimpuun kuin punaisiin. Se pätee luumuihin ja kirsikoihin.

Touko-kesäkuu oli hieman haasteellinen pienen todella kylmän jakson jälkeen, joka iski tietty heti sen jälkeen kun oli saanut kaikki daaliat ja osan kesäkukistakin ulos. Harsoja ja kupuja sai viritellä suojaksi jatkuvasti, mutta vaurioilta vältyttiin ja kesäkuun puoliväli alkoi näyttää jo näinkin vehreältä.

Lavatarhassa vuosi meni tutulla kaavalla ja ihan kivasti tuli satoa ja taas sai olla omavarainen koko kesän ja pitkälle syksyyn salaattien, herneiden, perunoiden, papujen ja sipulien suhteen. Papua ja sipulia on vieläkin pakastin täynnä - syksyn sienten ohella. Tomaattisadosta tuli surkea kylmän alkukesän vuoksi. Kukinta alkoi todella myöhään ja kylmyyden jälkeen puolestaan tuli kuuma ja kuiva jakso kesäkuussa, sitten tuli taas välillä viileämpää ja märkää. 

Perunoita on vielä joitakin varastossa. 2023 en lähtenyt tavoittelemaan niiden suhteen kevääseen asti kestävää varastoa kuten aiempana kesänä, olin itselleni vähän armollisempi ja ajattelin kasvattaa vain sen verran mitä lavoista tulee ja itseä huvittaa. Perunoiden osalta kesän sateet tulivat sopivaan aikaan, Colombat tuottivat lavoissa välillä aikamoisia jättiläisiä. 

Perunan avomaaviljelyn ajattelin nyt jättää tyystin, niin suuri ero on laadussa ja sadon määrässä että pysyttäydyn vain lavaviljelyssä. Lavasta nostaminenkin on lähellä hupia - varrattuna kuokan kanssa köykkimiseen. Nyt onkin sitten mukava miettiä, mihin tarkoitukseen hyödyntää tasainen, entinen pienehkön perunamaan paikka. 

Sipulia varsineen jouduin tosiaan pakastamaan kesällä aika paljon - toisin sanoen pelastamaan minkä voin. Kuivattavaksi jäi loppukesällä vain kulhollisen verran sipulia ja ne tuli käytettyä nopeasti syksyn aikana. Sipulisadosta näytti aluksi tulevan mahtava, mutta sitten heinäkuussa alkoi taas viiletä ja pukkasi sadekausi, joka mädätti suurimman osan sipuleista. Se kyllä hieman harmitti mutta säälle ei mitään voi. 

Päivittäistä poimintaa sateisen pilvisenä päivänä heinäkuun alussa.

Ei lavatarhaa ilman kesäkimppuja! Tässä heinäkuisessa hellepäivän kimpussa mm. daalia, kehäkukkia, arnikkia, kamomillaa ja persikansävyistä punapellavaa.

Kesäkurpitsat ottivat myös nokkiinsa alkukesästä ja ajattelin että niistä ei tule yhtään satoa, mutta niinpä toinen myöhäisempi kylvetty siemensatsi teki tanakat taimet ja  loppukesällä kurpitsaa riitti ihan pikkelssiksi asti. Viime kesä taas muistutti keväästä innostunutta tarhuria, että noiden kaikkein herkimpien kanssa ei kannata liian aikaisin kiirehtiä. 

Papuihin iski myös joku tuholainen heti itämisen jälkeen kun suorakylvin ne lavaan, eli jatkan tulevana keväänä myös pensaspapujen esikasvatusta ensin kasvihuoneen turvissa. Isommat, tanakat taimet ovat aina kestävämpiä ja vahvempia kesä-heinäkuun tuholaisia vastaan. 

’Celebration’ -ruusupapu kukassa.

Muutamat kasvihuoneessa esikasvatetut ’Celebration’ -ruusupavut sen sijaan tekivät niin paljon kukkia ja satoa, että toisaalta ehkä ihan hyvä että ihan kaikki papulajikkeet eivät selvinneet. Olisi voinut muuten mennä niiden suhteen vähän ylituotannon puolelle.

Ensimmäiset maistiaiset hedelmäpuista

Päärynäpuu ’Lada’ on kasvanut jo melko suureksi mutta kukinta on ollut hyvin satunnaista. Edellisenä syksynä levitin kaikille hedelmäpuille ajoissa syyslannoittetta jo heinäkuun lopulla kun tiesin että pitkän kuivan jakson jälkeen oli luvassa sadetta. Se liuotti lannoitteen mukavasti maahan ja antoi kaivattua extavoimaa kukinnalle. Se selvästi auttoi, sillä samaan aikaan 8 vuotta sitten istutettu ’Tsisovskaja/Siska’ alkoi myös kukkia - nyt ihan ensimmäistä kertaa ikinä. Eli jos syyslannoitus unohtuu, sillä voi olla todella iso merkitys satokasveille ja kukinnalle - ainakin jos pihamaa on hieman kuivempaa ja köyhempää kasvualustaa, kuten minun pihallani se tuppaa olemaan. 

’Lada’ päärynäpuu menee kukkiessaan omien suosikkipuideni TOP 5-listalle, niin kaunis se on.

’Lada’ -päärynät elokuussa. Täällä ne alkoivat kypsyä vasta syyskuussa, jolloin ne muuttuivat vaaleankeltaisiksi ja hieman punertaviksi. Keräsin ne sisälle ennen ensimmäistä hallayötä syyskuun puolivälissä. Ne irtosivat hyvin puusta ja sisällä voi vielä hieman jatkaa niiden kypsyttämistä. Kypsä päärynä irtoaa puusta helposti kun sitä varovasti taittaa, raakaa ei kannata yrittää väkisin kiskoa.

Päärynöiden ensisatoa saatiin maistella 7 kpl - ja voi kuinka ihania ne olivat! Keväällä istutin näiden kahden päärynän läheisyyteen myös ’Souvenirs’ -jättipäärynän nuorehkon piiskataimen. Onpahan jotain odotettavaa reilun kymmenen vuoden päähän! Kummasti aina taimikaupoilla asioidessa nousee mieleen tuo kaikkien tuntema vanha Kiinalainen sananlasku: 

"Paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten.
Toiseksi paras aika on nyt."

Luumupuista ’Harmonija’ (I-III) selvisi täällä IV-vyöhykkeellä ensimmäisestä talvestaan hyvin ja tuotti sekin muutaman superherkullisen maistiaisen. Tuolla Instagramin puolella sitä jo kesällä hehkutinkin. Etenkin täällä Pohjois-Pirkanmaalla välillä tuottaa tuskaa se, että hedelmät eivät meinaa aina kypsyä ajoissa ennen ensimmäisiä yöpakkasia ja tämä kyseinen luumu kypsyy paljon aikaisemmin kuin vaikkapa ’Laatokan Helmi’. Ne keltaluumut ovat paljon aurikoisemmalla ja suojaisemmalla paikalla, mutta satoa joutuu odottelemaan syyskuun puolivälille ja melkein lopulle asti. ’Harmonija’ kypsytti isot ja makeat luumut jo elokuun lopulla. 

Nyt keli pitkällä jo odottelenkin ensi kesää ja toivoisin keväälle runsasta luumupuiden kukintaa - ja että aremmat puut nyt ylipäätään selviävät näistä pakkasista. ’Laatokan Helmi’ teki 2022 niin suuren sadon että 2023 se piti välivuoden. Elvytin sitä keväällä oikein kunnollisella ravinteikkaalla kompostikatekerroksella.

(Prunus cerasifera) ’Podarok’ kukkii ihanasti alkukeväällä.

’Podarok’ -kirsikkaluumuille sain vihdoinkin istutettua pölyttäjäkaveriksi ’Mara’ -kirsikkaluumun, sillä kirsikkaluumuja tulee istuttaa aina kahta eri lajiketta pölytyksen varmistamiseksi. Hankkiessani loppukesällä taimen, oli siinä jo muutama hedelmän raakile, joten sain siitä syksyllä maistiaiset. Sitä makua oli vaikea kuvailla, hieman kuin olisi sekoitus luumua ja hunajamelonia, ihanan makea ja mehevä. Kuori oli melko paksu, tosin olin ehkä hieman maltamaton ja olisivat saaneet kypsyä vielä pari viikkoa. 

Kirsikkaluumu ’Mara’ - tässä vielä täysin raakana elokuun alussa, puun istutushetkellä.

Omenapuista nuori ’Moskovan Päärynäomena’ sekä ’Siloposken Hunajainen’ antoivat nekin ensimmäisiä maistiaisia eikä kummastakaan ole todellakaan muuta kuin hyvää sanottavaa, ihanan makuisia omppuja herkutteluun! ’Moskovan Päärynäomena’ on kauniin vaalea pohjaltaan ja kuoressa pieniä punaisia viiruja. Puu on vielä melko nuori, joten omenat olivat aika pieniä, mutta maukkaita.

’Moskovan Päärynäomena’ -lajikkeeseen päädyin, koska sen pitäisi olla hyvin talvenkestävä syysomena.

’Siloposken Hunajaisen’ maku tuli todella oikeuksiinsa kunhan se oikein kunnolla pääsi kypsymään ja silloin siinä todella oli mehevää hunajaista aromia. Eri omenalajikkeita maistellessa ei kyllä voi muuta kuin todeta että makueroja on paljon. 

"Siloposkia" syyskuisessa sadonkorjuukorissa.

’Pekka’ vetää kyllä silti edelleen voiton mitä omenapuihin tulee. Kun poimii käteensä tuon suuren, melkein mustan, oikein syvän viininpunaisen omenan ja sen makea mutta miedon hapokas mehevyys  tirskahtaa purtaessa, olen ihan taivaassa. Sisällä hedelmälihassa on hieman punertavaa väriä. ’Pekka’ antoi jo ihan mukavasti satoa nautiskeltavaksi juuri ennen pakkasten tuloa. Ainoa pieni miinus on se, että siihen tulee omenarupea melko herkästi.

’Pekka’

Syksy meni melko kiireisissä merkeissä erinäisten syysistutusten parissa. Talvisuojaus verkoilla ottaa aina oman aikansa ja sen verran paljon kaikenlaista puuhaa oli ennen talven tuloa että ihan hyvin mielin tuli tämä 2023 kasvukausi suoritettua finaaliin. 

Hilloja tuli keitettyä niin mustaherukasta, aronioista kuin karviaisista. Kaikkein ihaninta oli kuitenkin paseerattu viherherukkahillo, nam! Kerrankin tuli viherherukoista sen verran hyvä sato että siitä liikeni myös pariin hillopurkilliseen. Muuten ne tulee syötyä aina tuoreeltaan herkkumarjana. Rakastan viherherukoita!

Viherherukkahillo on ihanaa paahtoleivällä tai pannukakun kanssa. Herukoita keitetään pienessä määrässä vettä, soseutetaan sauvasekoittimella, paseerataan seos siivilän läpi ja keitetään lopuksi hilloskerin kanssa.

Suppiloita nousi sateella... Ensimmäistä kertaa ikinä löysin myös omalta pihaltani muutaman kantarellin.

Lokakuun koittaessa alkoi jo itsekin olla hieman finaalissa kun viimeiset hillot saatiin purkkiin ja metsäsienetkin pakkaseen. Suppilovahveroita ja kantarelleja riitti syksyllä kiitettävästi. Nyt jokseenkin hyvin levänneenä ja päivien pikkuhiljaa pidentyessä on hyvä taas kääntää innolla katse tulevaan uuteen kasvukauteen. 

Ihana punapellava (Linum grandiflorum) ’Salmon’ vei sydämeni viime kesänä mitä hyötytarhan kesäkukkiin tulee. Sitä täytyy vielä hankkia kehäkukkien kaveriksi. Tässä sitä kasvaa isoräpelön rinnalla.

Mitä kaikkea sinä olet suunnitellut tai unelmoinut tulevalle kasvukaudelle?