maanantai 29. maaliskuuta 2021

Munankuorien käyttö puutarhassa

 



Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi on nyt varmasti sopiva aika puhua munankuorien hyötykäytöstä puutarhassa. Meillä munankuoret menevät yleensä murskattuina kompostoriin muun biojätteen mukana hiljalleen maatumaan ja lopulta päätyvät sitä kautta puutarhaan. 

Koska munankuorissa on noin 96% kalsiumia, sopivat ne hyvin puutarhakasvien kalkitsemiseen. Kuoret voi suoraan murskata hienoksi ja sekoittaa istutuskuopan pohjalle. Jotkut murskaavat teräviä munankuoria taimien juurille karkeaksi katteeksi pitämään etanat loitolla. Munankuoria voi käyttää myös pieninä "taimikuppeina" ja täyttää ne mullalla, johon kylvää siemenen tai pari. Kerran kylvin niihin rairuohoa ja niistä tuli kivat kattauskoristeet pääsiäispöytään.



Isoäitini, joka piti kanoja sodanjälkeisinä aikoina, paistoi talteenotetut munankuoret aina leivinuunin jälkilämmössä, jossa kuumuus samalla myös desinfioi ne. Paiston jälkeen ne saattoi hienontaa lähes pulveriksi ja syöttää kanoille tarpeellisena kalsiumlisänä. Leivonnassa käytettyjen munien kuoret voi myös puhdistaa vedessä keittämällä. Koska en edesmennyttä isoäitiäni pysty paistoajan suhteen konsultoimaan, tein hieman tutkimusta jonka tuloksen vaihtelevat. Joku paistoi 120C asteisessa uunissa 10 minuuttia, kun toinen taas 150C asteessa 15 minuuttia ja joku jopa tunnin verran 130C asteisessa uunissa.

Munankuorien ei kuitenkaan tulisi ruskistua joten kannattaa itse tarkkailla sopivaa aikaa jossa kuoret kuitenkin ehtivät desinfioitua. Vaikka harvemmin toki on salmonellariskiä ollut, niin aina tulee olla tarkkana tautien kanssa. Puhdistaminen on tärkeää nimenomaan silloin, kun kuoria syöttää muille linnuille. Syvälle multaan sekoittaessa asialla ei ole varmasti niin valtavan suurta ja tarkkaa merkitystä. Jos kuoria levittää aivan maan pinnalle, silloin voivat toki linnut käydä niitä nokkimassa. Toki myös jo hygienisen ja tuoksuttoman säilytyksen kannalta on hyvä keittää tai paistaa kuoret käyttövalmiiksi. Eipä se suurta vaivaa aiheuta leivontapäivänä pistää kuorisatsi hetkeksi uuniin ja jättä vaikka vielä jälkilämpöön puhdistumaan.



Puhdistettuja hienoksi jauhettuja kuoria voi kanojen lisäksi syöttää myös muille linnuille halutessaan. Onpa sanottu että ihminenkin voisi niitä puhdistettuna hienona pulverina syödä kalkkilisänä ja noin puolikkaasta luomumunankuoresta saa päivässä tarvittavan kalsiumannoksen.

Taimien täsmäkalkitukseen riittää reilu ruokalusikallinen jauhettua munankuoripulveria/taimen istutuskuoppa. Etenkin tomaatti hyötyy kalsiumlisästä, sillä tomaatin latvamätä aiheutuu kalsiumin puutteesta. Erinäiset juurekset kuten porkkanat ja punajuuret sekä sipulit ja herneet pitävät myös kalkitusta maasta. Herneen typpeä sitovat juurinystyrät eivät pidä happamasta maasta, sama koskee papuja. Lisää munankuorijauhetta myös paprikalle ja munakoisolle, jolloin myös typpiravinteet imeytyvät hyvin satokasvin hyödyksi.






Suomessa maa on luontaisesti hapanta, joten kasveja viljellessä saa usein turvautua kalkitsemiseen. Harvalla kertyy munankuoria varastoon kilokaupalla, mutta jokainen pienikin hyödyllinen kierrätys on aina mukava arkipäivän ekoteko. Se antaa samalla itselle hyvän tunteen siitä, että ei ole haaskannut tärkeitä ravintoaineita. Kanakin on saanut munansa tärkeät rakennusaineet aikanaan syömästään ravinnosta, joten miksi ei laittaisi hyvää kiertämään. 

Omatekoinen kalkkilisä on yksi pieni omavaraisen puutarhurin kierrätysaskel. Nyt siis kaikki pääsiäisenä munankuoria puhdistamaan ja tomaatintaimiaan kuoripulverilla keväällä hoivaamaan! ;) 

Hyötytarhuri toivottaa kaikille nyt oikein iloista pääsiäisviikkoa ja alkanutta pidentyvien päivien kesäaikaa!




SHARE:

torstai 25. maaliskuuta 2021

Kylvä kylmänkestäviä salaattivihanneksia

 


Kun auringonsäteet hellivät ja lumi sulaa kohisten, kasvihuoneeseen voi jo ryhtyä vauhdilla kylvämään pientä vihreää syötävää. Olen huomannut, että joskus tulee oltua hieman turhankin varovainen kylvösten aloittamisen kanssa. Salaisuus piileekin oikeissa lajikevalinnoissa. 

Esimerkiksi retiisi ja erilaiset salaatit itävät parhaiten viileässä. Tarpeeksi aikaisella kylvöllä voi varmistaa esimerkiksi sen, että retiisi todellakin tuottaa kauniita pulleita juureksia eikä innostu vain kukkimaan. Retiisin nuoret lehdet ovat myös syötäviä. Itse tykkään lehtien rapeasta varsiosasta.


Viime keväänä ajattelin että vaikka oli vielä hieman viileää, uskallan kylvää retiisejä kasvihuoneeseen ja suojasin ne vielä kasvatuslaatikon mukana tulevalla kuvulla. Niinpä kävi, että kasvihuoneessa oli lopulta silti aivan liian lämmin retiiseille ja ne alkoivat kukkia myöhemmin keväällä. 

Samaan aikaan huhtikuussa kylvin myös ulos muovisella minikasvihuoneella päälystettyihin lavoihin retiisejä. Ne kasvoivat paljon tasaisemmassa viileämmässä, välillä satoi vielä luntakin, mutta retiisisatoa tuli pieneltä alalta niin paljon, että jouduin pikkelöimään alkukesästä loput sadosta (noin kilon verran) kun emme ehtineet kaikkia syödä. 



Syötävää vihreyttä huhtikuussa, kasvihuoneen suojissa.


Jos et raaski käyttää uusia siemeniä, hyödynnä aikaisessa kylvössä vanhat siemenpussien jämät, silloin et menetä paljoa, vaikka jokin yllättävä takatalvi pääsisikin yllättämään vielä huhti-toukokuussa. Pienemmät kylvösruukut voi toki viedä sisälle tarvittaessa. Hyvä indikaattori kasvihuoneen lämpötiloista on myös se, jos kasvihuoneesen jäänyt multapussi on jo sulanut. Kevätauringon paistaessa on kasvihuone yllättävän suojaisa ja tehokas. Jos siis kaipaat jo omaa tuoretta vihreää ja raikasta poimittavaa, tässä muutamia kasvi-ideoita aikaiseen kylvöön, kevätauringon lämpöön, mutta myös viileämpiin olosuhteisiin. 


  • pak-choi (paksoi, pinaattikiinankaali)
    Erittäin kylmänkestävä ja sitä kasvatetaan usein myös myöhäistä syyssatoa varten, jolloin kasvu jatkuu säiden viileydestä huolimatta ja sitä voi korjata pakkasiin asti. Itsellä nämä menivät ulkona toukokuun kevätkylvöissä suoraan jonkin tuholaisen suihin, joten kaalikasvien tavoin suojaus voi olla ulkona tarpeen, mutta katetussa lavassa tai kasvihuoneessa ei ole ongelmaa.

  • tatsoi
    Aasialainen kaalilajike, joka kasvattaa kauniin matalan lehtiruusukkeen, kestää hyvin kylmää.

  • salaattivuonankaali
    Kutsutaan myös talvisalaatiksi kylmänkestävyytensä vuoksi.

  • rukola/rucola/sinappikaali
    Voi korjata minivihanneksena tai antaa kasvaa suuremmaksi.

  • pinaatti

  • persilja 
    Hidaskasvuinen, joten kannattaa kylvää aikaisin. Kestää syksylläkin hyvin pikkupakkasia.

  • lehtikaalit

  • viinisuolaheinä (punahierakka/verihierakka)
    Monivuotinen lehtevä kasvi jolla maukkaat ja koristeelliset vihreät lehdet, joissa punaiset lehtiruodit. Ehdottomasti jokaiseen hyötytarhaan "kotivarakasviksi". Voi poimia lumentuloon asti.

  • miniversot
    Ikkunalaudallakin versotettaviksikin kasvatettavat "micro greens" siemenet ja siemenseokset ovat käteviä ja nopeasatoisia kasvatettavaksi sisällä, mutta hieman suuremmiksi ne voi versottaa kasvihuoneessa. Minivihanneksina voi kasvattaa esimerkiksi retikkaa, punajuurta, korianteria, mangoldia, retiisiä, parsakaalia, mizunaa, sarviapilaa, sinimailasta, auringonkukkaa ja kurkkuyrttiä.

  • patiovihannekset
    Tämä "Patiovihannekset" siemensekoituspussi aasialaisia salaattivihanneksia oli mukava yllätys itselleni. Kylvin niitä viime keväällä kasvihuoneeseen aikaisin huhtikuussa ja sain mausteisia lehtiä salaatiksi, sisällä ikkunalaudalla kasvatettujen herneenversojen kaveriksi. Tässä sekoituksessa on mukana sinappeja, krasseja ja rukolaa. Sinapeista tuli suuremmiksi kasvettuaan todella vahvan makuisia!


Patiovihanneksista saa pirteää lisämakua salaatteihin.

SHARE:

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Maatuvat taimiruukut

 


Puutarhassa on hyvä nostaa kierrätys kunniaan. Jos varastossa olevat muoviruukut eivät tahdo riittää keväisen kylvövimman ollessa kuumimmillaan, voi kasvatuksessa hyödyntää maatuvia kotoa löytyviä kierrätysmateriaaleja taimipotteina. Itse kylvin juuri viime keväänä vessapaperirullien hylsyihin tuoksuherneitä ja tsinnioita. Tuoksuherneet hyötyvät korkeasta esikasvatusastiasta niiden syvien juuriensa vuoksi.



Hylsyt voi taitella neliskanttisen muotoisiksi, jolloin ne saa tiiviisti aseteltua vierekkäin vaikka syvälle muovitarjottimelle, jossa on vettä pohjalla pitämässä hylsyt kosteana. Olen kokeillut myös kuvassa näkyviä maatuvia kaupan turveruukkuja (myös monia muita eri muotoisia vastaavanlaisia), mutta itse olen niiden kanssa epäonnistunut surkeasti. Ruukut kuivuvat niin nopeasti, imien kaiken kosteuden mullasta ja taimilta, jotka sitä kosteutta juuri tarvitsevat. Kaikki hennoimmat kasvit eivät siitä selviä. Hieman aurinkoisempana päivänä on lopputuloksena kuiva koppura. Ja jos ei pohjalta kuiva, niin pinnalta kyllä. En ole myöskään kokenut vielä sitä ihmettä että kasvin juuret ehtisivät läpäistä ruukun seinämiä. 

Sama ongelma oli viime keväänä kun kokeilin kookoskuidusta tehtyjä kasvatusnappeja. Niiden kasvualustan koostunus oli myös niin tiukkaa tavaraa että ainakaan paprikan ja tomaatin taimet eivät lähteneet kunnolla kasvuun. Nuori taimi kun tarvitsee hennoille juurilleen pehmeää ja ilmavaa multaa. Pelargonin pistokkaita tosin juurrutin napeissa ja ne onnistuivat melko hyvin. Jouduin kyllä silti repimään pistokkaiden ympäriltä kuitukerroksen, joka pitää napin kasassa. Sekään ei oikein lähtenyt irti repimällä vaan saksilla piti leikata kun oli niin sitkeä ja rajoitti kasvua. 

Voi olla, että ammattiviljelijöiden tarkkaan säädellyissä kasvihuoneolosuhteissa nämä edellä mainitut toimivat huomattavasti paremmin, mutta vaihtelevissa koti- ja lasikasvihuoneoloissa se voi olla hieman haasteellisempaa. Jäljellä olevia kasvatusnappeja taidan kyllä kokeilla vielä joidenkin puuvartisten kasvien pistokaslisäyksessä, jospa ne juurtuisivat kosteassa napeissa, kunhan laittaa turvotetut napit osittain laakeaan vesiastiaan. :) 


Vessapaperihylsyt tuntuvat pehmenevän ja maatuvan aika hyvin, joten aionkin taas ihan nollabudjetilla kierrättää niitä kylvösten parissa. Pohjan voi myös leikata ja taitella umpeen ja sen saa avattua jos haluaa repiä varovasti hylsyn taimen ympäriltä. 

Paperipottejakin olen rullaillut sanomalehdestä ja niitä ajattelin hyödyntää lyhyen esikasvatuksen tarvitseville kasveille myöhemmin keväällä, kuten esimerkiksi tsinnioille, auringonkukille ja krasseille. Näiden pikkupottien vahvuutta voi säädellä sillä, kuinka monta kertaa kiepauttaa sanomalehteä muotin ympärille.


Ruukkumuotti on hauska ja hyödyllinen keksintö. Sen asemasta voi rullailuun toki käyttää myös vaikkapa pullonpohjaa tai säilyketölkkiä.


Kodin monet muovipurkit ja astiat ovat myös aina kovassa uusiokäytössä aina maito- ja kermaviilipurkeista erinäisiin muovikaukaloihin ja hedelmärasioihin. Kierrättämällä niiden hyötykäyttö jatuu vielä hieman pidempään.

Ihanaa että esikasvatusaika on taas käsillä! Toki monella se alkaa jo tammikuussa, mutta itse kylvin esimerkiksi vasta tänään tomaattien siemeniä. Tämä talvi on ollut niin kylmä ja runsasluminen, että näin IV-kasvuvyöhykkeellä maassa on lunta vielä lähemmäs metri. Onneksi alkavalla viikolla kevään pitäisi pikkuhiljaa saapua myös tänne! Kunhan ensin selvitään luvatusta pienestä tuulisesta sademyräkästä. Kasvun iloa ja terhakoita taimia!

SHARE:

torstai 18. maaliskuuta 2021

Herneenversojen kasvatusta

 


Keväällä kaipaa talven pimeyden jäljiltä paljon tuoretta vihreää syötävää. Salaattia on sisätiloissa hieman hankalaa kasvattaa edes kunnollisten kasvivalojen kanssa, joten sen suhteen on hyvä turvautua vielä kauppojen antimiin. Versoilla saa kuitenkin kaivattua lisämakua salaatteihin ja vaikkapa leivän päälle. Herneenversoja napostelee tyytyväisenä ihan sellaisenaan. Idättäminen/versottaminen on sen sijaan helppoa ja palkitsevaa! Kaikkein edullisinta on varmasti kaupan pussiherneiden versotus ja samalla äärimmäisen maukasta. 500g pussi kuivattuja herneitä maksaa ruokakaupassa 0,65€ ja siitä annoksesta saa kasvatettua valtavan määrän vihreitä versoja.


Liota herneitä ensin yön yli, jotta itäminen lähtee hyvin käyntiin.


Ripottele herneet ohuen multakerroksen joukkoon, peittele ja pidä kosteana.



Vihreys kurkottaa valoa kohti. Herneenversot ovat oivaa ja edullista salaatinkorviketta ja salaatin lisämaustetta talvikuukausien ajaksi.


Siemenkaupoissa myydään myös runsaasti versotukseen/idätykseen soveltuvia siemenseoksia, joissa on mukana esimerkiksi retikkaa, rucolaa, sarviapilaa, linssejä, mungpapuja, parsakaalia, auringonkukansiemeniä, punajuurta ja sinappikasveja. Itse olen kuitenkin mieltynyt kaikkein eniten herneisiin, koska niistä saa valtavan paljon vihreää syötävää pienellä vaivalla ja versot tuovat ruokaan ja salaatteihin ihanaa kesäistä makua. Rakastan muutenkin tuoreiden herneenpalkojen rouskuttelua kesällä ja versot palauttavat mieleen juuri tuon raikkaan makumuiston.



Pari satsia herneenversoja pitää kylvää myös huhti-toukokuussa kasvihuoneeseen, jotta niitä saa leikata salaatin joukkoon. Sisällä hieman huonommassa valossa kasvatetut versot ovat tosin "hontelompia" ja siten pehmeämpiä ja ehkä mehevämpiä kuin kunnon auringonvalossa kasvatetut kasvihuoneversot.



Nämä elinvoimaiset herneet ovat jo valmiit valloittamaan maailman toukokuussa. Hieman kovemmat versot voi myös pilkkoa ja  pyöräyttää wokkipannussa osaksi itämaista ruokaa tai hienontaa pinaatin tavoin vihreään keittoon.




Herneiden versotukseen ei kuitenkaan kannata käyttää sitä kotivarakaapin kaikkein perimmäisessä nurkassa vuosia lojunutta vanhaa soppahernepussia, sillä ne eivät enää välttämättä idä kunnolla. Sen sijaan kauppareissulla voit napata koriin uuden edullisen pussukan ja laittaa yöksi veteen likoomaan.

SHARE:

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Tervetuloa Hyötytarhuri-blogiin!


Keväiset auringonsäteet suodattuvat vastapestyn kasvihuoneen lasiseinien läpi ja lämmittävät mukavasti uuteen kasvukauteen herännyttä puutarhuria. Sylissä kulkee mukana suuri laatikollinen vihreyttä: tomaatintaimia, samettikukkia, herneenversoja, pussillinen istukassipuleita ja komeasti itäneitä siemenperunoita. Sen jo hieman hävettävän - nuhjuisen mutta niin mukavan - pihatyötakin taskut pullottavat ääriään myöten täynnä siemenpusseja retiisistä ruiskaunokkiin ja pavuista persiljaan.



Sydän meinaa pakahtua innosta ja samaan aikaan päässä surisevat suuret suunnitelmat. Olen jo piirtänyt paperille talven aikana suunnitelman mitä aion kylvää mihinkin lavaan. Silti ne suunnitelmat menevät aina uusiksi kylvö- ja istutushetkellä kun on talvikuukausien kuluessa on tullut hankittua aina vaan lisää yllätyskasveja. Mistä löytyy paikka mahtavalle maissille? Mistä varaan tilaa jättikurpitsalle, jonka kasvatusta tietenkin pitää kokeilla. Entäpä nämä okrat, joita oli vain aivan pakko kokeilla? 

Puutarhanhoito on suurten tunteiden harrastus ja
aisteja herättävää tarttumista nykyhetkeen... 


...ja se on toki myös menneiden puutarhavuosien muistoja ja tulevaisuuden ahkeraa suunnittelua, mutta ennen kaikkea läsnäoloa. Välillä istutuspöydän äärellä kouliessani pikkutaimia toukokuisena iltana, on pakko siitepölyjenkin uhalla vetää oikein syvään henkeä ja katsoa sitä valoa, joka suodattuu nuorten koivunlehtien takaa. 

Painan tarkoituksella mieleen sen hetken ja tunteen talven varalle. Siihen palaan yhä uudelleen. 


Juuri nyt maaliskuussa, kun kirjoitan tätä ensimmäistä Hyötytarhurin tervetulopostausta, vettä tihkuu räystäiltä, mutta valkea hanki on vielä metrin korkuinen. Sääennustaja kertoo lähes anteeksipyydellen tulevasta pakkasjaksosta, mutta antaa toivoa pääsiäisen lämpöaallosta. Haaveilen taas niistä runsaista salaattikulhoista, rapeista retiiseistä, sekä siitä hetkestä kun jännityksensekaisin tuntein työnnän käden varovasti lavan tai ruukun multaan ja pihistän sieltä varovasti ensimmäisiä kultaisia varhaisperunoita.


Haluan kutsua Sinut kanssani tälle jännittävälle matkalle hyötykasvien maailmaan, suurien satohaaveiden äärelle ja nauttimaan tuoreita makuja.


Tavoitteeni on, että tästä sivustosta kasvaa pikkuhiljaa jokaisen kotipuutarhurin ja hyötyvijelijän työkalupakki ja innostava inspiraation keidas vielä hyötykasvien kasvattamista harkitseville. Tuskin maltan odottaa, että saan elää tulevan kesän kanssanne tämän uuden sivuston ja blogin kautta! 

Kuhunkin kasviin liittyviä tieto-osuuksia löytyy ylävalikosta ja useita eri aiheita päiväkirjamaisesti käsittelevät blogikirjoitukset löytyvät Blogipostaukset-tunnisteen alta. Hyötytarhuria voit seurata Bloggerin kautta sekä Instagramissa, jota tulen myös ahkerasti päivittämään. Löydät minut sieltä käyttäjänimellä @hyotytarhuri .


Tässä vauhdilla muuttuvassa maailmassa, jossa elämme nyt pandemian kourissa, alati lisääntyvien luonnonmullistusten ja pitkälle automatisoitujen jakeluketjujen armoilla, on pienikin omavaraisuusaste ruoan suhteen mielestäni tavoittelemisen arvoinen asia. 

Ja kyllähän jokainen hyötytarhuri sen tietää, omasta maasta kerätty sato maistuu aina tietysti himpun verran paremmalta. 


Ehkä sen maun salaisuus piilee rakkaudessa, joka sekoittuu multaan perliitin kera aina taimipotteja innolla täyttäessä. Tomaattejakaan ei kerätä suuhun puoliraakoina, vaan odotellaan juuri sitä otollista hetkeä, kun kesän sokeroima aarre on kaikkein makeimmillaan.



On aika kylvää kodin ikkunalautojen taimipotit täyteen - kevät tulee ennen kuin huomaatkaan! Talven aikana tietokoneen edessä omaksuttu "resting bitch face" muuttuu taas pikkuhiljaa ulkotiloihin päästessä spontaaniksi hymyksi nähdessään silmien edessä kasvavaa vihreyttä.



Lämpimin puutarhaterveisin, 

Linda

SHARE:
Blogger Template by pipdig