tiistai 15. helmikuuta 2022

Säästöä kotitarveviljelyllä



Puutarhanhoitoon ja hyötytarhaan saa upotettua vuosittain rahaa pienen omaisuuden verran viherhulluuden kasvaessa – tai säästämisen ja kierrättämisen avulla juuri niin vähän kuin haluaa. Ehkä useimmat meistä yrittävät tasapainoilla jossakin kultaisella keskitiellä. Minkälaisiin asioihin ja toimenpiteisiin sitten kannattaa satsata pidemmällä tähtäimellä aikaa, resursseja ja energiaa kasvatustarpeensa huomioon ottaen, ja missä puolestaan säästää parhaiten? 

Uskallan väittää, että moni puutarhaharrastaja – ja ehkä etenkin kotitarveviljelijä – on lähtökohtaisesti tyyppi, joka haluaa teoillaan säästää niin rahaa kuin ympäristöä. Nykypäivänä kaiken saa toki ostettua valmiina, mutta viitseliäisyydellä voi myös säästää paljon. Oma viljelys antaa myös omalle perheelle edes pientäkin ruokaturvaa ja omavaraisuusastetta. Kotitarveviljelystä aikaansaamillaan ruokaostossäästöillä voi puolestaan pikkuhiljaa ajan myötä tehdä satsauksia hyötytarhansa kehittämiseen ja monipuolistamiseen entisestään. 

"Pienenkin hyötytarhan hoitaminen omalla pihalla on loppujen lopuksi enemmän kuin harrastus, siitä tulee elämäntapa."


Oman ruoan kasvattamiseen kuuluu pitkälti myös se, että elää vahvasti arjessaan ja ruokailussaan vuodenkierron mukaan, nauttii kesällä kaikesta tuoreesta, mutta osaa myös säilöä kasvattamiaan herkkuja monipuolisesti kellarissa tai muussa kylmävarastossa sekä tölkittämällä, pakastamalla ja kuivaamalla.

Tässä postauksessa pohdin omasta näkökulmastani hieman tarkan markan – tai siis euron – kotitarveviljelijän säästö- ja kierrätysideoita. 


Ravinteet kiertoon – valmista omaa kompostimultaa


Tämä on varmasti se kaikkein tärkein pointti luonnonläheisessä puutarhanhoidossa. Jokainen meistä on varmasti ostanut – ja osittain pakon sanelemana edelleenkin ostaa – jonkin verran kaupan valmiita multapusseja, koska silloin saa kätevästi rikkaruohovapaata, valmiiksi lannoitettua ja kalkittua multaa. Pidemmän päälle puutarhaharratuksen ja innostuksen laajentuessa ja kasvaessa, jatkuva pussimullan kulutus ei ole kovin edullista. Valmiissa mullassa on myös seassa paljon turvetta ja muovisten multasäkkien kanssa on aina oma säätönsä. 

Itsekin olen toki käyttänyt paljon kaupan luomumultaa kasvilavoissa maanparannusaineena, jotta olen saanut kasvualustaa kerrytettyä maatuneen hevosenlannan, lehti- ja risusilpun sekä oman kompostimullan lisäksi. Tavoitteeni omassa hyötytarhassa on kuitenkin panostaa tulevaisuudessa yhä enemmän omavaraisempaan kasvualustaan. Vuoroviljelyllä, kompostimullalla ja viherlannoitekasvien avulla voi hoivata kasvualustaa niin, että se pysyisi viljelykelpoisena pidempään.

Ajattelin kokeilla ensi kesänä myös oman taimimullan valmistamista, sekoittamalla laakeaan astiaan oman seoksen lehtikompostimultaa, hiekkaa ja perliittiä. Koska kaikessa pihalta poimitussa on oletettavasti jonkin verran rikkakasvien siemeniä, ajattelin antaa kaiken kompostimullasta nousevan itää, kitkeä pois astiasta ja peittää loput pimentävällä muovilla ilmavasti, jotta enempää rikkakasveja ei pääse kylväytymään ja pimeys myös tukahduttaa lopunkin kasvun. Seuraavaksi kevääksi saan sitten toivottavasti omaa puhdasta taimimultaa. Tämä nyt on ihan omassa päässä kehitelty suunnitelma, mutta kokeiluun menee. Mullan voisi toki varmasti "desinfioida" kaikesta elävästä vaikkapa kuumentamalla, mutta siinä tuhoutuvat samalla ehkä myös kaikki hyödylliset mikrobit.

"Kasvimaan kunnostus on aina satsaus tulevaisuuteen, vuosien mittaan saat entistä parempaa satoa."


On tärkeää kartoittaa kasvimaansa laatu, jotta tietää kuinka parantaa kasvualustaa. Itse olen parantanut raskasta savimaata sekoittamalla siihen hiekkaa ja runsaasti eloperäistä ainesta kuten maatunutta hevosenlantaa ja valtavat määrät omalta pihalta syntyvää lehtikompostia. Syksyllä keräävällä leikkurilla silputut ja kerätyt lehdet voi kätevästi ajaa kasvimaalle sellaisenaan maatumaan. Niiden mukana voi toki tulla rikkaruohojen siemeniä, mutta ainakin hieman puolivillillä pihalla niitä lentää kasvimaalle kyllä joka tapauksessa.

Tavoitteena on, että puutarhasta saisi mahdollisimman kierrätettävän, oman pienen ekosysteemin jossa ravinteet kiertävät muodosta toiseen, maassa on hyödyllisiä mikrobeja ja pölyttäjätkin voivat hyvin. Puutarhan kasvijätteet kompostoituvat uudeksi mullaksi, biojätteet puolestaan kompostoituvat lämpökompostorissa tai hajoavat bokashissa, josta sivutuotteena saa omaa laimennettavaa ravinneliuosta. 

Puutarhan puiden oksat, risut ja männyn kuoriaines päätyvät happaman maan kasveille kuorikatteiksi, mikäli jokin puuvanhus täytyy pihapiiristä kaataa. Kodin takkapesässä syntyvä puhdas puuntuhka puolestaan toimii kalkituksen tapaan ja ravinteena hedelmä- ja marjakasveille. Biohiilen poltto on myös hyvä tapa maksimoida puuaineksen hyöty, sen sitoessa maaperään ja kasvilavoihin tehokkaasti kosteutta ja ravinteita. Sen polttaminen on vielä tavoitelistalla. Toistaiseksi olen ostanut jonkin verran biohiiltä valmiina kokeilun vuoksi.

"Pihan/lavatarhan koosta riippuen on tärkeää priorisoida juuri ne kasvit, mitkä ovat itselle kaikkein tärkeimmät ja joille haluaa antaa eniten tilaa."


Hinta/hyötysuhteessa kannattavimmat kotona kasvatettavat hyötykasvit ovat itselleni olleet:
salaatit, yrtit, retiisit, kirsikkatomaatit, pensaspavut ja aina ylituotannon puolelle menevä kesäkurpitsa. Laskin, että viime kesänä kasvatin 0,60€ maksaneesta siemenpussista 8 kesäkurpitsan tainta, jotka tuottivat yhteensä 40 kg kesäkurpitsaa. Punnitsin aina sadon ja merkitsin painot ylös koko kesän ajalta. Se on ihan hyvä tehdä, mikäli haluaa realistisen kuvan siitä mitä tuli vuoden aikana kasvatettua, ja suunnitellessaan seuraavaa satokautta ja ruoan riittävyyttä – mikäli tähtää hyötytarhallaan omavaraisempaan elämään.


Itse syön kesällä helposti päivässä julmetun kokoisen kulhollisen ihania Lollo Rossa- ja tammenlehtisalaatteja, joten siinä tulee viikonkin aikana iso säästö siemenpussin hintaan nähden. Tilliä ja persiljaa kuluu kesällä myös usean viljelymetrin verran ja loput kuivaan tai pakastan talveksi. 

Koko kesän ajan vihreät salaattitarpeet tulevat siemeninä maksamaan pienimmillään noin 10-15€ jos ostan vain edullisimpia peruslajikkeita, jotka maksavat 0,60€–3€/pss. Keväällä kyllä lähes aina innostus vie mukanaan ja siemenpusseja tulee hankittua jos jonkinlaisia – ja pitäähän tietysti kukkiakin olla! Kaikkia siemeniä ei toki kannata aina kaikkia kylvää kerralla jos ei tarvitse. Puolet voi jättää seuraavaksi kevääksi. Erikoisempien kukkalajikekiden siemeniin uppoaa rahaa huomattavasti enemmän kuin hyötykasveihin.

Kolmehenkisen perheen sipulit sain kasvatettua vuodeksi noin 30€ hinnalla istukassipuleista – ja sipulia käytetäänkin ruoanlaittossa päivittäin. Kesällä myös pakastan sellaisenaan sipulien vihreitä naatteja ison määrän talven keittoihin. Ne yleensä riittävät reilusti talvenkin yli.

"Ehkä yksi tärkein asia jota kotitarveviljely on opettanut, on ruoan ja sen kasvattamiseen tarvittavan työn kunnioitus."


Perunaa
haluan kasvattaa itse, koska ne maistuvat niin älyttömän hyville. Saan yleensä myös ruukusta varhaisperunaa juhannusaatoksi ja itse kasvattamalla varmistun siitä, että peruna on luonnonmukaisesti kasvatettu, eikä ole imenyt itseensä valtavaa määrää erilaisia kemikaaleja. Parhaimman sadon perunoista olen saanut nimenomaan lavaviljelyllä. Sato vaihtelee lajikkeiden ja olosuhteiden mukaan. Omia suosikkilajikkeita ovat tällä hetkellä Annabelle, Colomba, Mozart ja Mulberry Beauty. Viime kesänä sain melko hyvän sadon myös Challenger ja Muse -lajikkeista. Kuivana kesänä perunaa joutuu myös jonkin verran kastelemaan perunaruven ehkäisemiseksi ja olen huomannut että lavassa kosteus pysyy paremmin kuin avomaalla.


Säilö satosi talteen




Makean etikkaiset retiisisiivut säilyvät pikkelöitynä jääkaapissa monta kuukautta – tai ainakin niin kauan kunnes ne on syöty!

Joskus hyvällä onnella satoa voi tulla niin paljon, että kaikkea ei ehdi heti käyttää. Silloin kannattaa tutkia mahdollisimman laajasti, kuinka säilöä tehokkaasti ja kekseliäästi kaikki kesän maut talteen. Itselleni Pinterest on ollut yksi ihana ideakanava, josta löytää makuideoita ympäri maailman. Aasian suunnalta pikkelöidyt retiisit ovat olleet perheeni suosikkeja jo vuosia. Kevään ensimmäinen sato on yleensä ollut sen verran suuri, että kaikkea ei millään jaksa kerralla salaateissa syödä, joten yksinkertainen "1-2-3-pikkelöintiliemi" (etikka-sokeri-vesi) sinapinsiemenillä, suolalla ja maustepippurilla maustettuna on ollut toimiva. Mausteita voi laittaa oman maun mukaan. Syksyn tullen rapeiden retiisisiivujen syönti on ollut suorastaan luksusta (koska pidän retiiseistä). 

Kesäkurpitsaa olen keittänyt kurkun asemasta pikkelssiksi, pakastanut raakana tai ryöpättynä, sekä kokannut valmiiksi laatikoiksi kaalilaatikon asemasta ja pakastanut. Porkkanoiden ja fenkolien naatit voi kuivata nipuissa ja tehdä niistä viherjauhetta. Mustaherukan ja vadelmanlehtiä voi kerätä teeaineksiksi jne... Säilömisen maailmaan perehtyessään ei paluuta ole ja kohta haluaa ottaa kaiken talteen, kuin orava konsanaan ennen talvea. Kuivaa, umpioi, pakasta. Jos olet onnekas ja omistat kellarin/maakellarin, kannattaa opetella sen tarvittavat huoltotoimenpiteet.



Valmista omia ravinteita ja torjunta-aineita


Kun itse tekee, tietää myös mitä se sisältää.
Puutarhassaan on hyvä omistaa pieni puolivilli nurkkaus nokkosille ja raunioyrteille, jolloin niistä voi valmistaa ravinneliuoksia. 

Raparperinlehdistä keitetyllä liuoksella voi torjua kirvoja koristekasveilla kuten ruusuilla, syötäville sitä ei koskaan tule suihkuttaa, koska raparperin vihreät lehdet ovat myrkyllisiä.

Sekaistutuksella voi myös vaikuttaa tuholaisiin. Tuoksuvat yrtit karkottavat monia tuhohyönteisiä, kehäkukka houkuttaa paikalle "petoja" eli kukkakärpäsiä ja samettikukka torjuu mullassa eläviä tuholaisia.

Voit lukea lisää vinkkejä lannoitusaiheesta täältä.


Huomioi vedenkulutuksesi




Ei näin. Ylhäältä päin suihkuttelu voi polttaa kasvien lehtiä aurinkoisella säällä, kastele mieluummin suoraan juurelle.

Sadeveden keräys on ehdoton edellytys hyvinvoivalle puutarhalle, sillä kasvit eivät iloitse yhtä paljon jääkylmästä hanavedestä ja muutenkin sen käyttö kastelussa on aikamoista resurssien tuhlausta, paitsi tietysti äärimmäisen pakon edessä jos omaa kaivoa ei ole. Salaattien ja yrttien suihkutteluun olen tosin yleensä käyttänyt ihan puhtaussyistä kunnallista vesijohtovettä. Kastelutekniikalla on myös väliä. Jos suihkutat suoraan kasvien lehdille, voivat ne palaa auringonpaahteessa ja muutenkin lehdiltä kosteus haihtuu ilmaan. Sen sijaan veden kaataminen juurille imeytyy suoraan kasvualustaan – juuri minne pitääkin.

Kastelun ajoitus on myös tärkeää veden säästämisessä. Kuumalla helteellä ei keskipäivällä kannata liiemmin kastella, koska kaikki vesi haihtuu silloin nopeammin. Toki lurpahtaneiden kasvien kohdalla voi tehdä pelastusoperaatioita. Muutoin hyvä aika perusteelliselle kastelulle on aikaisin aamulla kun on viileämpää. Silloin kasvit saavat tankattua hellepäivän varalle. Samoin myöhemmin illalla kasteltuna kosteus säilyy pidempään kasveilla yön yli.

Kun esimerkiksi nuoria hedelmäpuita tai marjapensaita kastelee pari ensimmäistä vuotta istutuksen jälkeen juurtumisen edistämiseksi, ne kaipaavat kerralla runsasta kastelua, joka ylettyy syvimmillekin juurille. Kastelun jälkeen katteen levittäminen auttaa pitämään maan kosteana pidempään. 

Energiankulutus – mitä taimikasvatus maksaa?



Huimiksi kivunneet sähkölaskut puhuttavat juuri nyt kaikkialla ja maaseudulla omakotitalossa asuvana sähkö-/puulämmittäjänä laskukirjeen avaakin vasta ensin hetken hyvin syvään hengitettyään. Taimikasvatus on ihana osa kevään odotusta mutta senkin kohdalla voi säästeliään olla tarpeen miettiä, kuinka monta kuukautta haluaa apuna käyttää vaikkapa sähkökäyttöistä lämpömattoa tai kasvivaloja, ja mitä se tulee lopulta maksamaan omien taimien kohdalla? 

Nykyiset LED-valot tosin ovat melko energiatehokkaita. Tein netissä pikaista tutkimusta, ja löysin tämän Fortumin artikkelin kasvivalojen kulutuksesta. Sieltä selvisi, että 12h vuorokaudessa päällä oleva lamppu kuluttaisi vuodessa yhteensä noin 6€. Ei kovin paha, mikäli tuo laskelma pitää paikkansa. Toki oman sähköliittymän tyyppi vaikuttaa kulutuksen hintaan. Mikäli olet itse laskenut taimivalojen kulutushintaa tai vaikkapa kasvihuoneen termostaattilämmittimen kulutuksen hintoja, olisi mielenkiintoista kuulla! Kasvihuoneisiin on olemassa myös valopetrolilämmittimiä. Oletko itse käyttänyt niitä, ja minkälainen kokemus se on?

LED-kasvivalot ovat kuitenkin ehdottomasti tarpeen ahkeralle taimikasvattajalle, sillä yhden valmiina ostetun tomaatintaimen hinnalla voi ostaa pussillisen siemeniä, josta saa lajikkeesta riippuen kymmeniäkin taimia. Kannattaa siis tarkistaa minkälaisia kasvivaloja käyttää ja paljonko ne kuluttavat.

"Siemenestä kasvattaminen kannattaa aina. Kasvun ihmeen seuraaminen on yksi ihanimmista kokemuksista puutarhaelämässä."




Uusiokäytä

Ostotaimien mukana tullevat mustat muoviruukut ovat ahkerassa käytössä mitä enemmän taimia itse kasvattaa. Joka kevät ne lähestulkoon loppuvat kesken! Käytön jälkeen ne voi pestä, kuivattaa ja laittaa varastoon seuraavaa kevättä varten. Esikasvatuksessa voi käyttää toki myös pieniä talous- ja vessapaperihylsyistä tehtyjä taimipotteja.

Säästä talouskäytöstä tulleet hyvät lasipurkit ja pullot omien hillojen, pikkelssien ja mehujen säilöntään. Muista luonnollisesti desinfioida ne hyvin ennen käyttöä. Muovipulloista ja kanistereista saa puolestaan pieniä "minikasvihuoneista".

Multasäkkien muoveja olen käyttänyt joidenkin koholavojen sisäpuolien vuoraukseen niin että musta puoli tulee multaa vasten. Lavojen vuoraamisesta muovilla tuntuu olevan kahta koulukuntaa. Joidenkin mielestä muovin ja puun väliin jäävä kosteus mädännyttää laudat nopeammin mutta itse en ole sellaista huomannut - päin vastoin. Kun lavan kasveja kastelee, on luonnollisesti sen sisällä oleva multa jatkuvasti hieman kosteaa ja lahottaa puun nopeammin. Aurinkoisella paikalla lavojen mustiksi käsitellyt puut kuivuvat kauttaaltaan hyvin koska puu kuitenkin hengittää vaikka sen olisikin öljynnyt ekologisella puuöljyllä ukopuolelta.

Sadonkorjuu: käytä ravinteikkaat "jämät" kasvisliemeen



Kesän ja syksyn aikana kertyy paljon sellaisia kasvisten jämiä jotka helposti päätyvät kompostoriin, mutta jotka ovat loppujen lopuksi jalostettuina arvokasta makuainetta talven keittoihin. Muistan joskus lukeneeni vanhaa sota-ajan jälkeistä keitto- tai kotitalouskirjaa ja sieltä jäi elävästi mieleen lause "kasvisten keitinliemen pois heittäminen on suorastaan rikollista". 

Jos ei saa kerralla kasvisliemen aineksia kasaan tarpeeksi paljon isoa kattilallista varten, niitä voi kerryttää koko kesän ja syksyn ajan pikkuhiljaa suureen pussiin pakkaseen ja talvella keittää niistä hiljalleen maistuvaa kasvislientä vaikkapa haudutuspadassa. Liemen voi sitten siivilöitynä puolestaan halutessaan umpioida tölkkeihin tai pakastaa liemen rasioissa tai jääpalapusseissa. 

Säästä omaan kasvisliemeen esimerkiksi nämä "hukkapalat":

  • hyvin pestyjen porkkanoiden ja lanttujen kuoret
  • puhtaat sipulien kuoret (antavat kaunista väriä)
  • sipulien ja valkosipulien kovat kukkavarret (ilman kukkia)
  • tillin, persiljan ja muiden yrttien varret
  • juuripersiljan naattien varret
  • herneiden palko-osat
  • sienet (Syksyllä liemeen voi laittaa lisäaromiksi ilmaiseksi metsästä kerättyjä myrkyttömiä sieniä makua tuomaan, esim. kantarelli, orakkaat, suppilovahvero. Kuivatuista sienistä saa muuten maukasta jauhetta mausteeksi niin liemiin, kastikkeisiin kuin keittoihin.)

Kerää siemenet talteen

Tämä on ehkä se ilmeisin vinkki, jolla saa jatkuvuutta puutarhanhoitoon ja säästää paljon rahaa uusien erilaisten lajikkeiden siementen hankintaan taas seuraavaksi kevääksi. Huomioi että pitkälle jalostetut F1-merkinnällä varustetut lajikkeet eivät välttämättä tuota ollenkaan siemeniä tai niiden jälkeläinen voi olla lopulta aivan jotain muuta. Jos olen ostanut jonkin hyötykasvin (kuten tomaatin, chilin tai paprikan) taimen valmiina taimistolta, googletan kyseisen lajikkeen nimen siemenkaupoista, jolloin myös näen onko kyseinen lajike F1 vai saanko kerättyä siitä omia siemeniä seuraavaksi vuodeksi. Täällä vinkiksi pieni lista hyötytarhasta kerättävistä siemenistä.


Hyödynnä syötäviä luonnonkasveja ja istuta monivuotisia hyötykasveja




Punahierakka on kaunis myös ruukussa.

Pihan villiyrttejä ja muita syötäviä luonnonkasveja kannattaa opetella tunnistamaan ja hyödyntämään, sillä ne ovat täysin ilmaisia. Aloita harjoittelu vaikkapa vuohenputken tunnistamisella, voikukanlehdillä- ja kukilla, horsmanversoilla, siankärsämön lehdillä, kuusenkerkillä, nuorilla koivunlehdillä. Olemassa on monia aiheeseen perehtyneitä oppaita, joita voit vaikkapa kirjastosta lainata. Lukuisia vaihtpehtoja löytää ihan Googlen haulla "villiyrttikirja".

Istuta puutarhaasi mahdollisimman monia erilaisia monivuotisia hyötykasveja, esimerkiksi: ruohosipuli, ilmasipuli, vaarinlaukka, punahierakka eli viinisuolaheinä, köynnöspinaatti, luumuruusu (kiulukat), maa-artisokka, parsa, lipstikka, ajuruohot, iisoppi, raparperi, ahomansikka ym. 

Luonnollisesti marjapensaat ja hedelmäpuut kuuluvat myös hyötytarhaan. Puun istuttaminen ja lajikevalinta kannattaa tehdä harkiten, sillä kasvuun kuluu vuosia ja lopulta kun satoa alkaa tulla, tulisi sen olla juuri itselle omiin tarpeisiin mieluista. Esimerkiksi omenalajiketta valitessa kannattaa miettiä haluaako omenoita syödä vain silloin kun on sesonki menossa (kesäomenat), vai säilyttää niitä tuoreina vaikkapa jouluun asti (syys- ja talviomenat).

’Pekka’ syysomena on ehdottomasti yksi suosikkini. Maku on ihana ja ulkonäkö varsin kaunis, omenan kypsyessä todella tummaksi, lähes mustanpunaiseksi. Menestymisvyöhyke I-V, sato kypsyy omalla pihallani melko myöhään syyskuussa. 

Opettele lisäämään kasveja


Siementen keruu jo mainittiinkin kasvien lisäämisessä, mutta muitakin keinoja vielä on. Lisää herukkapensaita ja karviaisia juurruttamalla uusia taimia helposti taivukkaista. 

Opettele ymppäämään, jolloin voit vaikkapa ympätä aroniapensaan oksan pihlajan varteen, saaden siitä rungollisen aronian. Eri omenalajikkeita voi ympätä perusrunkoon, saadakseen uusia puita. Yrtti- ja ruohosipulmättäitä voi jakaa, saadakseen uusia taimia ja käydä vaikka vaihtamassa niitä uusiin kasveihin taimitoreilla. 



Katso mistä maksat – satsaa kestävään laatuun


Mikään ei ole ikuista, mutta kun harrastaa puutarhanhoitoa ja hyötyviljelyä tosissaan, kannattaa silloin suurimpia hankintoja tehdessään satsata kestävään laatuun. Itse kadun tänäkin päivänä karvaasti halvan muovikennokasvihuoneen hankintaa, joka oli äärimmäisen työläs kasata, mutta muutaman vuoden jälkeen on jo lähes leviämisvaiheessa. Pieni lasihuone puolestaan seisoo jo toistakymmentä vuotta tukevana ja pursuilee kesällä punaposkisia tomaatteja täynnä. UV-suojatussa kennohuoneessa puolestaan kaikista esikasvatetuista taimista on tullut honteloita ja kitukasvuisen näköisiä, kurkut ja tomaatit kukkivat huonosti eikä satokaan tahdo kypsyä. 

Kasvihuoneen valintaan kannattaa käyttää harkintaa ja mieluummin säästää useamman vuoden ajan tosissaan siihen unelmiensa ansariin – tai rakentaa sen itse kierrätysikkunoista – sen sijaan että hankkii jonkin edullisemman tilapäisviritelmän, josta syntyy lopulta enemmän päänvaivaa kuin hyötyä. Kasvihuone on etenkin meille suomalaisille puutarhaharrastajille tärkeä, lyhyen kasvukauden pidentämiseksi ja omien taimien esikasvattamiseksi. 

Kasvihuone on ehkä käytetyin juuri kurkkujen ja tomaattien kasvattamiseksi. Mikäli oma kasvihuone on vasta haavelistalla, kasvata ulkon lämpimässä paikassa viihtyviä avomaankurkkuja ja nimenomaan avomaalle soveltuvia tomaattilajikkeita.



Pienet muoviset lavan päälle asetettavat Palramin "minikasvihuoneet" olivat aikanaan hyvä löytö Anttilasta (kun se kauppa oli vielä olemassa) ja ne ovat maksaneet itsensä takaisin jo moneen kertaan. En tiedä onko niitä enää saatavilla, mutta jos on, voin suositella ihan kokemuksen perusteella. Ne ovat olleet nyt yli 10 vuotta käytössä ja välillä painavankin lumikuorman alla. Kirkas ja todella vahva muovi ei ole tässä ajassa edes naarmuuntunut. Keväällä pesen ne puhtaaksi pehmeästi harjaamalla ja kylvämään pääsee aikaisimmillaan jo maalis-huhtikuussa. Sitä hetkeä odotan joka vuosi suurella innolla. Montaa viikkoa ei tarvitse satoa odotella.

Näihin lavoihin vaihdan vuosittain mullan etanoiden ehkäisemiseksi, sillä kasvatan niissä yleensä koko kesän salaattitarpeet ja retiisit. Kun kannet pitää päällä raotettuna, tuuletus toimii ja silti salaatit pysyvät puhtaina – jos joku räkättirastas päättäisi ohilennollaan tehdä tarpeensa juuri lavojen kohdalla. 


Kähäräsinappia ja tammenlehtisalaattia.

Lavatarhan rakentaminen uudesta puutavarasta voi tuntua aluksi melko tuhlailevalta, sillä suuremman kompleksin rakentelu voi koosta riippuen maksaa satojakin euroja. Yksi kalleimmista satsauksista on myös myrkytön eko-puuöljy joka maksaa reilut 25-30€/purkki, mutta se on melko välttämätön satsaus lavojen kestävyyden suhteen, suojaten niitä tehokkaasti lahoamiselta. 

Itselläni koholavojen rakentaminen hyötytarhan perustamiseksi oli välttämätöntä, sillä tonttini on noin 80% kalliota ja juuri ne parhaat aurinkoisimmat kohdat pihasta olivat vain kalliolla kasvavaa sammaleista nurmikkoa, jossa maata noin 20-30cm syvyydeltä ennen kuin lapio kolahtaa. 


Lavoissa perunaa, sipulia ja hernettä. Tiheään istutettuja sipuleita harvennetaan koko kesä ruoanlaittoon. Lavoja kannattaa aloittaessa olla ainakin neljä, jotta voi toteuttaa kiertoviljelyä.

Satsausta en ole kuitenkaan vielä kertaakaan katunut, sillä lavoista saa moninkertaisesti paremman sadon kuin avomaalta ja toistaiseksi ne ovat kestäneet lahoamatta jo useita vuosia. Asiaan voi vaikuttaa myös se, että ne ovat kovin helteisellä paikalla eivätkä ole suoraan kosketuksissa märkään maahan, vaan lepäävät kivituhkakäytävien päällä. 

Siemenet, istukassipulit ja siemenperunat maksavat kaikki hankittaessa, joten pitkällä tähtäimellä on taloudellista, että niistä pyrkii saamaan maksimisadon.


Pieniä pinottavia "lavakauluksia" myydään nykyisin aika paljon valmiina puutarhakäyttöön. Olen kuitenkin laskeskellut, että mikäli niistä haluaisi rakentaa  itselleen kattavammankin kotitarveviljelmän, tulevat ne suhteessa kalliimmiksi kuin laudan hankkiminen, jolloin kokonaisuudesta saa juuri haluamansa kokoisen ja muotoisen osan puutarhaa. Hyötytarha on kuitenkin iso esteettinen osa puutarhaa.

Lavojen kestävyydessä tärkeässä asemassa ovat myös niiden päällä lappeellaan menevät reunat, jotka estävät veden valumisen suoraan päältä päin laudan ja muovin väliin niin sateella kuin jokaisella kastelukerralla. 



"Hyötytarhan hoivaaminen on satsaus tulevaisuuteen, se myös tekee hyvää keholle ja mielelle. Kylminä talvikuukausina puutarha jatkaa elämäänsä lautasella, ladaten tarhurin täyteen uutta energiaa uuden kevään koittaessa."



SHARE:

12 kommenttia

  1. Tässä tuli hyvää ja käyttökelpoista tietoa niin valtavasti, että tallennan postauksen kirjanmerkiksi. Ehkä jopa tulostan sen myöhemmin sohvalla istuen luettavaksi. Useita esittämiäsi asioita olen jo tottunut toteuttamaan omassa puutarhassa. Roppakaupalla tuli lisää näkökulmia, joita on syytä pohtia lähemmin ja ottaa käyttöön. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Kiva kuulla jos postauksesta tuli uusia näkökulmia, tästä tuli vähän pitkä juttu kun tuli innolla asioita pohdiskeltua. :D Näin talvella on ilmeisesti vähän liikaa aikaa pohdiskella kun keväällä sitten on suoran toiminnan aika puutarha-asioissa. :)

      Poista
  2. Olen samaa mieltä valtavan hyvä postaus ja hyviä käyttökelpoisia ideoita.
    Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli niin kiinnostava, laaja ja erinomainen juttu kaikkinensa, että tallennan ehdottomasti useamman kerran luettavaksi. Kiitos!!
    Olen aivan samaa mieltä kirjoittamistasi asioista ja monet kohdat ovatkin jo käytössä. Säilöntään tuli lisää ideoita ja sillä saralla on varmasti paljon opittavaa.
    Olen niin samaa mieltä noista suurista itsetehdyistä kasvatuslaatikoista, kuten muistat, toteutin ohjeesi innostamana meille tuollaiset ja kaupan lavakauluksiin verrattuna, on niissä viljely ollut monin tavoin helpompaa ja satoisaa. Teimme ne raksennusprojekteista jäljelle jääneistä laudoista ja niihin voi hyödyntää myös erilaisia "lautatyyppejä", joten kustannukset olivat varsin edulliset.
    Tämä oli todellakin erinomainen julkaisu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi, ihana kuulla! Säilönnässä on itsellänikin vielä paljon opittavaa ja on mielenkiintoista kuinka eri maissa ja kulttuureissa säilötään eri tavalla. Näinkin sinun upean lavatarhan blogissa. Niistä on kyllä todella paljon iloa ja hyötyä. Hienoa että saitte sopivasti käytettyä rakntamisesta ylijääneet tarvikkeet. Ihan mahtavaa! Mukavaa kevään odotusta, toivotaan että lavat sulavat pian hankien alta!

      Poista
  4. Olipa hyvä, etten alkanut lukemaan tätä aamulla ennen töihin lähtöä, vaan säästin illaksi. Tässähän meni nimittäin aika pitkä tovi ja piti ihan kirjoittaa ylös monta kohtaa, jotta ne muistaisi vielä kesällä. Paljon oli tuttuakin asiaa, joita jo toteutan puutarhassa mutta monta hyvää vinkkiä tuli siihen vielä lisäksi.
    Kasvisten keitinliemet otan usein talteen ja pakastan, mutta eipä ollut tullut mieleen, että niitä voisi vielä kiehuttaa kasaan ja maustaa valmiiksi kasvisliemiksi. Saati sitten se, että voisi laittaa juuresten kuoret, sipulinnaatit ja herneiden palot sinne vielä lisämausteeksi. Järjellä ajateltuna täysin loogista mutta eipä ole tullut ajateltua :D Sitä aion ehdottomasti kokeilla ensi kesänä. Sadon säilönnässäkin on paljon opettelemista.
    Meillä on kasvimaalla juuri ne lavakaulukset. Olen saanut ne ilmaiseksi mutta sitten kun ne lahoavat käyttökelvottomiksi, pääsee isäntä nikkaroimaan uudet kunnon puutavarasta. Aika monta vuotta ovat kuitenkin jo kestäneet, vaikka ensimmäinen kasvimaa oli varjoisalla ja kostealla paikalla. Uudella kasvimaalla aurinko pääsee kuivattamaan paremmin puupinnat, joten ehkä vielä pari vuotta pärjätään vanhoilla lavakauluksilla.
    Kiitokset oikein hyvästä postauksesta ja mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, kivaa että heräsi uusia ideoita ja ajatuksia! :) Kasvisten keitinliemi on kyllä hyvää, etenkin jos on porkkanaa ja lanttua sekaisin. Kasvikuivurin unohdinkin kirjoituksessa mainita yhdeksi hyväksi satsaukseksi. Meillä on ollut käytössä ihan sellainen edullinen pyöreä kerroksellinen sähkökuivuri ja sillä on hyvä kuivata sipulinvarret ja yrtit nopeasti ja viime syksynä tattien kuivaus onnistui tosi hyvin ja sienet sai kerrankin oikein rapeiksi. Niistä tuli ihanaa jauhetta joka sopii ruokaan kuin ruokaan. Se oli melkein parempaa kuin kuullotetut, pakastetut tatit.

      Lavoista on kyllä paljon iloa ja kasvimaan hoitaminen käy jotenkin kätevämmin kuin avomaalla ja jokaiselle kasville saa tavallaan omat "lokeronsa". :)

      Mukavaa viikkoa ja kevään odotusta!

      Poista
  5. Olipa tämä postaus kerrassaan hyvä kooste, josta sain monta hyvää vinkkiä. Omavaraisuus monissa kasviksissa on yksi tavoite alkavalle kasvukaudelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Tarja! Omavaraisuus on kyllä ihana tavoite - eikä onneksi mitenkään mahdoton. Se tunne, kun vihdoin saa kasvatettua jotain tiettyä haluamaansa satokasvia tarpeeksi, palkitsee kaiken vaivannäön ja into kasvaa jälleen seuraavana keväänä. :)

      Poista
  6. Kun kesällä saa salaatin, tomaatin ja kurkun omasta puutarhasta, se on onnen aikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! :) Alkaa olla jo ikävä puutarhan tuoresatoa.

      Poista

Blogger Template by pipdig