torstai 8. heinäkuuta 2021

Hyötytarhan hellepäivät

 




Kuumuus koettelee kasveja ja meitä tarhureita myös. Jano on kova aivan kaikilla! Lupaavalta näyttänyt metsämarjojen vuosi taitaa kuivua kokoon. Räkättirastaat herkuttelevat pihametsän pienillä ja kuivahkoilla mustikoilla. Mansikat kypsyivät ennätysvauhdilla, mutta itselläni kypsienkin mansikoiden maku jäi melko hapokkaaksi verrattuna aiempiin kesiin. 


Monet kesäkukat tuntuvat jäävän kovin mataliksi. Lavatarhan ympärille esikasvattamani tsinniat ja koristeporkkanat ovat tehneet nuppuja vain noin 15cm korkuisina. Toki kesää on vielä jäljellä ja tsinniat ovat yleensä parhaimmassa kukoistuksessa vasta elokuussa. Juuri avautuneiden ensimmäisten kehäkukkien kukat ovat myös jääneet melko pieniksi. Mutta jotain suurtakin on sentään kasvanut...



Suorakylvin keväällä lavan päätyyn auringonkukkia, kesämalvikkia, krasseja ja kehäkukkia. Nyt tuo vihreänä vyöryvä massa on alkanut kukkia. Kesämalvikille tämä paikka on ollut hieman liian paahteinen ja kasvit nuupahtavat heti jos pääsevät vähänkään kuivumaan, joten tätä kohtaa on saanut kastella erityisen ahkerasti. 

Koskaan eivät ole auringonkukat olleet näin suuria vielä tässä vaiheessa kesää ja helteillä on varmasti oma osuutensa asiaan. Toki kasvualusta on aika tuhtia ja lannalla parannettua. Onkin paljon mahdollista että loppukesällä saa kerätä omia auringonkukasiemeniä varastoon. Krasseista kylvin näiden pitkien lavojen reunaan matalaa pensaskrassia ’Jewel Cherry Rose’, jonka kukkien sävy on "normikrasseista" poiketen ihana anilliininpunainen. 


Ostamieni siementen seassa oli tosin näemmä vahingossa jotain muutakin lajiketta kun joukosta pilkistelee räikeää oranssia. Enkä ole ainoa kenelle on sattunut tänä kesänä sama juttu. En kuitenkaan anna sen häiritä (vaikka sävy-yhdistelmä on kieltämättä vähintäänkin psykedeelinen), sillä kimalaisilla on nyt aikamoiset bileet. 


Unikkoniitty lavassa

Unikkolavassa puolestaan bileet ovat kukkakärpäsillä jotka rakastavat kaikkia unikoita kovasti.


Tämä kuvan lajike on tulppaaniunikko (Papaver glaucum), johon päädyin koska halusin kokeilla saada juuri sellaisen perinteinsen hehkuvan unikkopellon tunnelmaa tähän yhteen keväällä suoraan kallion päälle perustettuun  lavaan. Nuppuja on valtavasti, joten ounastelen että varsinainen runsaampi kukoistus on vielä edessä päin. Jokainen kesäpäivä on ihana, kun koskaan ei tiedä mitä uutta aamutuimaan on puutarhassa ehtinyt taas avautua! 

Unikko on melko vaatimaton ja helppo kasvatettava. toki lajikkeissa on eroja: luonnonniityille sopivat yksinkertaiset unikkolajit ja lajikkeet ovat vaatimattomampia kuin vaikkapa suuremmat kerrattukukkaiset pioniunikot. Koska linnuille maistuvat unikonsiemenet, tänä keväänä en ottanut riskiä. Peitin lavan heti kylvön jälkeen harsolla että pikkulinnut eivät pääse tähän kohtaan herkuttelemaan. 


Vaikka kuumuus koettelee monia kasveja ankarasti, nyt on hyvä myös kääntää katseet niihin, mitkä sinnittelevät ja suorastaan nauttivat olosuhteista. 

Hyötytarhassani juuri nyt parhaiten kuumaa kestäviä kasveja:
  • unikot
  • auringonkukat
  • kesäkurpitsat (reilulla kastelulla - sato on tänä kesänä valtava)
  • paprikat
  • tomaatit
  • koristekrassit
  • yrtit 
  • laventeli
  • kärsämöt


Jaksamista helteiden keskelle! Toivotaan edes ripausta sadetta tulevaksi. Juuri sellaista sopivaa ropinaa, joka kastelee juuria myöten, muttei kurita niitä kaikkein hennoimpia kasveja.

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Blogger Template by pipdig