tiistai 10. elokuuta 2021

Paseerattu pihlajanmarjahillo


Suomalaisten pyhät puut kotipihlajat (Sorbus aucuparia) notkuvat nyt täynnä marjoja. Itselleni pihlajanmarjojen poiminta suoraan puusta on yksi sadonkorjuun huippuhetkistä. Rakastan pihlajanmarjahilloa ja -hyytelöä yli kaiken. Marjat ovat sellaisenaan aikamoista superfoodia, sillä ne sisältävät paljon C-vitamiinia ja beetakaroteenia. Ankarina pula-aikoina niillä taisteltiin keripukkia eli C-vitamiinin puutosta vastaan.



Aikaisemmin keitin pihlajanmarjat mehumaijalla mehuksi, jonka lopulta keitin sokerin kanssa kirkkaanpunaiseksi hyytelöksi. Nykyisin olen kuitenkin tehnyt hilloa paseeraamalla keitetyt pihlajanmarjat siivilän läpi ja tykkään siitä tavasta enemmän. Olen usein tehnyt samalla tyylillä myös puna- ja mustaherukkahilloa ja ruusunmarjahilloa luumuruusun kiulukoista. Paseeraamalla saa kyllä nopeasti ranteensa kipeäksi mutta on se lopulta kaiken arvoista. ;)


Ohje helppoon pihlajanmarjahilloon


Puhdistetut ja hyvin huuhdellut marjat (noin 5L ämpärillinen) laitetaan suureen kattilaan. Pohjalle laitoin 3-4dl vettä. Marjoja keitetään kunnes ne pehmenevät, noin 15 minuuttia. Kun näyttää siltä että marjat ovat pehmenneet, ne soseutetaan kevyesti sauvasekoittimella. Muutama kauhallinen kerrallaan tuo sose paseerataan toiseen kattilaan siivilän läpi, jolloin kuoret ja mahdolliset sekaan jääneet pienet ranganpätkät jäävät siivilään. 


Valmis sose nostetaan jälleen liedelle kuumenemaan ja tässä vaiheessa lisätään sokeri. Olen keittänyt ihan tavallisella sokerilla sillä pihlajanmarjassa on luontaisesti paljon pektiiniä, eli se hyytyy varsin hyvin ilman hillosokeria. 


Olen lisännyt sokeria ihan suutuntumalla maistelemalla koska marjat ovat melko karvaita. Reilun 3 litran sosemäärään olen lisännyt noin 2-2,5kg sokeria. Määrä tuntuu hurjalta, mutta pihlajanmarjojen happamuus on kyllä ihan omaa luokkaansa. Olen huomannut että aika monissa ohjeissa käytetään seassa paljon vettä, jolloin mausta tulee miedompi ja sokeria käytetään vähemmän, mutta itse kyllä tykkään että aito pihlajanmarjahillo saa olla vahvaa ja lohkeavan paksua, lähestulkoon marmeladia.



Hilloa keitetään sokerin kanssa vielä noin 10 minuuttia ja tölkitetään kuumana puhtaisiin desinfioituihin lasipurkkeihin. Koska omalla pihallani pihlajanmarjoja tuntuu tulevan noin joka toinen vuosi - jos niinkään usein - säilön niitä satovusina hilloiksi niin paljon kuin jaksan. Pihlajanmarja sisältää luonnostaan sorbiinihappoa, jota käytetään yleisesti säilöntäaineena, joten hillo säilyy luonnostaan todella pitkään. Tunnustan, että pidän tästä hillosta ehkä jopa enemmän kuin vaikkapa perinteisestä mansikkahillosta, mutta makuja on toki monia ja pihlajaan totuttelu alkoi minulla jo lapsena. :) Puolukkasurvoksen sijaan kirkkaanpunainen pihlajanmarjahyytelö oli suurta herkkua pienenä nokareena syksyisen kaalilaatikon lisukkeena.


Olen huomannut että eri pihlajissa voi olla hieman erimakuisia marjoja, joten niitäkin kannattaa maistaa keruuvaiheessa. Jos pihallasi kasvaa varta vasten istutettuja marjapihlajia, jotka ovat eri lajien risteytyksiä, niissä on huomattavasti miedommat ja makeammat marjat kuin ihan perinteisessä kotipihlajassa. Niiden ja ruotsinpihlajan marjat ovat paljon miedompia, silloin pienempikin sokerimäärä varmasti riittää. Moni käyttää pihlajanmarjahillon seassa myös omenaa.

Koska pihlaja on kieltämättä lempipuuni, puutarhaan olen istuttanut myös marjapihlajalajikkeet ’Burka’, ’Granatnaja’ ja ’Dessertnaja’. Niiden kasvu on ollut kovin hidasta, mutta olen kärsivällinen.  Tänä vuonna pikkupuissa näkyy jo muutamia marjoja ja olen päässyt maistelemaan niiden eroavaisuuksia. Tuskin maltan odottaa, että ehkä joskus tulevaisuudessa saan niistäkin keitellä aivan omaa hilloa. 


Reseptiin palataksemme... Tästä yhden kattilan annoksesta tuli 7 keskikokoista purkillista ihanaa pihlajanmarjahilloa, joka sopii loistavasti tarjottavaksi pikkusuolaisten tai juustojen kanssa. Itse tykkään sipaista sitä joskus talvella paahdetun ruisleivän päälle. Ihana nautinto! Suosittelen myös leipomaan helppoja englantilaisia teeleipiä, eli skonsseja, syksyn pimenevissä illoissa. Niiden kanssa hillo on varsin sopivaa tarjottavaa. 



Teekattauksen pöytää koristavat vuodenajan kunniaksi tuikut ja tuoreet kotipihan pihlajanmarjatertut.  Illan hämärtyessä voi nyt huokaista kiitollisena kun varastossa on taas muutama purkillinen lisää luonnon antimia. Ihania ja runsaita sadonkorjuu- ja säilöntähetkiä kaikille! :)


SHARE:

4 kommenttia

  1. Oli tosi mielenkiintoinen postaus. Minulla on yksi ns magiapihlaja, jonka oksat notkuvat tänä vuonna marjoista. Aion ehdottomasti kokeilla ohjettasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla Raija! :) Pihlaja on kyllä niin kaunis pihapuu ja herkullinen. Nyt on niin paljon marjoja että riittää kyllä linnuille ja vähän meille ihmisillekin.

      Poista
  2. Ihana ohje kiitos. Mökkipihassa ei pihlajan marjoja ole mutta metsää on takana jossa on. Pitää kokeilla pieni määrä nyt eka kerran. Olen ajatellut istuttaa Tuulen pihlajan mökille onkohan siinä minkälaiset marjat ja pitääköhän se suojata pupuilta ja peuroilta ❓🤔 onko kokemuksia.
    Minä olen tehnyt paljon kaikenlaista talven varalle tämä voisi olla kiva lisä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! Kaikki eivät tykkää pihlajanmarjoista mutta lajikkeissakin on paljon eroa. Tarkoitat varmaan Tuurenpihlajaa (Sorbus ’Dodong’)? Itselläni ei ole siitä kokemusta eikä myöskään tietoa sen marjojen mausta. Yleensä tavallisiin pihlajiin eivät puput ym. iske mutta heti kun istutin kerran ruotsinpihlajan niin johan oli puu kaluttu! :D Eli kannattaa ottaa varman päälle suojauksen kanssa. Itse olen istuttanut myös marjapihlajia ja olen ne suojannut. Nyt sain ’Burka’ -puun marjoista ensimmäisen purkillisen hilloa ja oli taivaallisen hyvää. Ne eivät tosin enää maistu juurikaan pihlajalta.

      Poista

Blogger Template by pipdig