Luumujen säilöminen on nyt syyskuussa ajankohtaista puuhaa. Tänä syksynä sato on ollut erityisen runsas ja säätkin ovat täällä olleet optimaaliset supersadon kypsymiselle. Edellinen iso sato oli syksyllä 2022, mutta se pilaantui osittain muumiotaudin vuoksi. Harmitus oli silloin suuri. Nyt välivuoden jälkeen, kahden noin 10 vuotta sitten istutetun ’Laatokan Helmen’ oksat riippuvat jälleen raskaan luumusadon painosta. Tällä kertaa onneksi ilman muumiotautia.
’Laatokan Helmi’ tunnetaan myös nimellä ’Onega’. Se on kestävä ja herkullinen keltaluumu joka pärjää IV-vyöhykkeellä asti.
Korkeimmalla latvassa olevat luumut ovat kaikkein mehevämpiä ja varovasti puuta ja oksia tärisyttämällä kypsät luumut varisevat maahan. Puun alle on hyvä laittaa vaikka kangas tai pressu, jonka päältä luumut on helppo kerätä talteen. Itselläni sattui olemaan tummaa maisemointi-/suodatinkangasta, joka sopi hyvin tarkoitukseen.
Koska luumusato ei säily kovin pitkään, eikä luumuja pysty kerralla syömään määräänsä enempää, kannattaa niitä säilöä päivittäin. Täällä on tullut isoja sademääriä kerralla ja tänään huomasinkin että muutamat suurimmat luumut olivat jo haljenneet äkillisen vesimäärän seurauksena. Itse aloitin säilömisurakan tänään, keittämällä yhden mehumaijallisen luumumehua. Sitä en ole aikaisemmin kokeillut.
Kivien poistaminen käy kätevästi ja nopeasti työntämällä tikun tai teräspillin luumun läpi pystysuunnassa, jolloin kivi irtoaa helposti kypsästä luumusta. Minulla oli käytössä glögilasisetin mukana tullut lusikka, jonka varsi on kapea, teräksinen ja ontto. Sillä homma kävi yllättävän nopeasti. Video kivien perkaamisesta lötyy Instagramin puolelta.
Luumumehua tuli lopulta vain pari litraa ja yllättävän paljon se kaipasi sokeria, sen verran hapokasta se oli, vaikka hapokkuutta ei luumuja tuoreeltaan syödessä yleensä juuri huomaa. Mehustimessa olleet luumut pehmenivät mukavasti noin tunnin höyrytyksen aikana ja keitinkin niistä hillosokerin kanssa vielä erän hilloa, jossa oli hyvin luumujen maku ja mehevyys tallella. Laitoin mehuun sekä hilloon molempiin myös puolikkaan sitruunan mehun. Sokeria kannattaa lisätä oman maun mukaan. Luumumehusta tuli vahvaa, vedellä laimennettavaa tiivistettä.
Luumupuu on pihapuuna kaunis keväällä valkoisenaan kukkiessaan ja syksyllä satoa kantaessaan.
Keitin luumumehua vielä kattilassa sokerin kanssa 5-10 minuuttia ja pullotin kuumana puhtaisiin lasipulloihin, jotka säilytän viileässä. Hillon voi pikaumpioida kiehuvan kuumana, puhtaisiin kiehuvalla vedellä puhdistettuihin lasitölkkeihin, jotka täytetään niin täyteen kuin mahdollista ja suljetaan välittömästi kannella, joka painuu alipaineen myötä tiiviiksi hillon jäähtyessä. Toki hillon voi myös umpioida vesihauteessa, purkit veteen upotettuna noin kaksi kolmasosan verran ja keittämällä näitä löysästi suljettuja tölkkejä hilloineen 15-20 minuuttia, minkä jälkeen korkit/kannet kiristetään välittömästi kunnolla kiinni.
Juuri pari päivää sitten keittelin puolukka-aroniamehua mehustimella ja jäljelle jääneet marjat soseutin sauvasekoittimella ja keitin myös hilloksi. Siitä tuli aivan täydellistä ja vahvaa, joten mehustimeen jääneitä marjoja ja hedelmiä ei todallakaan kannata hukata. Elokuun puolella tein saman herukoille, niiden mehumäskistä vain paseerasin kuoret ja siemenet pois. Jäljelle jäi sileä ja hienon aromikas sosehillo.
Nyt kun luumuhillot ja -mehut on saatu alta pois - ja luumupuut näyttävät edelleen siltä kuin mitään ei olisi niistä vielä poimittukaan - on seuraavaksi pakastamisen ja ehkä vielä sokeriliemeen umpioimisen aika. Haluaisin tehdä talvella luumupiirakkaa ja luumuhyvettä, joten testaan puolitettujen luumujen pakastamista niin sokeriliemessä kuin ilman. Paljon tuntuu aiheesta olevan väittelyä, että heittääkö luumut vain sellaisenaan pussiin ja pakkaseen, vai laittaako rasioihin sokeriliemeen upotettuina. Täytyy nyt testata molempia tapoja.
Päivän sadonkorjuukori näytti varsin aurinkoiselta. Luumuja kannattaa nauttia nyt paljon tuoreeltaan, sillä ne sisältävät muun muassa paljon kuitua, kaliumia sekä K- ja B6-vitamiinia.
Luumujen pakastaminen. Luumut sokeriliemessä pakastettuina ovat varmasti herkullisia jos tekee talvella hyvettä tai murupaistosta. Luumut ja esikeitetty sokeriliemi tulee ennen pakastamista jäähdyttää jääkaapissa, jotta ne lähtevät pakastumaan nopeammin. Sokeriliemeen ajattelin laittaa 2-3 dl sokeria vesilitraa kohti. Irrallaan sellaisenaan pakastetut luumulohkot voisivat puolestaan olla helpoimpia käyttää piirakan päällä, johon ne voi hieman kohmeisina latoa ennen paistoa.
Kolme vuotta sitten istutettu punaluumu ’Kuokkala’ innostui sekin tekemään ihania, kauniin värisiä luumuja nyt toistakymmentä kappaletta. Viime syksynä mustarastas tai orava ennätti sadon kimppuun ennen minua. Nyt pääsin myös osingolle. Punainen väri houkuttaa enemmän kuin keltainen sato.
Martoilta löytyy täältä hyvä perusohje luumujen umpioimiseen sokeriliemessä. Sitä täytyy myös ehdottomasti testata. Mikäs sen parempaa talvella olisikaan kuin omien säilykeluumujen nauttiminen vaikka riisipuuron kaverina. Sokeriliemen voi halutessaan maustaa vaikka kanelitangolla tai tähtianiksella. Ihana jouluherkku ja -lahjaidea oman hyötypuutarhan sadosta.
Veikkaukseni on, että näidenkin säilömisprosessien jälkeen luumuja jää vielä jokunen kilo kerättäväksi. Harkinnassa on myös rommiruukun tai kotiviinin teko. Sipulin, valkosipulin, etikan ja mausteiden (esim. kaneli, chili, maustepippuri, inkivääri...) kanssa keitettynä luumuista voisi tehdä myös chutneyta tai maustekastiketta, joka sopisi hyvin lisukkeeksi tai marinadeihin. Sitä voin vielä miettiä muutaman päivän ajan, kunnes loputkin alaoksien luumut kypsyvät näiden tulevien hellepäivien aikana.
Ihanaa, että vaikka keltaiset lehdet jo hiljaa varisevat puista, illat pimenevät ja syksyn tunnetta on selvästi ilmassa, on viikoksi luvattu vielä lähes helteisiä iltapäiviä ja auringonpaistetta. Siinä missä auringonkeltaiset luumut säilötään nyt purkkeihin, täytyy itsekin säilöä sydämeen nämä aurinkoiset syyskuun sadonkorjuupäivät, joita muistella talven tullen.
Mahtavaa satoa ja mahtavan ahkerana olet myös ollut! Luumupuu täynnä luumuja on todella kaunis – kuten myös keväällä kukkiessaan.
VastaaPoistaIhanat ovat myös tekemäsi etiketit! <3
Se on kaunis. <3 Nyt tuli kyllä ensimmäistä kertaa niin reipas sato että huh! :-D Tänään taas ravistelin tuollaisen samanlaisen tarjottimellisen luumuja alas ja edelleen puut näyttää siltä kuin mitään ei olisi poimittu. Täytyy vain toivoa että ne pärjäävät hyvin talven tämän rasituksen jälkeen. Kesällä kyllä annoin lisävoimaa kottikärryllisellä maatunutta hevosenlantaa.
PoistaOi miten upeaa luumusatoa! Meillä varmaan tämä vuosi jäi luumujen kanssa hiukan väliin, mutta omenoita kyllä tulee! Nuo keltaluumut ovat todella kauniita!
VastaaPoistaNyt on ollutkin monella hyvä omenavuosi. Minulla tuntuu toistaiseksi luumut viihtyvän paremin kuin omenat. Muutamia hyvä omppumaistiaisia on kyllä tullut ja osa puista vielä kovin nuoria. :) Toivotaan että saat ensi vuonna kunnon luumusadon - tosin sinulla kyllä tuota puutarhan mahtisatoa aina riittää niin monenlaista että ei voi kuin ihailla. :)
PoistaOnpa mahtava sato 'Laatokan Helmessä'! Kaikki uudet säilömiskokelut ovat jännittäviä. Luumut vaativat minusta todella paljon sokeria kaikenlaisen kuumennuksen yhteydessä. Tuoreeltaan ovat niin makeita, mutta jostain syystä hapokkuus tulee esille vasta kuumennettaessa. Omista viime ja toissavuoden kokeiluista luumuketsuppi oli ehdottomasti parasta, kannattaa kokeilla.
VastaaPoistaNoissa mehupulloissa on todella kauniit etiketit. Oletko tulostanut ne tarrapaperille vai liimannut pullon kylkeen?
Meidän 'Laatokan Helmi' kaadettiin kesällä. Viime syksy ja talvi olivat liian ankaria kaikille luumupuille ja eniten kärsi jo valmiiksi kehnommassa jamassa ollut Helmi. Siihen ei tullut kuin pari lehteä ja nekin karisivat juhannukseen mennessä pois. Onneksi parivuotias juurivesa vieressä on kasvanut vauhdikkaasti emopuun väistyttyä. Ehkä se alkaa jo parin vuoden päästä tehdä satoa. Muissakin luumuissa on enemmän lehdettömiä oksia kuin eläviä, mutta elättelen toiveita, että ne virkoaisivat jotenkin ihmeellisesti ensi vuonna. Tällä hetkellä surkeimman puun viereen on kuitenkin jätetty reippaan näköinen juurivesa kasvamaan siltä varalta, että ensi kesänä taas saha laulaa.
Aurinkoista syyskuuta!
Joo, saman olen huomannut, sokeria kuluu ihan järkyttävät määrät. Se on varmaan tuo kirpeämpi kuoriosa mikä kuumentaessa ja hajotessaan tuo sen hapokkuuden. Kiitos ketsuppivinkistä! Googlettamalla löytyikin muutamia ketsuppireseptejä. Millä ohjeella olet itse tehnyt ja kauanko säilyy?
PoistaEtikettiin löysin ilmaisen kuvan Pixabaysta ja tulostin ihan vaan paperille ja teippasin pullon kylkeen maalarinteipillä kun se kestää hieman viileässä ja kosteassakin. :)
Voi harmi teidän laatokan Helmeä ja muitakin luumuja. Mulla kärsi viime talvesta makeakirsikka Leningradin Musta. Se alkoi nyt loppukesällä karistaa kaikkia lehtiään ja puskemaan juurivesoja. Olen ollut kahden vaiheilla että leikkaanko juurivesat vai annanko olla jos koko puu vaikka kuoleekin nyt kokonaan. :( Se on aina surullinen menetys. Täälä oli talvella ankarimmillaan varmaan pakkanen -30-31 paikkeilla mutta lunta oli paksu kerros. Olen huomannut että luumut viihtyvät mun kuivalla pihalla paremmin kuin vaikka omenat ja päärynät. Jostain juuri luinkin että luumu ei kestä kovin hyvin sellaista savensakaista maata jossa kosteus jää seisomaan ja turvemulta on ilmeisesti sille pahasta. Mulla meni näiden Laatokan Helmien kanssa 10 vuotta ennen kuin nyt tuli tuo tosi hyvä sato. Täytyy vain toivoa nyt että puu ei ole liikaa rasittunut ja jaksaa vielä talvehtia hyvin. Ihania ja aurinkoisia syyspäiviä sinne Hiidenkiveen!
Olen laittanut ketsuppiin vähän sitä sun tätä intuitiolla ja maistelemalla. Sipulia, valkosipulia ja chiliä ainakin, lorauksen balsamicoa, fariinisokeria, olikohan punaviinietikkaakin? Olen pakastanut sitä pienissä rasioissa, niin ei tarvitse kuumien lasipurkkien kanssa pelata.
PoistaTäällä oli viime tammikuussa viikon verran -30-36 astetta pakkasta, sitten viikko tai pari lauhempaa ja sen jälkeen uudestaan viikko reilua -30 astetta. Puut eivät ehtineet edes tuleentua, kun kovat pakkaset tulivat yhtäkkiä jo lokakuun puolivälissä märän ja lämpimän syksyn perään ja sitä kauheutta seurasi suoraan talvi. Vihreitä lehtiä oli oksissa vielä vuodenvaihteessakin, joten ei ihme, jos puut ottivat nokkiinsa. Juurivesojen määrä on ollut täälläkin ihan kaamea tänä kesänä, mikä varmaan kertoo myös siitä, että kaikki ei ole kunnossa noissa puissa. Johonkinhan se juuriston kasvuvoima pitää tunkea. Onneksi joka vuosi ei ole samanlainen. Nyt voisi mennä minun puolestani vaikka 15 vuotta ennen seuraavaa samanlaista tappotalvea!
Kulostaa hyvältä! Itsekin olen aika paljon erilaisia chutney-reseptejä ja ihan tomaattiketsuppiakin joskus kokeillut tehdä, joten varmasti saa sovellettua määrät ja mausteet vanhalla tuntumalla. :) Joo, tölkittämisessä on aina oma kova hommansa ja vielä se umpioiminen vesihauteessa. Huh, no siellä on ollut tosi hyytävät nuo lämpötilat. Täällä jäi kanssa lehdet puuhun ja osa taisi karista vasta ihan keväällä. Saa nähdä tuleeko tästä syksystä myös pitkään lämmin, jolloin kasvit eivät osaa valmistautua talveen. Ihania kyllä muuten nämä kesäiset syyspäivät ovat olleet. Pidetään peukut pystyssä leudomman talven puolesta. Se koettelee aina kasvien ohella myös vanhassa puutalossa asuvaa...
Poista