maanantai 22. toukokuuta 2023

Kirsikkaluumun istutus ja hoito


Kirsikkaluumut (Prunus cerasifera) eli myrobalaanit ovat eurooppalaisten ja japanilaisten luumupuiden risteytyksiä. Niiden keväinen kukinta näin toukokuussa on suorastaan huumaavan kaunis ja runsas. Helteisenä toukokuun päivänä kirsikkaluumusta levittyy ilmoille hieman mesiangervoa muistuttava makea tuoksu.


Koko kirsikkaluumupuu on näin keväällä suorastaan kuorrutettu valkoisin pienin kukin. Ulkonäöltään se erottuukin hyvin muista luumu- ja hedelmäpuista. 


Nuppuja puskee puusta niin oksista kuin suoraan rungosta ennen lehtien puhkeamista. Sanoisin että kukinnallan tämä päihittää kauneudessaan monen muun hedelmäpuun, mutta se on toki makuasia. Syksyllä kirsikkaluumu tekee pieniä ja makeita hedelmiä, jotka ovat lajikkeesta riippuen oranssinkeltaisia tai punaisia. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoisia tai vaaleanpunaisia. Lajikkeilla ’Punainen Paroni’ sekä ’Nigra’ on lisäksi koristeelliset purppuraan vivahtavat lehdet.


Nuori kirsikkaluumupuun oksa täynnä kukkia.

Runsaamman sadon varmistamiseksi olisi puulla hyvä olla jokin toinen kirsikkaluumulajike pölytysapuna, sillä ne kukkivat hieman aikaisemmin kuin perinteisesti puutarhoissa kasvatettavat tarhaluumupuut (Prunus domestica). Omalla pihallani IV-vyöhykkeellä samaan aikaan tosin kukkivat nyt myös nuoret japaninluumut (Prunus salicina) ’Shi Ren Li’ ja ’Mi Tao Li’. Niitä näkee myytävän persikkaluumun ja kiinalaisen jättiluumun kauppanimillä, mutta tuon latinankielisen nimen perusteella kyseessä ovat kuitenkin japaninluumut.

Kirsikkaluumu kannattaa istuttaa lämpimän suojaisalle, aurinkoiselle paikalle. Savimaasta se ei pidä, joten jos pihasi on kovin savinen, kannattaa istutusalueelle sekoittaa hiekkaa ja turvemultaa tai jos ei turvetta halua käyttää, niin lehtikompostimultaa kevennykseksi. Istutuskuoppa saa olla noin metrin levyinen ja syvyinen. Puu on hyvä myös istuttaa loivalle kumpareelle, jotta talvimärkyys ei jää seisomaan juurelle. Koska itselläni on todella kuiva piha, olen joillekin puille sekoittanut istutuskuoppaan biohiiltä. Se auttaa pidättämään kosteutta ja ravinteita maassa, sekä on hyväksi mikrobeille. Kirsikkaluumu on myös siitä helppo, että sitä ei tarvitse juurikaan leikata. Ainoastaan toisiaan hankaavat tai vaurioituneet oksat voi poistaa. Leikkaus tehdään joko elokuussa tai kevättalvella ennen kuin silmut ovat pullistuneet.


Tämä kuvissa kukkiva ’Podarok’ on yksi jolle biohiiltä laitoin ja tuntuu että sen kasvu on kyllä ollut paljon muita lähellä kasvavia hedelmäpuita rehevämpää. Muokkasin istutuskuoppaan myös hyvin maatunutta hevosenlantakompostia. Maan pH saa yleensä hedelmäpuulla olla 6-7. Kirsikkaluumulla jopa 6,5 eli ihan lievästi hapan. Kovin usein näkee monissa istutusohjeissa sanottavan "hyvin kalkittu maa". Mutta mikä sitten on hyvin kalkittu maa ja minkälainen se maa lähtötilanteessa edes on ollut? Eli siinä mielessä mittaaminen on aina ihan hyvä idea. Koska liian voimakas kalkituskin voi estää tiettyjen ravinteiden liukeniemista kasvin käyttöön. Niinkin voi käydä, jos esimerkiksi liian usein levittää sekä kalkkia että puun tuhkaa puutarhaansa - niin hyvä aineita kuin ne ovatkin.

Kätevällä pH-mittarilla saa aina mitattua maan happmuuden ja kosteuden tarvittaessa. Sen verran piti hifistellä että keväällä hommasin tämän mittarin kun en liuskojen kanssa jaksa pelata. Näitä saa noin kympin hinnalla hankittua erinäisistä puutarha- ja sekatavarakaupoista. Eli mittarin puhtaat anturit työnnetään multaan noin 2/3 syvyyteen niiden pituudesta ja sitten viisari heilahtaa. Ensimmäisten käyttökertojen perusteella tämä tuntuu kyllä toimivan, sillä kävin tökkimässä sitä maahan eri puolilla pihaa ja erilaisia lukemia tuli. Kytkimestä saa vaihdettua päälle joko pH-mittarin tai kostausmittarin. Eli ihan kelpo kapistus jos haluaa todella optimoida hedelmäpuidensa ja muidenkin kasvien kasvuolosuhteet. Monesti sitä miettii keväällä että pitäisiköhän tiettyjä kasveja kalkita vai ei. 


Kaikille hedelmäpuille sopii ensimmäisenä vuotena istutuslannoitukseksi hyvin typetön syyslannos, sillä ensimmäisenä juurtumisvuotena puu ei vielä tarvitse suurempaa typpiannosta. 

Hedelmäpuu - myös kirsikkaluumu - tulee aina suojata jänis-/jyrsijäverkolla talveksi ja ensimmäisinä vuosina sitä on hyvä kastella reilusti noin kerran viikossa juurtumisen varmistamiseksi. Näin kesän korvalla pihani rotevat rusakot ovat edelleen uhka, joten annan olla verkon vielä ihan suosiolla paikoillaan. Viime kesänä nauroin kun eräs amerikkalainen ystäväni näki Facebookissa kuvaamani videon pihallani vaeltavasta neljän suurikokoisen rusakon ryhmästä. Hän järkyttyi syvästi ja risti ne oitis "tappajajäniksiksi". Jättisuuret rusakot pelottivat jopa isoa ja rohkeaa kollipoikaani Aapelia, joka seurasi niiden voikukansyöntiä herkeämättä ikkunan takaa. Rusakkoa eli peltojänistä kun ei tuolla Atlantin takana tavata, vain Euroopassa ja joissain paikoin Aasiaa. 


Tällä hetkellä Suomessa saatavilla olevia kirsikkaluumulajikkeita ovat muun muassa: 

’Carlsen Skjödt’ III
’Inese’ III
’Kometa’ II-III
’Mara’ I-III(IV)
’Nigra’ I-II(III)
’Punainen paroni’ / ’Matjyun’ V
’Pietarin lahja’ / ’Podarok St. Petersburg’ (myydään usein vain nimellä Podarok) V-VI
’Sejanec Fibinga’ III
’Spidola’ I-III(IV)
’Vetraz’ IV

Istutin Podarokille pölyttäjäkaveriksi Punaisen Paronin ja se talvehti hyvin, mutta sitten yllättäen kuoli viime kesänä. Eli nyt täytyy vielä jossain vaiheessa löytää Podarokille seuralainen. ’Vetraz’ saattaisi olla pihalleni se paras vaihtoehto. Kometa kyllä myös houkuttelisi, sillä pihallani on pärjännyt myös monia III-vyöhykkeen puita. Menetykset kuitenkin kirpaisevat aina niin sydäntä ja etenkin lompakkoa. Vaikka kokeilu on kiinnostavaa, välillä sitä haluaa myös pelata varman päälle. 

Iloitsin juuri ’Meelika’ makeakirsikan selviytymisestä ensimmäisestä talvestaan ja nyt se kukkiikin jo kauniisti. Kevätpuutarhassa ei ole koskaan tylsiä vuosia tai hetkiä. Aina on jotain odotettavaa - ja jännitettävää. 

Aurinkoisia ja kukoistavia kevätpäiviä!


SHARE:

6 kommenttia

  1. Kirsikkaluumussa on tosiaan satumaisen ihana kukinta. Parhaillan ihastelen Nigran vaaleanpunaista kukintaa.

    VastaaPoista
  2. Olenkin ihaillut blogissasi tuota Nigraa, se on kyllä ihan unelmien puu vaaleanpunasine kukkineen.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, hyvä juttu, kun kirsikkaluumu hankinta on juuri harkinnassa. Osaatko sanoa noista lajikkeista maun suhteen? Jostain lajikkeesta myös sanottiin, että luumu on paksukuorinen, sellaisesta en oikein välittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! Kuten mainitsin, minulla on tosiaan vain 2 Podarokia ja toivon mukaan syksyllä olen viisaampi tuon maun ja koostumuksen puolesta kun nyt vasta ensimmäistä kertaa mahdollisuudet satoon. Eli eri lajikkeiden makueroista en valitettavasti osaa sanoa, mutta kaikki ystävät keillä kirsikkaluumuja on, ylistävät niiden makeutta. Ehkä joku ihan perinteinen tarhaluumu voisi olla sitten parempi vaihtoehto? Itse olen tykänyt Laatokan Helmestä, se on kestävä ja hyvänmakuinen keltaluumu. Istutin myös viime keväänä punaluumu Kuokkalan ja heti se alkoi muutamia hedelmiä tehdä. Mustarastas vaan ehti ensin apajille kun odottelin niiden kypsymistä, yhden vaan ehdin maistaa ja kyllä harmitti. Keltaluumut säilyvät paremmin linnuilta värinsä puolesta. :)

      Poista
  4. Ai että, tietyt kirsikkaluumut voisivat viihtyä meilläkin, täytyypä katsella löytyisikö. Ja tuollaisen kiinalaisen jättiluumun ostin eilen, täytyy tutustua siihen hieman paremmin;)
    Myös tuo mittari alkoi kiinnostaa, sekin siis kauppalistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkivat puut ovat kyllä niin ihania - ja tietysti se jännitys kun odottaa satoa. :) Pidetään peukkuja meidän jättiluumuille että pärjäävät hyvin! Luulin aluksi että sillä pitää olla pölyttäjäkaverina toinen japaninluumu mutta tavallinenkin luumu näköjään sopii sille pölyttäjäksi jos jo entuudestaan pihalta löytyy. Mutta no, eipä tuollaisia ihania jättiluumuja varmaan voi koskaan olla liikaa. :-D

      Poista

Blogger Template by pipdig